Näkökulma: Ennallistamisasetuksella voidaan tehdä poliitikkojen juhlapuheista totta – asetusta ei saa heikentää

EU:n reilu vuosi sitten hyväksymä asetus on jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä, joka velvoittaa Suomeakin parantamaan luonnon tilaa ja ennallistamaan heikentynyttä luontoa, esimerkiksi ojitettuja soita ja virtavesiä. Suomessa tehdään parhaillaan kansallista suunnitelmaa siitä, kuinka se aikoo hoitaa asetuksen tavoitteet ja parantaa luonnon tilaa. Valmistelutyötä on takana vuosi, eli puolet kahden vuoden määräajasta.

Asetus herättää yhä paljon keskustelua, ja tänä syksynä EU:ssa on puhuttu jopa sen avaamisesta uudelleen.

Luonnonsuojeluliiton näkemys ennallistamisasetukseen on selvä: asetus on luonnon kannalta niin tärkeä, että sitä ei saa avata eikä heikentää enää piiruakaan. Sen tavoitteet ja luonnon heikentämiskielto täytyy toteuttaa vahvimmalla mahdollisella tavalla. Nyt on kyse lähinnä tahdosta ja siitä, halutaanko luontokadon pysäyttäminen ottaa vihdoin tosissaan.  

Kansallisen toimeenpanon suunnittelu puolivälissä

Juhlapuheiden tasolla myös poliitikot kannattavat luonnon tilan parantamista. Ennallistamisasetuksen kansallinen toimeenpano mittaakin sitä, kuinka hyvin näihin puheisiin on sitouduttu. Se, miten hyvin Suomi ennallistamisesta lopulta suoriutuu, osoittaa sen, olemmeko todella valmiita ryhtymään toimiin, joita tarvitaan luontokadon pysäyttämiseksi.

Suomen omaa ennallistamissuunnitelmaa on valmisteltu järjestämällä erilaisia yleisötilaisuuksia eri teemoilla netissä ja ympäri Suomea. Valmistelutyötä ohjaava ohjausryhmä on myös linjannut valmistelulle reunaehdot, joiden kilpailukykyjä ja elinkeinoja painottavaa näkökulmaa kritisoimme keväällä. 

Syyskuussa julkaistiin lintu- ja luontodirektiivien arviointi, jonka mukaan luontotyyppien heikentyminen Suomessa on jatkunut. Kolme neljäsosaa arvioiduista luontotyypeistä on epäsuotuisalla suojelutasolla, niitä on liian vähän tai ne ovat kunnoltaan heikentyneitä. Nyt Suomen on osoitettavat riittävät toimet direktiivien suojelemien lajien ja luontotyyppien turvaamiseksi. 

Ennallistamisella korjataan vanhoja virheitä

Ihmisen toiminnan pitäisi kehittyä, kun tieto ja ymmärrys lisääntyvät. Luonnossa haitallisten vaikutusten huomaaminen ei ole suoraviivaista, sillä haitta saattaa aiheutua viiveellä: lajeja katoaa, kun elinympäristöt on pirstottu liian pieniksi tai maa- ja metsätalouden vesistöpäästöt rehevöittävät Itämerta. 

Vuonna 2025 tietoa kuitenkin on kertynyt niin paljon, että luonnon tila tunnetaan hyvin, etenkin Suomessa. Ennallistamista ei siis voi vastustaa vetoamalla puutteelliseen tietoon.

Ennallistamista suunniteltaessa kerätään yhteen myös poikkeuksellisen suuri määrä luontietoa. Tämän työn pohjalta meillä on jälleen hyvä hetki tarkastella toimiamme ja korjata tehtyjä virheitä ja tarkastella nykyisen toiminnan kestävyyttä. 

Pitkällä tähtäimellä vain aidosti kestävästi luonnonvaroja käyttävillä toimialoilla ja toimijoilla on mahdollisuus menestyä. Kestämättömät käytännöt eivät vahingoita vain luontoa, vaan meitä kaikkia ja lopulta myös luonnonvaroihin sidoksissa olevia toimijoita.   

Suomen, EU:n ja YK:n yhteisiä tavoitteita on luontokadon pysäyttäminen, mihin ei aiempina vuosikymmeninä ole päästy riittämättömien toimien vuoksi. Tehtyjen virheiden korjaaminen vaatii työtä ja vie aikaa ja rahaa, mutta se on välttämätöntä, jos haluamme, että meillä on tulevaisuus. Tämän vuoksi on tärkeä varmistaa, että samalla kuin parannamme heikennetyn luonnon tilaa luovumme luonnon tilaa heikentävistä toimintatavoista. Ennallistaminen on meille mahdollisuus näyttää, että ihminen on erehtyväinen mutta oppivainen eläin.

Liisa Toopakka
Kirjoittaja on monimuotoisuusasiantuntija.