SuomiAreenassa käytiin painavaa keskustelua kaivosten aiheuttamista ym­pä­ris­tö­on­gel­mis­ta

SuomiAreenassa käytiin keskiviikkona tärkeä keskustelu kaivostoiminnan ympäristöongelmista. Paneelikeskusteluun osallistuivat Pekka Suomela (Kaivosteollisuus ry), Krista Mikkola (sisäministeri, vihreät), Sanna Hast (Paliskuntain yhdistys), Mari Holopainen (kansanedustaja, vihreät), Matti Nojonen (Rajat Lapin kaivoksille, Lapin yliopisto) sekä Jari Natunen (Kansalaisten kaivosvaltuuskunta, Luonnonsuojeluliitto). Blogiin on nostettu tilaisuudessa kuultuja puheenvuoroja, keskustelun tallenne on katsottavissa tästä linkistä.

Sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.) korosti ratkaisuna kaivostoiminnan ongelmiin pääsemistä eroon kulutuskulttuurista: ”Nimenomaan tulisi päästä eroon tällaisesta lineaarisesta kulutuskulttuurista, että otamme raaka-aineita, käytämme ne ja sitten hylkäämme ne.” Mikkosen mukaan pitäisi päästä kiertotalousajatteluun niin, että mikä tahansa käyttöön otettu materiaali pysyisi käytössä mahdollisimman pitkään. ”Elektroniikka ei meillä Suomessakaan valitettavasti kierrä, jotta me voitaisiin se uudelleen käyttää.” Mikkonen totesi myös, etteivät kaivokset sovi kaikille alueille ja Kaivosteollisuus ry:n Pekka Suomela kertoi allekirjoittavansa myös tämän kannan.

Kaivosteollisuus uhkaa muita elinkeinoja ja lobbaa aggressiivisesti

Paliskuntain yhdistystä edustava Sanna Hast aloitti toteamalla, että  kiertotalousajattelu on todella tärkeä tavoite, mutta se ei konkretisoidu tällä hetkellä pohjoisessa. Sen sijaan pohjoisessa näkyvät intressit metalleihin ja mineraaleihin, malminetsintä ja kaivostoiminta. ”Nämä aiheuttavat suurta huolta elinkeinoissa, jotka ovat syntyneet ja perustuneet siihen, että meillä on puhtaat maat ja vedet. Siellä on satoja vuosia eletty niistä alueista ja nyt meidän lainsäädäntö mahdollistaa sen, että pohjoisen elämäntavat ovat aidosti uhattuina.”

Vihreiden kansanedustajan Mari Holopaisen mukaan maailmassa olisi välttämätöntä kehittää vaihtoehtoisia akkuinnovaatioita. ”Meillä on myös Suomessa toimintaa jossa pyritään kehittämään akkumateriaaleja muun muassa puupohjaisesti, ja tähän pitäisi investoida eikä pelkästään neitseellisten raaka-aineiden louhintaan.”

Kaivoslakiuudistus on mennyt Holopaisen sanoin huonoon suuntaan jo lähtien siitä, ketkä kaivoslakityöryhmässä ovat olleet edustettuna. Kaivosteollisuudella on aivan erilaiset resurssit lobata kuin järjestöillä. ”Odotan innolla että saamme lobbarirekisterin käyttöön Suomessa, jotta nähdään keitä päättäjät tapaavat. Rakenteellisen korruption olemassaolo Suomen kaivoslain säätämisessä on aivan ilmeistä.”

Kaivosteollisuus toimii kuin tupakkateollisuus 80-luvulla

Rajat Lapin kaivoksille ry:tä ja Lapin yliopistoa edustavan professori Matti Nojosen mukaan kaivosteollisuuden toiminta muistuttaa erittäin paljon tupakkateollisuuden toimintaa 1970-80-luvuilla. ”Kaivosteollisuus ostaa asiantuntijalausuntoja konsulttiyhtiöiltä, joissa dissataan hyvin voimakkaasti esimerkiksi päästölaskelmia ja myös annetaan YVA-raportteihin ynnä muihin täysin vääristynyttä tietoa.” Nojonen vertaa tilannetta siihen, kuinka passiivisen tupakoinnin käsitettä väitettiin virheelliseksi ja tupakoinnin vaaroja väheksyttiin konsulttien avulla.

Kansalaisjärjestöjä, tutkijoita ja muita riippumattomia tahoja tulisi Nojosen mukaan ottaa mukaan ympäristövaikutusten arviointiprosesseihin. Tätä korjausta ei näy hänen mukaansa kaivoslakiehdotuksessa. ”Miksi meidän kansalaisina pitäisi luottaa konsulttiin, joka sanoo ettei näitä haittoja tule ollenkaan, jos hänen palkkansa tulee kaivosyhtiöltä?”

Suomesta on vaikeaa löytää näyttöä kestävästä kaivostoiminnasta

Kansalaisten kaivosvaltuuskuntaa ja Luonnonsuojeluliittoa edustava Jari Natunen painotti, että tähän mennessä Suomessa ei ole ollut yhtäkään kaivosta, joka ei olisi pilannut luontoa merkittävästi kaivoksen sulkemisen jälkeen. Myös olemassa olevien kaivosten toiminta on hyvin kyseenalaista. ”Tässä kaivosteollisuus sanoo, että Kemin kaivos olisi jotenkin mallikaivos, mutta siellä ylittyy ympäristönormit eikä se täytä EU:n vesipuitedirektiivin normeja.”

Natunen kuvasi, kuinka tällä hetkellä Suomessa ei noudateta lakia, sillä kaivoksen sulkemisen pitkäaikaisvaikutuksia ei selvitetä ajoissa. ”Kaivosjätteiden vaikutukset pyritään jatkuvasti ohittamaan ja unohtamaan. Iso vedätys tässä on se, että oikeita tietoja vaikutuksista ei anneta kaivosta perustettaessa eikä kaivosjätteiden pitkäaikaisvaikutuksia ei selvitetä. Kaivoslupaa myönnettäessä pitäisi olla oikeat tiedot käsissä.”

Keskustelijat vaativat aitoja vaikutusmahdollisuuksia

Holopainen (vihr.) korosti, että lakien pitäisi asettaa oikeat reunaehdot kaivostoiminnalle. ”Minusta on aivan turhaa puhua jostain mukavasta vuoropuhelusta, kun on kyse kansainvälisistä pörssiyhtiöistä jotka haluavat saada sen mineraalin käytettyä. Meillä voi olla ihmisten ja luonnon turvana ainoastaan lainsäädäntö, josta ovat ainoastaan vastuussa päättäjät.” Holopainen ihmetteli, minkä takia keskustan johtamalla työ- ja elinkeinoministeriöllä ei ole intressejä saada suomalaisten kannalta reilua ja taloudellisesti järkevää kaivoslainsäädäntöä aikaiseksi.

Sanna Hast (Paliskuntain yhdistys) huomautti loppuun, että hyväksyttävyyttä voitaisiin lisätä aidosti lisäämällä paikallisten vaikutusmahdollisuuksia. ”Työ- ja elinkeinoministeriö on suitsuttanut uutta kaivoslakiehdotusta sillä, että paikallisten vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät. Mutta keitä nämä paikalliset nyt ovat sitten tässä?” Kaivoslakiehdotuksessa annetaan Hastin sanoin vaikutusmahdollisuuksia ainoastaan kunnille. ”Kaivokset ovat mittavia teollisuuslaitoksia, joiden vaikutukset eivät noudata kuntarajoja.”

Keskustelun lopuksi useat panelistit toteavat, että työ- ja elinkeinoministeriön kaivoslakiehdotuksen tuomat parannukset ovat täysin riittämättömiä.

Lisätietoja