Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Kaukana Saaristomerellä sijaitsee poikkeuksellinen luontohelmi – talkooleirin tuloksena saari kukoistaa kesällä väriloistossa

Reilu parikymmentä vapaaehtoista talkoolaista lähti hoitamaan saariryhmä Jungfruskärin niittyjä. Kolmen päivän aikana haravat heiluivat ja lehtikasat paloivat, mutta talkoolaiset ehtivät myös seurailla luonnon heräämistä ja saaristoluonnon kauneutta. Suomen luonnonsuojeluliiton talkookausi alkaa tästä.

Teksti Hannu Toivonen, kuvat Outi Neuvonen

Kuvassa näkyy ihmisiä kalliolla. Aurinko paistaa taustalla.
Jungfruskärin saariryhmä sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa. Jungfruskärin lehdesniittyjä on hoidettu jo yli 40 vuotta.

Haravat huiskivat, aurinko paistaa, kuulumisia vaihdetaan ja lehtikasoja putkahtelee tervaleppien lomaan. Kuivien lehtien alta paljastuu vihreää. Valkovuokkoja pilkistelee siellä täällä ja puun juurella maasta on nousemassa kielo. Linnut sirkuttavat ja taustalla siintää meri.

Jungfruskärillä on menossa Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin järjestämä talkooleiri, jolla hoidetaan lehdesniittyjä. Työtä organisoi Metsähallitus. Vastaavanlaisia Luonnonsuojeluliiton talkoita järjestetään eri puolella Suomea.

Haravoidessa vapaaehtoisilla talkoolaisilla on hyvin aikaa rupatella. Yksi kertoo, kuinka piti vuosia sitten häissä puheen näyttelijä Esko Salmisen ja Heikki Kinnusen välissä. Toinen muistelee Adolf Ehrnroothilta saamiaan kehuja, kun hän oli puhunut tilaisuudessa alle parikymppisenä. Puhetta riittää myös lemmikeistä, vuorikiipeilystä, lukumummotoiminnasta ja työelämän käänteistä.

Monet käyvät kolmen päivän talkooleirillä Jungfruskärillä joka vuosi, mutta mukana on myös useita ensikertalaisia. Jungfruskär on kolmen saaren muodostama saariryhmä, joista suurimmalla Storlandetilla talkoot pidetään.

Kuvassa henkilö kävelee harava kädessä ja heittää lehtiä.. Taustalla kaksi talkoolaista vetää pressua, jolla on lehtiä.
Joonas Nyman heittää lehtiä ja heinää lehtikasaan. Taustalla Erja-Sisko Valkama kuljettaa haravoitua ainesta pressulla polttokasaan.

Teeren soidin yksi kohokohdista

Välillä harava pysähtyy, kun joku huomaa mielenkiintoisen kasvin. Pian paikalla on useampi talkoolainen tutkailemassa maasta pilkistävää vihreää.

”Taitaa olla talvikkeja”, tuumaa Riitta Hoverfält ja kumartuu lähempää katsomaan. Hetken aikaa ihastellaan kevään heräämistä ja sitten taas haravat heiluvat.

Hoverfält on ollut talkoilemassa Jungfruskärillä lähes joka vuosi vuodesta 1999 lähtien. Tärkeintä hänelle on leirillä luonto, mielenkiintoiset keskustelut ja perinnemaisemien hoito, mutta samalla pääsee kivassa porukassa saarelle, jonne muuten ei pääsisi. Myös kevään heräämistä on sykähdyttävä seurailla.

”Tuomet alkavat puskea silmuja, valkovuokot puhkeavat kukkaan ja mukulaleinikki kukkii majapaikan vieressä. Kaikki kokevat leirin lomana, vaikka töitä tehdään.”

Kuvassa on lähikuva haravoivasta talkoolaisesta.
Riitta Hoverfält on osallistunut Jungfruskärin talkooleirille lähes joka vuosi 1990-luvun lopulta lähtien.
Kuvassa kaksi talkoolaista haravoi lehdesniityllä.
Tiina Heinonen ja Kirsi Oksanen haravoivat lehtiä lehdesniityllä.

Hoverfältin yksi leirin kohokohdista oli, kun hän aamuyöstä makasi makuupussissa ja kuuli teeren soitimen.

”Sitä olin odottanut”

Syrjäinen sijainti on suojannut saaren luontoa

Jungfruskärin saariryhmä kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, ja se sijaitsee lähes 30 kilometrin päässä Korppoon Galtbytstä länteen. Jungfruskärille on tyypillistä laajat lehdesniityt, joilla on poikkeuksellisen monimuotoista luontoa.

Metsähallituksen suojelubiologi ja leirin työnjohtaja Maija Mussaari kertoo, että saarella esiintyy yli sata uhanalaista lajia ja muun muassa seitsemän kämmekkälajia. Saaren niityt ovat säästyneet pelloksi raivaamiselta, koska ne sijaitsevat kaukana merellä.

Talkoihin osallistuva henkilö kantaa olkapäälleen pätkää puun rungosta.
Janne Louko kantoi niityltä löytämäänsä pölliä polttokasaan.

Aikoinaan saarella laidunnettiin, mutta se loppui, kun puolustusvoimat ottivat saaren käyttöönsä toisen maailman sodan aikana. Saari alkoi kasvaa umpeen ja niityt kadota. Lopulta 1970-luvun lopulla niittylajistoa oli jäljellä enää armeijan lentopallokentällä. Siinä vaiheessa saaren poikkeukselliset luontoarvot ymmärrettiin.

”Ensimmäinen leiri oli vuonna 1979 ja siitä lähdettiin pikku hiljaa raivaamaan”, Mussaari sanoo.

Siitä lähtien niittyjä on hoidettu vuosittain perinnemaisematalkoissa. Jos saaren niittyjä ei hoidettaisi, lehtipuut valtaisivat jälleen niityt. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi talkoiden tarkoituksena on ylläpitää perinteisiä työtapoja, Mussaari kertoo.

Väriloistoa niityillä

Leirin aikana kuivat lehdet haravoidaan ja poltetaan. Myöhemmin kesällä niityt niitetään ja loppukesästä niityille tuodaan lehmiä ja lampaita laiduntamaan. Tällä tavoin niittyjen monimuotoisuus säilyy.

Tällä hetkellä maisema on vielä lähinnä oljen värinen, mutta parin viikon päästä työn tulokset näkyvät seljakämmeköiden ja kevätesikoiden täplittäessä maisemaa. Kesällä niityt loistavat sinisistä, vaaleanpunaisista, keltaisista ja viininpunaisista niittykasveista.

Mussaari kertoo, että saaren lehdesniittyjä ei pystyttäisi hoitamaan ilman talkoita.

”Talkoot ovat erittäin tärkeitä, jotta tämä luontotyyppi säilyy. Kun töitä tehdään käsin ja pieteetillä, pystymme huomioimaan hyvin lukuisat uhanalaiset lajit.”

”Joukkovoima on ihmeellinen”

Talkoisiin osallistuva Eljas Honka-Hallila huiskauttaa lehtikasan pressun päälle ja lähtee vetämään lehtiä polttokasalle. Hän on leirillä kolmatta kertaa.

Hänen mielestään talkooleirillä on erityisen mukavaa se, kun saa tehdä fyysistä työtä, liikkua luonnossa ja tavata ihmisiä. Samalla voi auttaa luontoa ja sen monimuotoisuutta.

”Joukkovoima on ihmeellinen. Oma panos on pieni, mutta kun 22 talkoolaista työskentelee, saamme valtavasti aikaan”, Honka-Hallila sanoo.

Kuvassa nainen pesee vahakankaista liinaa harjalla laiturilla.
Leirin alussa Kirsi Julin pesi vahakankaisia liinoja. Eljas Honka-Hallila kantaa pesuvettä merestä.

Kirsi Julin on talkoillut Jungfruskärin niityillä melkein joka kevät yli 25 vuoden ajan. Heinäkuussa pidettäviin heinänkorjuutalkoisiin hän on osallistunut jo viisitoista kertaa.

Hän saapuu vuosi toisensa jälkeen talkoisiin, koska niissä pääsee täydellisesti rentoutumaan ja saa vastapainoa arjelle ja työelämälle. Samalla pääsee saaristoon kauniin luonnon keskelle. Hän on saanut leireiltä myös ystäviä, joita tapaa leirin ulkopuolellakin. Talkoissa häntä viehättää erityisesti yhteishenki.

”Täällä voi pyytää apua keneltä vaan, jutella kenelle vaan ja aina saa kaverin saunaa lämmittämään tai pressun vetämiseen”.

Suomen luonnonsuojeluliiton talkookausi on aluillaan. Katso tapahtumakalenterista mieleiset talkoot ja lähde auttamaan luontoa ja nauttimaa ulkoilmasta.

Kuvassa näkyy puolijoukkuteltta ja taivaanrannassa auringonlaskun värjäämää taivasta.
Aurinko on juuri laskenut Jungfruskärillä, ja talkoolaiset ovat menneet nukkumaan.

Jaa sosiaalisessa mediassa