Luonnonsuojeluliiton lausunto EU23 jaostolle biotalousstrategiasta

EU23 jaoston kirjallinen menettely: biotalousstrategia, E-kirje

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta kommentoida. Suomen kannassa EU:n biotalousstrategiaan painottuvat liian vahvasti kilpailukyky ja investoinnit, kun taas ilmasto- ja luontotavoitteiden asettaminen biotalouden reunaehdoiksi jää olemattomaksi. Luonnonvaroja ylikulutetaan Euroopassa jo nykyisellään. On tärkeää varmistaa, että strategian kaikki toimet ovat planetaaristen rajojen puitteissa, eivätkä aiheuta ristiriitaa ilmasto- tai monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiselle.

Suomen kannassa tulisi selkeästi todeta, että biotalouden kehittämisen reunaehtoina ovat luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen, hiilinielujen vahvistaminen sekä biomassan käytön kokonaismäärän asettaminen ekologisesti kestävälle tasolle, ja lisäksi sen tulee turvata luonnon monimuotoisuus, puhtaat vesistöt, ihmisten ruokaturva ja terveellinen ympäristö. 

Strategiassa biomassa ohjataan kaskadiperaatteen mukaisesti ensisijaisesti korkeamman arvonlisän tuotteisiin, jotka varastoivat hiiltä pidempään. Suomen on asetettava selkeä suunta pois matalan jalostusasteen ja lyhytikäisen biomassan käytöstä, kuten poltosta. Luonnon ja ilmaston kannalta kestävä biotalous perustuu tuotteisiin, jotka sitovat hiiltä mahdollisimman pitkäksi aikaa ja korvaavat fossiilisia materiaaleja ilman, että biomassan tarve kasvaa. Biotalouden kasvattaminen ilman selkeitä ekologisia rajoja on riski tilanteessa, jossa luonnon kantokyky on ylittynyt. Fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvaa kertakäyttökulttuuria ei voida korvata biopohjaisella kertakäyttökulttuurilla. 

Suomi korostaa globaalia johtajuutta ja yhteistyötä, mikä on strategisesti järkevää. Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta myös kansainvälisen yhteistyön tulisi painottaa ilmasto- ja biodiversiteettihyötyjä, ei pelkästään markkina- ja kilpailukykyä. Esimerkiksi biotalouden ja bioteknologian vientihankkeissa pitäisi huomioida ekologinen kestävyys ja hiilijalanjälki.

Suomen kannassa tulisi selkeästi todeta, että kestävän biotalouden keskiössä on ylikulutuksen vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Kilpailukyky voi olla seuraus kestävästä biotaloudesta, mutta sen ei tule olla strategian ensisijainen tavoite ekologisten reunaehtojen kustannuksella.

Lisätietoja

Nelli Immonen, ilmastoasiantuntija, 045 7885 2037, nelli.immonen@sll.fi