Luonnonsuojeluliiton lausunto ulkoilulain päivittämisestä

Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi ulkoilulain päivittämiseksi (VN/25795/2023)

Ulkoilulain uudistuksen tarkoituksena on lisätä kuntalaisten yhdenvertaista mahdollisuutta luonnon virkistyskäyttöön. Tarkoituksena on vetovoimaisten ja riittävien valtion retkeilyalueiden, ulkoilureittien ja leirintäalueiden edistäminen ja toteuttaminen sekä leirintäalueista yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuvien haittojen vähentäminen. 

Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on, että valtion retkeilyalueet kootaan selkeäksi kokonaisuudeksi Metsähallituksen Luontopalveluiden alle, jolloin niitä voidaan kehittää kansallispuistojen kaltaisena brändinä. 

Luonnonsuojeluliiton mukaan selkeintä olisi, että valtion retkeilyalueet siirrettäisiin kokonaan Metsähallituksen Luontopalveluiden taseeseen ja hallinnointiin. Siten retkeilyalueita ei koskisi taloudellinen tuottavoite mm. metsänhakkuiden kannalta, mikä edistäisi luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytysten sekä maisemien ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä ja parantamista retkeilyalueilla.  

Kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian keskeisenä tavoitteena on mm. saavutettavuuden ja lähivirkistysmahdollisuuksien parantaminen. Myös Suomen matkailustrategiassa ja Kansallisessa metsästrategiassa tavoitellaan luontomatkailun edellytysten vahvistamista ja virkistyskäytön toimintaympäristön vetovoimaisuuden parantamista alueilla, joilla on kysyntää ja liiketoimintapotentiaalia. 

1 luku. Yleiset säännökset

2 § Lain tavoite

Luonnonsuojeluliiton mielestä ulkoilulain tavoitteena tulisi mainita luonnon virkistyskäytön edistämisen ohella se, että luonnon virkistyskäyttöä tulee edistää kestävällä tavalla, luontoarvoja vaalien ja erityisen herkät luontokohteet ja lajien elinympäristöt huomioiden. 

Luonnon virkityskäytöllä lakiesityksessä tarkoitetaan luonnossa liikkumisen tapojen laajaa joukkoa, mukaan lukien jokaisenoikeuksien ulkopuolelle jäävä moottoriajoneuvoilla, kuten moottorikelkoilla, moottoriveneillä tai vastaavilla tapahtuva luonnossa liikkuminen sekä metsästys ja kalastus, jopa autosta tapahtuva maisemien katselu. 

Luonnonsuojeluliitto toteaa, että kestävään luonnon virkistyskäyttöön kuuluu ihmisen aiheuttamien meluhaittojen ja muun häiriövaikutuksen minimointi, jossa huomioidaan sekä muut luonnossa (hiljaisesti ja omin lihasvoimin) virkistäytyvät ihmiset, että eläinlajiston pesimäajan vaatima luonnonrauha. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa tämän ajatuksen sisältävän lisäyksen muotoilua lain tarkoitukseen. 

Maastossa moottoriajoneuvoilla liikkumista, metsästystä ja kalastusta säätelevät omat lainsäädäntönsä, joiden säädöksia tulee noudattaa myös virkistyskäytön yhteydessä. Metsästyksen osalta erityistä huomiota vaatii muille luonnossa liikkujille mahdollista vaaraa aiheuttavien tilanteiden tehokas estäminen.

2 luku. Ulkoilureitit 

3 § Ulkoilureittitoimituksessa vahvistettavat ulkoilureitit. 

Säännöksessä säädettäisiin kunnan oikeudesta perustaa ulkoilureitti tai sen osa ilman kiinteistön omistajan tai haltijan suostumusta. Kunnalla olisi siihen oikeus silloin, kun ulkoilureitin perustaminen on tarpeen ulkoilun tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi. Momenttiin lisättäisiin kumottavan lain vastaavaan säännökseen nähden uusi velvollisuus neuvotella kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa mahdollisuudesta perustaa reitti vapaaehtoisin keinoin. Tämän tarkoituksena on kannustaa ulkoilureittien perustamiseen yhteisymmärryksessä kiinteistön omistajan tai haltijan kanssa. Tämä on kannatettavaa.

Pykälän 1 momentin mukaan edellytyksenä ulkoilureitin perustamiselle olisi se, että reitistä ei aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistön omistajalle tai haltijalle. Momentin 2 kohdan mukaan reitistä ei lisäksi saisi aiheutua huomattavaa haittaa luonnolle tai muulle ympäristölle. Edelleen reitin perustaminen ei saisi 3 kohdan mukaan aiheuttaa huomattavaa haittaa luontaiselinkeinolle ja 4 kohdan mukaan maa- ja metsätaloudelle. 

Momentin 5 kohdaksi tulisi riistaeläinten huomioimista koskeva vaatimus siten, että reitin tekemisestä ja käyttämisestä ei saisi aiheutua huomattavaa riistaeläinten elinolosuhteiden turmeltumista tai huomattavaa häiriötä riistan lisääntymiselle. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että huomattavaa elinympäristön turmeltumista tai häiriötä lisääntymiselle ei saisi aiheutua muidenkaan eliölajiryhmien kohdalla. Säädöstä tulisi tältä osin laajentaa koskemaan muitakin lajeja, vähintään kaikkia rauhoitettuja ja uhanalaisia lajeja.

Luontoa ja muuta ympäristöä, luontaiselinkeinoa sekä maa- ja metsätaloutta koskevat säännökset olisivat kumottavaan lakiin nähden uusia, Luonnonsuojeluliitto pitää lisäyksiä tarpeellisina, mutta toteaa, että “huomattavan haitan” käsite on lainsäädännössä epätarkka ja tulkinnanvaraisuutta aiheuttava ilmaus, jota tulisi tarkentaa.

4 § Ulkoilureittisuunnitelma

Ulkoilureittisuunnitelmassa tulisi tarkentaa edellä mainittua “huomattavan haitan” välttämisen sääntelyä laatimalla suunnitelman yhteydessä ympäristö- ja luontovaikutusten arviointi, jossa mahdollisten haittojen suuruutta arvioitaisiin.

Pykälän 3 momentin mukaan ulkoilureittisuunnitelman hyväksymisestä päättäisi kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Ulkoilureittisuunnitelmaa ei tarvitsisi enää kumottavassa laissa säädetyn tapaan vahvistaa Lupa- ja valvontavirastossa. Menettely vastaisi pääpiirteiltään maastoliikennelain 3 luvussa tarkoitetun moottorikelkkailureitin perustamismenettelyä. Kunnan rajat ylittävien reittisuunnitelmien yhteensovittaminen jäisi jatkossa kuntien väliseksi asiaksi.

Luonnonsuojeluliitto katsoo paremmaksi vaihtoehdoksi sen, että ulkoilureittisuunnitelman vahvistaisi Lupa- ja valvontavirasto ja kunnan ympäristösuojeluviranomaiselta pyydettäisiin paikallisten olosuhteiden asiantuntemukseen perustuva lausunto ehdotetun reitin luontoarvoista ja  ympäristövaikutuksista. 

Kunnan ympäristöviranomaiselle ei pidä siirtää uusia tehtäviä valtiolta, ellei samalla valtion toimesta lisätä kuntien resursseja. Reittisuunnitelmien hyväksyntä edellyttää erityistä ja monipuolista asiantuntemusta, joka ei välttämättä ole poliittisista päättäjistä koostuvan kunnan ympäristöviranomaisen (yleensä ympäristölautakunta) osaamisaluetta. Hyväksymismenettely asiantuntijaorganisaatiossa eli LVV:ssa edistää ulkoilureittien toteutumista paremmin ja kestävämmin. Myös maastoliikennelakia tulisi päivittää mm. moottorikelkkareittien vahvistamisen säädösten osalta, joka nykyisin on kuntien vastuulla.

Mikäli ulkoilureittisuunnitelmista päättäminen säädetään kuntien tehtäväksi, on säädökseen tarpeellista lisätä informaatio-ohjausta, jotta päätöksenteossa ulkoilureiteistä noudatettaisiin tarkoin myös luonnonsuojelulakia.

6 § Ulkoilureittisuunnitelmasta kuuleminen ja 7 § Lausunnot ulkoilureittisuunnitelmasta.

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että pykäliin tulisi tehdä muutokset siten, että ratkaisuvalta ulkolureittisuunnitelmista säädettäisiin Lupa- ja valvontavirastolle, ja reitin sijaintikunnalta sekä muilta keskeisiltä tahoilta pyydettäisiin asiassa lausunto. Hyvä lisäys on, että lausunto olisi aina pyydettävä Saamelaiskäräjiltä, jos ulkoilureittisuunnitelma koskee saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995) 4 §:ssä tarkoitettua saamelaisten kotiseutualuetta.

14 § Ulkoilureitin siirtäminen ja lakkauttaminen 

Luonnonsuojeluliitto ehdottaa, että ratkaisuvalta ulkoilureitin tai sen osan siirtämisestä tai lakkauttamisesta säädettäisiin Lupa- ja valvontavirastolle. Aloitteen reitin tai sen osan muutoksista voisi tehdä reitin sijaintikunta, maanomistaja ja muu asianosainen samoin edellytyksin, kuin ehdotetaan säädettäväksi lakkauttamisen osalta.

3 luku Valtion retkeilyalueet

17 § Valtion retkeilyalueen perustaminen 

Pykälässä säädettäisiin valtion retkeilyalueiden perustamisesta. Valtion retkeilyalue voitaisiin sen 1 momentin mukaan perustaa valtion maalle, jolla on luonnon virkistyskäytön tai luontomatkailun kannalta huomattava yleinen merkitys. Perustamisen edellytyksissä painotettaisiin luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailua. Muutoksen tarkoituksena olisi vahvistaa luontomatkailun toimintaedellytyksiä retkeilyalueilla. Valtion retkeilyalueen perustamisesta ja tarkemmasta tarkoituksesta säädettäisiin 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta sisällyttää valtion retkeilyalueeseen sen sisällä tai muutoin sen yhteydessä sijaitseva muulle kuin valtiolle kuuluva alue perustettavaan retkeilyalueeseen, jos se on tarpeen riittävän laajan tai muutoin tarkoituksenmukaisen retkeilyalueen aikaansaamiseksi.

Valtion retkeilyalueiden kehittämistä koskevassa suunnitelmassa vuodelta 2024 on esitetty selvitystä siitä, että retkeilyalueita voitaisiin perustaa yhteistyössä esimerkiksi kuntien ja valtion kesken. Tällöin retkeilyalueita voisi perustaa kuten kansallisia kaupunkipuistoja siten, että useamman maanomistajan alueita liitettäisiin retkeilyalueeseen. 

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että uusia joustavia keinoja luonnon virkityskäytön edistämiseksi olisi syytä selvittää ja myös ulkoilulakia uudistettaessa asiaa kannattaisi pohtia. Lainsäädännön tulisi edistää yhteistyössä tapahtuvaa alueiden kehittämistä luonnon virkistyskäytön kannalta. Tämä tukisi myös kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian keskeisiä tavoitteita (mm. lähivirkistysmahdollisuuksien saavutettavuuden parantaminen).

18 § Rajoitukset valtion retkeilyalueella

Valtion retkeilyalueella harjoitettavassa metsienkäsittelyssä tulisi pykälän 1 momentin mukaan huomioida luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytykset ja retkeilyalueen perustamissäädöksessä yksilöity alueen perustamistarkoitus. Metsienkäsittelyn tavoitteena tulisi säännöksen mukaan olla luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun edellytysten sekä maisemien ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen ja parantaminen. 

Luonnonsuojeluliitto katsoo, että retkeilyalueiden metsienkäsittelyn tavoitteisiin tulisi lisätä myös metsien hiilivaraston (maaperä ja puusto) ylläpitäminen, mikä on linjassa maisemien ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen ja parantamisen tavoitteiden kanssa. 

Lisäksi pykälässä tulisi säätää mahdollisuudesta esimerkiksi kulkurajoituksiin mm. kulutukselle erityisen herkillä luontotyypeillä tai häiriölle herkän lintulajin (esim uhanalainen petolintu) pesimäreviirin läheisyydessä.

Pykälän 2 momentin mukaan valtion retkeilyalueella harjoitettava metsästys ja kalastus tulisi järjestää siten, että se ei aiheuta merkittävää häiriötä tai haittaa retkeilyalueen muulle virkistyskäytölle. Luonnonsuojeluliitto kannattaa “merkittävän häiriön tai haitan” käsitteen lisäämistä ulkoilulakiin ja muistuttaa metsästykseen muiden retkeilyalueella liikkujien kannalta liittyvien turvallisuusnäkökohtien tarkasta huomioimisesta. 

19 §. Valtion retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma

On hyvä, että lakiin lisättäisiin velvoite laatia valtion retkeilyalueille hoito- ja käyttösuunnitelma. Näin jo olemassa oleva käytäntö tulisi kirjatuksi lainsäädäntöön. 

Pykälän 2 momentin mukaan suunnitelman valmistelisi ja hyväksyisi Metsähallitus. Suunnitelman valmistelussa tulisi 3 momentin mukaan varmistaa riittävä vuorovaikutus eri käyttäjäryhmien kanssa ja saamelaisten kotiseutualuetta koskeva suunnitelma tulisi laatia vuorovaikutuksessa asianomaisten saamelaisyhteisöjen ja yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Luonnonsuojeluliitto kannattaa.

Muilta osin Luonnonsuojeluliitto tarvittaessa lausuu lakiluonnoksen käsittelyn jatkovaiheissa.

Lisätietoja: Puheenjohtaja Hanna Halmeenpää, p. 050 564 4122, hanna.halmeenpaa@sll.fi