Ilmastokriisin ja luontokadon torjunta on vält­tä­mä­tön­tä Suomen ko­ko­nais­tur­val­li­suu­del­le

Vuosi 2023 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian kuumin ja ennätys voi mennä uusiksi jo tänä vuonna, arvioi YK:n alainen Maailman ilmatieteenjärjestö WMO perjantaina (12.1.). Luonnon monimuotoisuus puolestaan heikkenee maailmanlaajuisesti ennennäkemättömällä nopeudella ihmiskunnan historiassa, arvioi hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES raportissaan jo 2019. Nyt tehtävät päätökset ilmaston kuumenemisen ja luontokadon torjumiseksi vaikuttavat tuhansia vuosia.

Ympäristöongelmien kärjistymisen myötä niiden merkitykseen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on havahduttu myös Suomessa. Sään ääri-ilmiöt sekä ympäristökriisien ketjuuntuvat vaikutukset ravistelevat varsinkin hauraita yhteiskuntia, mutta voivat murentaa myös pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Esimerkiksi raaka-ainepulalla, pölyttäjäkadolla ja veden vähyydellä on laajat vaikutukset niin ruokaturvaan kuin energiatuotantoon. Kuitenkin presidentinvaaleissa ympäristökriiseistä on puhuttu yllättävän vähän.

Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja siten myös Suomen globaalin tason vaikuttamista ilmasto- ja luontoasioissa. Hän voi vauhdittaa ympäristötoimia kaikkein korkeimmalla poliittisella tasolla YK:ssa, Natossa ja muilla yhteistyöfoorumeilla sekä kahdenvälisissä tapaamisissa. Poliittinen johtajuus on avainasemassa ympäristökriisien uhkien hillinnässä.

Ympäristökysymykset jakavat vaalikoneiden mukaan presidenttiehdokkaita jonkin verran. Suomalaisten pitkän aikavälin turvallisuuden takaamiseksi tarvitsemme presidentin, joka toimii aktiivisesti ympäristökriisien ratkaisemisen puolesta.

Hanna Halmeenpää, hallituksen puheenjohtaja
Hanna Aho, ilmastoasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto