Lausunto luonnoksesta merialueen kalankasvatuksen sijainninohjaussuunnitelmasta ja sitä koskevasta ympäristöselostuksesta

Lausunto –

Luonnonsuojeluliiton mielestä vesiviljelyä ei pidä lisätä merellä missään niin, että ravinnepäästöt kasvaisivat. Tuotantoa voi lisätä joillakin nykyisillä alueilla nykyisten päästörajojen sisällä esimerkiksi tehostamalla ruokintaa niin, etteivät päästöt kasva. Parasta olisi kehittää suljetun kierron menetelmiä. 
Maisemakuva Itämerestä kesällä.
Kuva: Unsplash

Luonnonsuojeluliiton mielestä on hyvä, että vesiviljelyn sijoituspaikkakysymyksiä pohditaan kokonaisvaltaisesti eikä vain hanke kerrallaan. Tällöin voidaan asioita tarkastella kokonaisvaltaisemmin ja ottaa huomioon mahdolliset yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja toimintojen kanssa.

Lähtökohtana pitää olla vesien hyvä tila

Luonnonsuojeluliiton näkökulmasta peruslähtökohtana tulee olla Itämeren hyvä tila. Tässä täytyy ottaa huomioon kaikki mereen vaikuttavat päästöt ja paineet, ei vain kalankasvatuksesta johtuvat. Luonnonsuojeluliiton mielestä kaikki alueet, joilla ei ole vielä pintavesien hyvää ekologista tilaa, tulee automaattisesti pudottaa suunnittelusta pois.

Lisäksi tulee ottaa huomioon ennakolta myös se, että vesialueen hyvä tila voi olla vaarantumassa mm. ilmastonmuutoksen, talvisateiden lisääntymisen tuoman kuormituksen ym. kautta.

Itämeren kuormitusta ei tule lisätä

Itämeren tila on nyt sellainen, että kenenkään ei pidä saada lisätä siihen grammaakaan lisää kuormitusta. Sitä vastoin Itämeren kuormitusta tulee vähentää kaikilla sektoreilla. Siksi olisi parasta siirtyä merellä tapahtuvassa uudessa vesiviljelyssä suljetun kierron laitoksiin.

Suomi on kaikkien muiden Itämeren rantavaltioiden tavoin ratifioinut Itämeren suojelusopimuksen. Sen mukaan Itämeren rantavaltiot sitoutuvat siihen, että kuormitusta vähennetään kaikista kuormituslähteistä. Kalankasvatuksen lisääminen suunnitellulla tavalla johtaisi siihen, että Suomi rikkoisi Itämeren suojelusopimusta. Valtioneuvoston, ministeriöiden ja niiden ohjauksessa olevien organisaatioiden tulee noudattaa sopimusta eikä omilla suunnitelmillaan ja toimillaan tieten tahtoen rikkoa sitä.

Haasteena on, että jos kalankasvatusta merellä verkkoaltaissa laajennetaan, kalankasvatuksesta voi tulla ylivoimaisesti suurin pistemäisen fosforikuormituksen lähde koko Suomessa. Tämä lisääntyvä fosforikuormitus kohdistuisi Suomen rannikkovesiin. Kalankasvatuksen fosforipäästö tulee mereen lisäksi kesällä ja alkusyksyllä, kun hajakuormituksen päästö on muuten pieni.

Verkkoallaskasvatus on menetelmä, jossa päästöjä ei puhdisteta lainkaan eikä niiden määrää ja laatua tarkkailla mittauksin. Kaikki muut pistekuormittajat on velvoitettu pienentämään päästöjään soveltuvalla puhdistustekniikalla.

Kalankasvatusta ei tule sen erittäin suuren rehevöittävän päästön vuoksi kohdella eri tavalla kuin muita pistekuormittajia. Ei ole perusteita sallia sen johtavan suuria puhdistamattomia fosforipäästöjä Suomen rannikkovesiin ja lisätä jo ennestään suurta fosforikuormitusta mereen. Suomen ei ole perusteltua lisätä Itämereen kohdistuvaa fosforikuormitusta suurella määrällä puhdistamattomia päästöjä.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliiton mielestä vesiviljelyä ei pidä lisätä merellä missään niin, että ravinnepäästöt kasvaisivat. Tuotantoa voi lisätä joillakin nykyisillä alueilla nykyisten päästörajojen sisällä esimerkiksi tehostamalla ruokintaa niin, etteivät päästöt kasva. Parasta olisi kehittää suljetun kierron menetelmiä.

Lisätietoja

Lausunnon valmisteluun ovat osallistuneet toiminnanjohtajan lisäksi Suomen luonnonsuojeluliitossa FT Antti Halkka ja Varsinais-Suomen aluepäällikkö Hannu Klemola.

Ajankohtaista