Kommentit Vesienhoidon poikkeusoppaan luonnokseen 1/2026

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää kommenttipyynnöstä ja toteaa seuraavaa.

Kokonaisuutena ympäristötavoitteista poikkeamisen oppaassa on koostettu selväsanaisesti nykyisen lainsäädännön vaatimukset vesienhoidon vesimuodostumien tilatavoitteiden asettamisen huomioimiseksi.

Kappaleen 6.2 Kohtuuttomien kustannusten arvioinnin rajaukset sisällössä käsitellään riittävällä tarkkuudella kustannusanalyysin tekeminen. On hyvä, että kohtuuttomien kustannusten analyysi on jatkossakin tehtävä laajalla kustannusanalyysilla, jotta korkeahko kynnys poikkeaman käyttöön pysyy. Kuitenkin hintakynnystä 22 €/asukas (rivit 817,820,822) vesienhoitoalueen sisällä, joka perustuu vuonna 2014 Vuoksen vesienhoitoalueella tehtyyn asukaskyselynä tehtyyn arvottamistutkimukseen (SYKEra_33_2016) voi pitää nykyrahassa alhaisena ja sitä tulisi korjata vuosina 2014–2026 tapahtuneen inflaation verran.

Edelleen kappaleessa 7.1 Uusia hankkeita koskeva poikkeus: VJML 20 c § 3) mukaan kyseisten vesimuodostuman muutosten tuomia hyötyjä ei voida teknisen toteuttamiskelpoisuuden tai kohtuuttomien kustannusten vuoksi saavuttaa muilla ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Tässä yhteydessä kestävän kehityksen mukaisten toimien luvituspoikkeaman perustelu tulisi oppaassa määrittää tehtäväksi kohtuuttomien kustannusten analyysia vastaavalla tavalla laajalla hyöty-haitta-analyysilla. Esimerkiksi kestävän energian tuotannon sijoittelu hajautetusti tai kestävän kehityksen hankkeen sijoittumista vaihtoehtoiselle alueelle, jossa tilatavoitetta ei jouduttaisi alentamaan tulee tarkastella. Syken kehittämää DISCO -mallia (rivi 752) voisi kehittää myös toisin päin arvioimaan tulevan laitoksen luontoarvojen rahalliset menetykset.

Tilatavoitteen alentaminen on Luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan mahdollista vain, mikäli kustannukset ja luonnolle koituvat mitattavat haitat alittavat hyödyt, ottaen huomioon, että vesistön ja/tai maa-alueen tilaa joudutaan myöhemmin ennallistamistoimilla parantamaan. Poikkeuslupaa myönnettäessä on otettava huomioon, että hankkeen vaikutukset on voitava ennallistaa aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti poikkeusluvan päätyttyä. Tarkastelussa tulee linjata, että paremmalle alueelle sijoittamisen tulisi olla teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta. Myös korvaavan teknologian mahdollisuudet tulisi tarkastella demonstroidusti. Tarkastelut tulee tehdä taloudellisesti kokonaistarkasteltuna luonnon rahallisten arvojen menetykset ja ennallistamiskustannukset huomioiden, ja tämä tulee avata vesienhoidon poikkeusoppaan ohjeistukseen.

Luonnos rajaa käsittelyssä olevat kestävän kehityksen hankkeet pois vesienhoitosuunnitelmista muina kuin mahdollisina mainintoina, mikä on järkevää ottaen huomioon kentän nopean kehityksen. Tämän vuoksi suuri osa tarkasteluista tulee lupaviranomaisen tehtäviksi vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelun ulkopuolella. Tämä aiheuttaa lupaviranomaiselle valtavia haasteita vesistöille hankkeista aiheutuvan kokonaishaitan hahmottamiseen. Yksittäisen hankkeen vaikutukset voidaan usein oikean suunnittelun avulla painaa vesimuodostuman tilaa heikentävien indikaattorirajojen alle, mutta hanketta suunnitellessa on mahdotonta ottaa huomioon saman vesimuodostuman alueella olevien useiden samanaikaisten hankkeiden yhteisvaikutukset. Ojituksen lisääntyminen on yksi merkittävästi ns. alidiagnosoitu vaikutus.

Lopputuloksena voi olla kokonaishaittojen laaja aliarviointi, joka ei näy vesienhoidon tilatavoitteissa. Kestävän kehityksen hankkeiden kokonaisvaikutusten hallintaan tulisi panostaa valtiojohtoisesti huomattavasti enemmän kuin vesien- ja merenhoidon 3. toimikaudella on tapahtunut.

Lupa- ja valvontavirastolla tulisi olla ajantasainen tieto luvitettavasta kokonaisuudesta sekä paikkatietoaineistona että erityisesti hankkeiden yhteisvaikutusten tasolla, mihin tarvitaan työresurssia. Muuten vesienhoidossa suuria panostuksia vaativat kunnostustoimet voivat tietyillä alueilla valua hukkaan uusien kestävän kehityksen hankkeiden negatiivisten yhteisvaikutusten takia.

Lisätietoja:
• Itämeri- ja vesasiantuntija Anna Soirinsuo, 045 7885 3125, anna.soirinsuo@sll.fi
• Lausunnon tekemiseen osallistuivat myös kommenteillaan tai muuten hallituksen puheenjohtaja Hanna Halmeenpää, ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen ja kehityspäällikkö Virpi Sahi