Lohi ja turska – Luon­non­suo­je­lu­liit­to puolustaa Itämeren uhattuja kaloja

 

Pääaltaan ja Pohjanlahden lohi tarvitsee apua

Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES esitti kesällä lohen kalastuksen pysäyttämistä Itämeren pääaltaalla. Luonnonsuojeluliiton mielestä tämä oli hyvä esitys, koska se vastaa sekakantakalastuksen ongelmiin. Itämeren eteläiset lohikannat ovat pieniä ja heikkoja. Kun kalastus tapahtuu keskellä merta, niiden arvokkaita yksilöitä jää vääjäämättä saaliiksi.

Euroopan komissio ei kuitenkaan uskaltanut ottaa ICESin tieteellistä neuvoa esityksekseen jäsenmaiden neuvostolle. On ilmeistä, että Etelä-Itämeren isot jäsenmaat eivät hyväksyisi oman lohenkalastuksensa lopettamista. Siksi Komissio teki kompromissiesityksen. Luonnonsuojeluliitto ja muut ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet komissiota tieteellisestä tiedosta poikkeamisesta.

Asia liittyy EU:n kalastuskiintiöiden jakamiseen jäsenmaiden kanssa. Niistä on olemassa vanha jakokaava, jota kutsutaan ”suhteelliseksi vakaudeksi”. Siksi Itämeren lohelle tarvitaan kiireesti uutta hoitosuunnitelmaa. Sillä voitaisiin muuttaa EU:n lohenkalastuksen pelisääntöjä.

Suomea Luxemburgin neuvostossa edustaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Historiallista on, että Luonnonsuojeluliitto ja WWF saattoivat yhtyä MMM:n eduskunnalle antamaan perusmuistioon, jossa esitettiin Suomen kanta lohen kalastukseen. Marinin hallituksen lähtökohtana on, että kalastusmahdollisuudet vahvistetaan kestävää enimmäistuottoa, monivuotista suunnitelmaa ja tieteellistä neuvoa noudattaen. Tätä kalastuspolitiikassa tapahtunutta viime vuosien muutosta on vauhdittanut Luonnonsuojeluliiton ja muiden järjestöjen pitkä työ ja aktiivisuus.

Turska pärjäisi Suomen vesillä, koska sillä on ruokaa

Itämeren molemmat turskakannat, itäinen ja läntinen, ovat niin huonossa kunnossa, ettei niihin pitäisi kohdentaa kalastusta ollenkaan.

Turska ei enää pysty lisääntymään vesillämme matalan suolapitoisuuden vuoksi. Silti varsinkin Ahvenanmaalta ja Lounaissaaristosta saadaan tänne muualta tulleita itäisen turskakannan yksilöitä.

Itäiselle turskakannalle on esitetty sivusaaliskiintiötä, jotta muiden lajien kalastusta ei tarvitsisi turskien takia keskeyttää. Esitys on ollut 595 tonnia, mistä Suomen osuus olisi vain 10 tonnia (noin 2 %). Vaikka tarkoitus on ymmärrettävä, Luonnonsuojeluliitto ja muut ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet sivusaaliskiintiötä. Pienellä hyödyllä aiheutetaan turskakannalle iso ongelma.

Parempi vaihtoehto olisi käyttää sellaisia trooleja, jotka estävät suurempien kalojen (kuten turskan ja lohen) joutumisen ei-toivotuksi sivusaaliiksi. Norja vaatii tällaisia jo Skakerragin silakanpyynnissä. Tällaisten kalastuksen valikoivuutta parantavien tekniikoiden käyttöä tulee kehittää ja lisätä meillä ja muualla.

Luonnonsuojeluliitto ja muut ympäristöjärjestöt esittivät myös, että turskille jätettäisiin Itämeren pääaltaalle ruoaksi nykyistä enemmän silakoita ja kilohaileja. Tätä tukee tuore tutkimus Suomen vesillä olevista turskista. Sen tulos on, että jos turskilla on ruokaa, ne kasvavat ja selviävät loisistakin hyvin. Tämä korostaa turskan ruokana käyttämien kalojen kalastuspaineen vähentämisen merkitystä eteläiselläkin Itämerellä.

Lisätietoja