Luon­non­suo­je­lu­lii­tol­le testamentattu metsä suojeltiin pysyvästi

Lapinjärven Pukaron peltomaisemien keskeltä nousevat jyrkät, metsäiset kalliot. Lähdemme kipuamaan ylöspäin. Ennen meille luvatun hienon maiseman näkemistä on ylitettävä kallion juurella hakkuualue, jonka juurakoissa rämpiessä alkaa hiki valua jo alkumetreillä. Alkukesän aurinko paahtaa.

Olemme tutustumassa Luonnonsuojeluliitolle testamentattuun metsään.

Seurailemme kaakko–luodesuunnassa kulkevaa kalliojyrkänneharjua, joka jakaa alueen kahtia. Harjun laelle päästessämme jätämme taakse myllerretyn talousmetsän ja istahdamme kahville lahopuupökkelön ääreen.

Luonnonsuojeluliitto päätti suojella saamastaan 36,8 hehtaarin metsäkiinteistöstä 24,3 hehtaarin alueen, jotta se varmasti säilyy koskemattomana tulevaisuudessa. Metsätalouskäytössä ollut loppuosa saa jäädä rauhassa kasvamaan ilman virallista suojelustatusta.

Kun Suomen luonnonsuojeluliitolle testamentataan metsää, edetään aina ensisijaisesti alueen suojelu edellä.

Menneen talven aikana on metsässä havaittu ainakin metson jäljet.

Jatkamme matkaa havupuiden keskellä kuivia jäkäliä väistellen. Kuuset puskevat helakanvihreitä kerkkiä oksankärjistään. Metsätähdet tuikkivat terhakoina sammalikossa. Tämän tästä törmäämme kuusten juurilla kumpuaviin muurahaiskekoihin.

Notkelmassa meidät yllättää kuivuuden keskellä lätisevä pikkuruinen rahkasammalsuo. Kipuaminen jatkuu kumpareisessa maastossa, mutta kallion laella odottaa palkinto. Jyrkkien seinämien suojissa kasvaa 150-vuotiasta koskematonta metsää. Tuntuu hyvältä tietää, että se jää metson maailmaksi.