Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Ilmastokriisin ratkaisuiksi eivät kelpaa luonnon tilaa heikentävät toimet 

Tähän mennessä kaikille alkaa olla selvää, että ilmastokriisiä ruokkivasta fossiilisten polttoaineiden käytöstä on luovuttava. Energian ja materiaalien tuotannossa fossiiliset on korvattava jollakin. Katseet kääntyvät tässä kohtaa usein metsiin. Metsille on jo paljon käyttöpainetta ympäri Eurooppaa, myös meillä Suomessa. Yhteisistä ilmastotavoitteista huolimatta Euroopan metsien hiilinielu on pienentynyt viime vuosina. Puusta on moneksi, mutta kaiken korvaaminen puulla ei ole kestävä ratkaisu.

Kuva: Anne Nygård/Unsplash

Metsien rooli korostuu esimerkiksi eri toimialojen laatimissa vähähiilitiekartoissa. Usealla alalla paljon on haluttu korvata puubiomassalla. BIOS selvitti asiaa, ja karttojen yhteenlaskettu kasvava metsäbiomassan tarve johtaisi jopa yli 100 miljoonan kuution hakkuisiin. Jo valmiiksi uhanalainen metsäluonto ei tällaista hakkuumäärää kestä. Metsien hiilinielu ja -varastot pienenisivät huomattavasti. Ilmastokriisin ratkaisuiksi eivät kelpaa luonnon tilaa heikentävät toimet.

Päästöjen vähentämisen ohella luonnon hiilinielun kasvattaminen ja hiilivarastojen turvaaminen on välttämätöntä ilmastokriisin selättämiseksi. Hiilidioksidia on saatava pois ilmakehästä mahdollisimman pitkäaikaisiin varastoihin maaperään ja kasvillisuuteen. Hiilinielun kasvattaminen ei onnistu yhtä aikaa hakkuiden lisäämisen kanssa.

Puuta tarvitaan käyttöön jatkossakin, mutta meidän on huolehdittava, että kaadettu puu käytetään ilmaston, luonnon ja talouden kannalta järkevästi. Puun polttaminen, eli hiilivaraston vapauttaminen nopeasti takaisin ilmakehään, on ilmaston kannalta monesti huonoin käyttökohde. Tästä huolimatta Suomessa puuta ohjautuu energiakäyttöön vuodessa noin 20 miljoonaa tonnia. Tämä on valtaosa kaikesta vuosittain hakatusta puusta. Arvioiden mukaan energiapuun tarve tulee Suomessa kasvamaan tulevina vuosina 30–40 prosenttia. Tähän tarpeeseen ei pystytä vastaamaan kestävästi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan tämä voi johtaa esimerkiksi aines- ja tuontipuun lisääntyneeseen käyttöön, joiden polttaminen on luonnon ja ilmaston kannalta huono ratkaisu.

Yhä suurempi tarve poltettavalle puulle on oikea riski, jonka pystyisimme välttämään oikeanlaisilla ohjauskeinoilla. Tällä hetkellä ne puuttuvat. EU käsittelee päästökauppasektorilla puun polttamista hiilineutraalina, mikä antaa täysin väärän kuvan todellisuudesta. Päästökaupan ohjaus ei siis koske puun polttamista, maankäyttösektorin löysät nielutavoitteet eivät ehkäise metsien hakkuita energiaksi ja täysin puutteellisten kestävyyskriteerien vuoksi polttoon voi päätyä lähes mitä vain kannoista Kuusamon keloihin ja Lapin ikihonkiin.

Päätöksiä asian korjaamiseksi voitaisiin ja tulisi tehdä nyt. Suomi muodostaa parhaillaan omia kantojaan ja osallistuu neuvotteluihin EU:n ilmastopaketin toimeenpanosta. Katso mitä olemme sanoneet aiheesta lausunnoissamme ja kannanotoissamme uusiutuvan energian direktiivistä, päästökauppadirektiivistä, maankäyttösektorin LULUCF-asetuksesta tai kestävän rahoituksen taksonomia luokittelujärjestelmästä.

Kaikkea ei tarvitse korvata ja myös energiankulutusta on vähennettävä. Vaikka metsäalalle avautuisivatkin upeat näkymät tuottaa puusta yhä laajempi valikoima tuotteita muovin tilalle, kannattaisi jossain vaiheessa pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tarvitsemme (elinkelpoisen planeetan lisäksi)?

Liisa Toopakka

Kirjoittaja on suojeluasiantuntija.

Lisätietoja

Suojeluasiantuntija Liisa Toopakka

  • +358405042989
  • liisa.toopakka(a)sll.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa