Luonnonsuojeluliiton lausunto talousvaliokunnalle kaivoslain 46 ja 99 §:n muuttamisesta

HE 165/2024 vp Hallituksen esitys eduskunnalle kaivoslain 46 ja 99 §:n muuttamisesta

Luonnonsuojeluliitto pitää hallituksen esitystä pääosin kannatettavana, mutta pitää perustelujen ja selvitysten tarkentamista tarpeellisena, jotta laki voitaisiin hyväksyä.

Esityksen mukaan kaivosviranomainen voisi erityisestä syystä myöntää malminetsintäluvan kaivosalueelle silloin, kun kaivosoikeus on rauennut tai peruutettu, luvan hakija oli kumotun tai rauenneen kaivosoikeuden haltija ja luvan myöntämisen este perustuu lain siirtymäsäännöksiin. Lisäksi muutoksessa olisi tarkoitus säätää maanomistajien oikeuksien toteutumisen kannalta tarpeellisista maanomistajakorvauksista.

Luonnonsuojeluliitto pitää esitystä osittain kannatettavana ja esittää täydennyksiä sekä muutoksia ehdotukseen.

Tällaisenaan esitys kohtelisi toiminnanharjoittajia eriarvoisesti, sillä se suosisi toimijoita, jotka eivät ole toimenpiteillään osoittaneet raukeamisen lykkäämisen edellytyksiä. Suosiminen olisi erittäin räikeää, jos lykkäämisen edellytysten puuttuminen olisi jo vahvistettu tuomioistuimen harkinnalla. Näin on esimerkiksi silloin kun tuomioistuin on katsonut, että hakijan esittämää syytä raukeamisen lykkäämiselle ei ole katsottu perustelluksi ja suunnitelmaa riittävän yksityiskohtaiseksi, eikä ole osoitettu, ettei päätöksestä aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle (ks. kaivoslaki 68.2 §). 

Lainmuutosta perustellaan myös sillä, että ”Toiminnanharjoittajalla ei muutoksen jälkeen olisi kannustinta pyrkiä kaivosoikeuden raukeamisen lykkäämiseen.” Tämä perustelu on merkityksellinen vain niiden tapausten osalta, joissa raukeamisen lykkäämiseen ei ole vielä hakemuksin pyritty.

Kaivoslain 1 §:n taustalla on tarve varmistaa, että lupaan perustuvat hyödyntämisoikeudet tulevat tehokkaasti käytetyksi eikä kilpailijoiden toimintaedellytyksiä tai esimerkiksi kiinteistöjen omistajien oikeuksia tarpeettomasti rajoiteta (ks. HE 273/2009, kaivoslain 68 §). Nämä tavoitteet tulee ottaa huomioon arvioitaessa alueella jo toimivien toiminnanharjoittajien asemaa suhteessa muihin toiminnanharjoittajiin, mikä korostaa myös toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuuden ja kilpailuvapauden tavoitetta.

Edellä esitetyin perustein on katsottavissa, että etuoikeutta ei lakiehdotuksen mukaisesti tule varmistaa ainakaan toimijoille, joiden osalta on jo lainvoimaisin ratkaisuin katsottu, että ne eivät ole osoittaneet riittävää pyrkimystä sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävään kaivostoimintaan täyttämällä raukeamisen lykkäämisen edellytyksiä kaivoslain 68 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Luonnonsuojeluliitto esittääkin, että ehdotetun kaivoslain 46 §:n 3 momentin toiseen virkkeeseen tehdään seuraava lisäys (lisäys lihavoitu):

Malminetsintälupa voidaan erityisestä syystä myöntää 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun kaivosalueeseen 185 §:ssä säädetyllä tavalla rinnastettavan kaivospiirin alueelle, jos kaivosoikeus on rauennut tai peruutettu ja malminetsintäluvan hakija oli rauenneen tai peruutetun kaivosoikeuden haltija. Malminetsintälupaa ei voida kuitenkaan myöntää, jos raukeamisen lykkäämistä koskeva hakemus on jo lainvoimaisesti hylätty, tai 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuun kaivosalueeseen 185 §:ssä säädetyllä tavalla rinnastettavan kaivospiirin alueelle, jos rauenneen tai peruutetun kaivosoikeuden nojalla on harjoitettu kullanhuuhdontaa.

Esityksen perustelut ja vaikutustenarvioinnit ovat luonteeltaan yleispiirteisiä. Esityksessä todetaan, että [k]äytännössä kumotun lainsäädännön voimassaolon aikana myönnetyt oikeudet eivät sisällöltään kaikin osin aina vastaa nykylainsäädännön vaatimuksia”. Lakimuutos koskisi yhteensä kahtatoista kaivospiiriä, joista kolme sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella. Vaikutukset arvioidaan vähäisiksi, koska malminetsintäluvan myöntäminen alueille olisi mahdollista kahden vuoden karenssin päätyttyä myös ilman lain muutosta. 

Sikäli, kun aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetyt oikeudet eivät kaikin osin aina vastaa nykylainsäädännön vaatimuksia, on vaikutuksia syytä arvioida konkreettisemmin. Nyt vaikutuksia on lähinnä tarkasteltu malminetsintätoiminnan mahdollisen pidentymisen näkökulmasta.

Ehdotetun 46 § 3 momentin mukaan malminetsintäluvan myöntäminen edellyttäisi muun muassa erityistä syytä. Esityksen mukaan “[e]rityisenä syynä voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että toiminnanharjoittaja on investoinut alueeseen sille myönnetyn kaivosoikeuden perusteella alueella kaivostoimintaan tähtäävää varteenotettavaa tutkimustoimintaa, mutta jossa edellytyksiä varsinaisen louhinnan aloittamiselle ei vielä ole”. 

Luonnonsuojeluliitto kiinnittää siihen huomiota, että edellä mainittu esimerkki ei käytännössä katsoen helpota harkintavaltaa sisältävän momentin soveltamista. Mitä monipuolisemmin erityisen syyn määritelmää kyetään esitöissä avaamaan, sitä ennakoivampaa ja sujuvampaa lain soveltaminen on. Lisäksi pelkästään tehdyt investoinnit ei ole tähän soveltuva mittari ja se voi johtaa kohtuuttomiin haittoihin muun muassa maanomistajien osalta.

Lisätietoja:

Hannes Koljonen, ympäristöoikeuden asiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 044 493 1106, hannes.koljonen@sll.fi