Metsien käytön suunta on muututtava oikeudenmukaisesti
–
suuntaviivoja, joilla metsien käyttöä voidaan sopeuttaa ympäristön
ja ihmisten kannalta hallitusti, ennakoitavasti ja oikeudenmukaisesti.

Tutkimustieto on jo pitkään osoittanut, että nykyinen metsien hakkuutaso Suomessa ei ole kestävällä pohjalla. Maankäyttösektorin hiilinielut ovat romahtaneet ja luontokato pahenee. Silti keskustelu on jumittunut vastakkainasetteluun, jossa talous ja työpaikat ovat ympäristön kanssa vastakkain.
Kysymys ei ole, pitääkö Suomen metsien käyttöä muuttaa, vaan siitä, miten muutos tehdään. Tarvitaan suunnitelmallinen ja oikeudenmukainen siirtymä kohti uudistunutta metsäsektoria, joka tuottaa pitkäikäisiä ja korkeamman arvonlisän tuotteita nykyistä maltillisemmilla hakkuutasoilla.
Metsäsektorin viime vuosikymmenten kehitys on osoittanut, ettei suurempi hakkuumäärä automaattisesti tarkoita enemmän työllisyyttä tai taloudellista hyvinvointia. Päinvastoin, hakkuut ovat kasvaneet, mutta työllisyys ja arvonlisä ovat alempana kuin vuosikymmen sitten. Yhä suurempi osuus puusta päätyy polttoon. Nykyinen suunta ei ole kestävä ilmaston eikä talouden kannalta.
Oikeudenmukainen siirtymä voi vahvistaa metsien hiilinieluja, turvata luonnon monimuotoisuutta, ja samalla uudistaa metsäalaa kohti korkeamman arvonlisän tuotantoa ja kestäviä työpaikkoja. Suunniteltu siirtymä voi myös luoda uusia työllisyysmahdollisuuksia esimerkiksi ennallistamisen parissa.
Keskeistä on, että siirtymä suunnitellaan kokonaisuutena. Tarvitaan selkeä siirtymäsuunnitelma, joka yhdistää ilmasto- ja luontotavoitteet sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.


