Kestävyyttä etsimässä: Suomen luonnonsuojeluliitto ja kaivoshankkeet

Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vanhin ja suurin ympäristöjärjestö. Meillä on 30 000 jäsentä ja tukijaa, 15 piiriä toimistoineen ja148 paikallisyhdistystä. Me osallistumme kaivoksia koskevien lakien valmisteluun ja useimpien kaivoshankkeiden sidosryhmätyöhön.

Sosiaalinen toimilupa on korostunut tilanteessa, missä lakisääteiset kaivosprosessit kuulemisine ja lausuntoaikoineen ovat lyhyitä ja kapeita. Näitä ongelmia ovat pahentaneet viimeaikaiset hankkeiden nopeuttamiseen pyrkivät prosessit, kuten EU:n CRMA.

Tästä syystä myös elinkeinoelämän piirissä on syntynyt hankkeita, joissa pyritään aikaistamaan ja parantamaan kansalaisten kuulemista. Halutaan tehdä asioita lakien minimiä paremmin. Näin voidaan saada hankkeille parempi hyväksyntä. Näin voidaan säästää aikaa ja rahaa. Tällaisia prosesseja ovat muun muassa Akordin Vihreän siirtymän käsikirja.

Luonnonsuojeluliitto kannattaa parempaa suunnittelua. Yhteistyötä voi kehittää myös hankkeiden seurannassa, kuten on tehty Sodankylän vesistössä.

Kansalaisten parempaa kuulemista kehitettäessä olemme oppineet muun muassa seuraavia asioita:

• maantieteellisesti vaikutusalueet voivat olla vesistöjen takia hyvin laajoja
• historiallisesti monilla alueilla voi olla aikaisempien hankkeiden takia kumuloitunutta ympäristöahdistusta ja ympäristösurua. Esimerkiksi Lapissa on monella seudulla metsät hakattu, suot ojitettu ja joet padottu. Siellä ei enää ole välttämättä resilienssiä ottaa uusia hankkeita.
• varsinkin alkuperäiskansa saamelaisten alueella koetaan kolonialismin historian taakkaa. Saamelaisten kotiseutualueella ei pitäisi etsiä malmeja ilman saamelaisten lupaa.
• erityisesti tuomioistuinten hylkäämien hankkeiden käynnistäminen uudelleen ja uudelleen koetaan usein epäoikeudenmukaiseksi. Se voi tuoda monen sukupolven pituista ahdistusta.
• kaivoksen käyttöaika voi olla lyhyt, mutta haitat voivat kestää monta sukupolvea ja luonto voi muuttua ikuisesti
• olisi viisasta kehittää hankkeiden hyötyjen jakoa esimerkiksi kaivosverolla
• ekologisen kompensaation käyttöä kannattaa lisätä
• kansalaiset eivät enää lähde välttämättä kaikkiin virallisiinkaan prosesseihin mukaan, jos he eivät usko siitä tulevan todellisia tuloksia
• luonnonsuojelualueiden tulee olla ”no go” -alueita. Esimerkiksi Viiankiaavalla moni suku myi maansa luonnonsuojeluun. He eivät olisi tehneet niin, jos olisivat tienneet että alueelle suunnitellaan myöhemmin kaivoksia.
• ihmisten lisäksi tulee ottaa huomioon biodiversiteetti ja geodiversiteetti

Lisätietoja

• toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi