Luonnonsuojeluliiton lausunto lupa- ja valvontaprosesseihin liittyvistä lainsäädännön kehittämisehdotuksista
Lausunto –

Motivalle
Viitaten aineistopyyntöönne 2.11.2026
Lupa- ja valvontaprosesseihin liittyvät lainsäädännön kehittämisehdotukset
Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää aineistopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.
Tässä on eräitä keskeisiä esityksiämme. Luettelo ei ole tyhjentävä.
Hallinnon rakenne
Luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä valtion ympäristöllisten lupa- ja valvontatehtävien yhteen kokoamisen jatkamista Lupa- ja valvontavirastoon
- tällaisia tehtäviä on yhä Tukesilla ja Metsähallituksella
- lupahallintoa ei pitäisi entisestään sekavoittaa siirtämällä ampumaratojen ympäristöasioiden luvitusta Poliisihallitukseen. Nyt tehtävät ovat kuntien ympäristötoimella. Jos tehtäviä siirretään valtiolle, oikea osoite olisi LVV. (Huomattakoon, että Poliisihallitus vastusti itsekin siirtoa lasuntokierroksella.)
Lupa- ja valvontaviraston heikko kohta on klassisen luonnonsuojelun (lajit ja luontotyypit) osaajien vähyys.
– Suomessa heitä ei ollut ELY-keskuksissakaan paljon, mutta heistä puolet meni LVV:n ja puolet elinvoimakeskuksiin. Tämä on ongelmallista, koska monissa ELY-keskuksissa lajit, luontotyypit ja pitäjät oli jaettu erikoistuneiden virkamiesten välillä, ja nyt tämä “kriittinen massa” hajosi. LVV:n luonto-osaamista tulisi vahvistaa, koska monet asiat liittyvät sijoituspaikkojen luontoarvoihin.
LVV:n hallintoa on syytä kehittää.
– Sen kuulutusten ja päätösten haku ei ole helppoa esimerkiksi maakunnallisesti (esim. Luonnonsuojeluliiton piirien erityinen tarve).
– On hyvä, että LVV:n sisällä on osasto, joka voi valittaa laitoksen omistakin päätöksistä. Vastaavia “controller”-toimintoja voisi olla muissakin viranomaisissa.
MMM:n alaisen hallinnon tulevaisuutta tulisi tarkastella ennakkoluulottomasti.
- Erityinen ongelma on Suomen riistakeskuksen usein yhteisöoikeuden vastainen tapa käsitellä luonto- ja lintudirektiiviä. (Kun monet päätökset ovat kaatuneet oikeudessa, niiden valitusoikeus on lopetettu, mikä ei ole oikeusvaltiossa hyvä idea.)
- Metsäkeskuksen resurssit ja keinot valvontaan ovat heikot. Tästä syystä usein on todettu, että “metsärikos kannattaa aina”.
Päätöksenteon tietopohjaa ei pidä heikentää
– SYKE ja LUKE kannattaa pitää omina laitoksinaan eikä niitä pidä yhdistää.
Ympäristöministeriö kannattaa pitää itsenäisenä ministeriönä
– saman ministerin mallia MMM:n kanssa kokeiltiin Kimmo Tiilikaisen aikana, mutta mallista luovuttiin koska kaikki asiaa seuranneet pitivät sitä epäonnistuneena
Voimavarat
Ratkaisevan tärkeää olisi turvata luvittajien ja valvojien resurssit valtionhallinnon lähivuosien budjettileikkauksilta.
– Asiaruuhkien purkuun on välillä myönnetty lisää rahaa, koska se edistää muun muassa vihreää siirtymää. Tätä menettelyä kannattaisi jatkaa.
Valvonnan voimavaroja kannattaa lisätä valvontamaksuilla, jotka korvamerkittäisiin.
Luvitusta koskeva lainsäädäntö
Luvittajien olisi syytä saada työrauha turhilta lainsäädännön muutoksilta
– Suomen tulisi ruveta vastustamaan ja keräämään määrävähemmistöjä EU:n omnibus-esityksiä vastaan. Näiden asetusten laatu on usein hyvin heikko, ja niistä ei ole aina tehty minkäänlaisia vaikutusten arviointeja. Asetukset eivät tunnista aina kotimaisia erityispiirteitä, kuten maankäytön suunnittelun järjestelmää (Suomessa kaavoitusmonopoli kuuluu kunnille, ei valtiolle ja EU:lla ei ole siihen mitään perussopimusten sallimaa toimivaltaa).
Asioiden valmistelun laadun varmistamiseksi asioille ei pidä säätää sitovia määräaikoja.
– Suomessa mm. ympäristönsuojelulain luvitusta selvitettäessä on ilmennyt, että isoimmat viivästykset ovat syntyneet puutteellisista hakemuksista.
– Suomen oikeusjärjestykseen ei sovi “hiljainen hyväksyntä” tapauksissa, joissa viranomainen ei ole saanut ratkaistua asioita määräaikana.
Liian monet hankkeet ovat saaneet viime aikoina etusijamenettelyjä mm. EU:n omnibus-menettelyjen kautta.
– Mikä tahansa “pikakaistakin” ruuhkautuu, kun siellä ovat kohta lähes kaikki.
Riittävä ja kunnollinen ennakkovalvonta luvituksella on aina parempi kuin jälkivalvonta.
– lupien muuttaminen ilmoituksiksi ja rekisteröinneiksi ei ole hyvä ajatus. Pätevä lupa on myös toiminnanharjoittajan oikeusturvalle tärkeä asiakirja: se on lupa olla ja toimia paikalla.
– riittämättömät selvitykset ja kansaisten kuuleminen voi johtaa ympäristöongelmiin, joiden jälkikäteen korjaaminen on jälkijättöistä, hankalaa, hidasta, epävarmaa ja kallista.
Kansalaisten ympäristöoikeudet ovat yksi lupien laadunvarmistuksen tae.
– Niiden ohi oikaiseminen voi johtaa ympäristöongelmiin ja monenlaisiin jälkivalvonnallisiin kokeiluihin.
– Jos oikeutta ei saa kotimaassa, se voi johtaa yhä uusiin EU-kanteluihin, valituksiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja Århusin sopimuksen compliance committeehen yms. Yleisesti ottaen kaikille osapuolille olisi parasta saada käsiteltyä asia kotimaassa, koska kansainväliset käsittelyt voivat olla hyvin hankalia.
– Erityisen ongelmallista on ollut suurpetojen metsästyksen järjestäminen MMM:n asetuksilla. USAn presidentti Trumpin tapa hallita asetuksilla ei sovi suomalaiseen kansanvaltaan ja oikeusvaltioon.
– Järjestöjen muutoksenhakuoikeus tulisi lisätä niihin lakeihin, joista se puuttuu (mm. metsälaki, maastoliikennelaki, valtion retkeilyalueita koskeva ulkoilulaki, kalastuslaki jne.)
– Yva-lakiin tulee lisätä suora valitusoikeus puuttuvasta tai puutteellisesta yvasta. Nyt tästä voi valittaa vain jos asiaan liittyvästä päätöksestä voi valittaa. On kuitenkin joukko yva-lain hankeluettelon asioita, joista ei voi valittaa (esimerkiksi yli 200 hehtaarin metsä- tms. alueen muuttaminen, koska metsälaissa ei ole muutoksenhakuoikeutta).
Iso ongelma on kaavoituksen valvonnan heikkous
– Ympäristöhallinnon oikeuksia valittaa kaavoista on vähennetty.
– Nyt myös kansalaisjärjestöjen valitusoikeuksia on karsittu rakentamislaissa ja lisää alueidenkäyttölain eduskunnassa olevassa HE:ssä. Kun maankäyttö- ja rakennuslaista poistettiin aikoinaan kuntien kaavojen vahvistaminen valtion ympäristöhallinnossa, ajateltiin että kansalaisten muutoksenhakuoikeus hoitaisi oikeusvalvonnan. Nyt kun tämä tasapaino on heikentynyt, riski lainvastaisiin päätöksiin kasvaa.
– Lisäksi muutoksenhaukuoikeus tukee myös osallistumisoikeutta. Ilman valitusoikeutta mielipiteet ja muistutukset ovat kuin sekki ilman katetta.
Kansalaisjärjestöjen oikeuksia tehdä hallintopakkojen vireillepanoja tulee tehostaa. Ne ovat jälkivalvontaa, mutta tarpeen mitä enemmän ennakkovalvontaa heikennetään.
Valvonta
On tärkeää varmistaa valvojille riittävät oikeudet tehdä tarkastuksia ilman ennakkoilmoituksiakin.
Valvontaa tehostaisi se, että viranomaisen olisi vietävä asia aina eteenpäin.
- On ollut tapauksia, missä esimerkiksi kunnan lautakunta on äänestänyt esittelijän ilmoittaman ympäristörikoksen vähäiseksi, kun tekijä on ollut tuttu. Tällainen porsaanreikä on omiaan luomaan rakenteellista korruptiota.
Ympäristövaikutusten arviointien ja lupien seurantaa tulee kehittää
- seuranta on Suomen yvan heikko kohta, kuten myös yva-professori Ismo Pölönen on monta kertaa todennut
Valvontaa auttaisi ympäristörikoksiin erikoistuneen yksikön perustaminen keskusrikospoliisiin
- näin ympäristörikoksista saataisiin koottua ja kerättyä osaamista yhteen paikkaan
Yhteistyöterveisin
Tapani Veistola toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi


