Matti Kattainen: Mikä yhdistää paskalakia, kaavoitusta ja turpeen polttoa?

Kaiken lainkäytön tulee olla tasapuolista. Valtioneuvoston asetusta talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla, eli tuttavallisemmin niin sanottua paskalakia on vastustettu, koska maatalouden vesistöpäästöt mielletään talousjätevesiä suuremmaksi ongelmaksi, eikä niihin  ole puututtu yhtä tiukasti kuin mökkien jätevesiin.

Myös kaavoituksessa vaaditaan tasapuolisuutta ja maanomistajien yhdenvertaista kohtelua. Ilmastopäästöjen oikeudenmukainen rajoittaminen on herättänyt samanlaista voimakasta keskustelua tarvittavien toimien tasapuolisuudesta kansainvälisillä areenoilla ja kotimaisessa päätöksenteossa.

Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen muokkaavat lakeja ja säädöksiä yksi kerrallaan yhteiskunnan sopeutuessa muutoksiin. Koko oikeusjärjestelmän muuttaminen kestävän kehityksen mukaiseksi yhdessä yössä on mahdoton tehtävä, joten lainsäätäjä on laitettu vaikean valinnan tehtävän eteen, kun välttämätöntä muutosta toteutetaan.

Koska muutoksiin on reagoitu aiemmin hitaasti, ohjauskeinoiksi jäävät entistä useammin kiellot ja muut jyrkät rajoitukset. Hitaan sopeutumisen mahdollisuus hukattiin viime vuosikymmenten toimettomuuteen. Tarvitaan siis nopeita muutoksia, mutta niin, että myös muutoksen kyydissä takapenkkiläisiksi joutuvat kokevat muutoksen reiluksi. Heidän vaikutukset ja sopeutumismahdollisuudet voivat olla rajalliset.

Ilmastopäästöjen osalta ensimmäinen suuri suunnanmuutos ja kestävän oikeusjärjestelmä palapelin pala asetettiin paikalleen vuonna 2019, kun eduskunta kielsi hiilen energiakäytön 1. toukokuuta 2029 alkaen. Seuraava looginen pala palapelin rakentamisessa olisi tehdä Suomen kannalta helpoin ilmastoteko ja kieltää vastaavasti myös kotimaisen kivihiilen, eli turpeen energiakäyttö.

Turpeen polttamisen kiellolle löytyvät ilmastolliset, ympäristölliset ja taloudelliset perusteet. Niin kuin Mariko Saton blogissa tuodaan esille, reilu ja oikeudenmukainen siirtymä on myös turvetuottajien kannalta parempi kuin nyt vallalla oleva epävarma tilanne.

Turpeenkaivun asema olla kivihiilen jälkeen seuraavana kieltolistalla voi tässä hetkessä tuntua epäreilulta. Mutta kun ilmastomuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä johtuvia näkyviä suuria muutoksia jokapäiväiseen elämäämme ruvetaan toden teolla toteuttamaan, todennäköisesti seuraavana jonossa oleville ei ole luvassa edes yhtä suuria ja reiluja kompensaatiota kiellosta aiheutuneista haitoista. Muutostahdin kiihtyessä yhteiskunnan resurssit tarjota hyvitystä haitoista tulevat todennäköisesti heikkenemään ajan kuluessa.

Parasta ennen -päiväyksen asettaminen turpeen polttamiselle olisikin reilu, tasapuolinen, looginen ja välttämätön askel kohti kestävää oikeusjärjestelmää. Kiellon edellyttämä muutos on jo tapahtunut yhteiskunnan tavoitteissa ja perusoikeustasolla, kuten seuraavasta ilmenee. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan hiilen energiakäytön kieltämistä koskeva lausunto PeVL 55/2018 vp on eräänlainen hiilen polton oikeudellinen muistopuhe, jota voidaan käyttää sanasta sanaan myös turpeen polton hautajaisissa;

Esityksen tavoitteet liittyvät esityksen perusteluiden mukaan paitsi kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan myös Pariisin ilmastosopimukseen ja Euroopan unionin ilmastopolitiikkaan. Tällaiset tavoitteet sopivat perustuslakivaliokunnan mielestä hyvin yhteen perustuslain 20 §:n vastuuta ympäristöstä koskevan perusoikeuden kanssa. Säännöksen mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Perustuslakivaliokunta pitää esityksen merkitsemää rajoitusta perustuslain 18 §:n turvaamaan elinkeinovapauteen hallituksen esityksessä esitetyistä syistä hyväksyttävänä. Elinkeinovapauteen kohdistuvien rajoitusten oikeasuhtaisuuden suhteen esityksen perusteluissa on viitattu ennen kaikkea siihen perustuslakivaliokunnan käytännössä usein toistettuun seikkaan, että yritykset ja muut elinkeinon harjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana… 

…Hallituksen esityksen perusteluissa katsotaan perustuslakivaliokunnan käytäntöön nojaten, että perustuslain 20 §:stä johtuvista syistä laitoksen omistajalle ei voi muodostua oikeutta saada korvausta siitä, ettei laitosta voi käyttää sellaiseen toimintaan, joka ei täytä laissa ilmastonmuutoksen ja yleisemmin ympäristön turmeltumisen estämiseksi säädettyjä energiantuotannon rajoituksia ja vaatimuksia. Lisäksi säätämisjärjestysperusteluihin sisältyvässä kokonaisarvioinnissa on merkitystä annettu sille perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä useasti todetulle seikalle, että yritykset ja muut elinkeinon harjoittajat eivät voi perustellusti odottaa elinkeinotoimintaansa sääntelevän lainsäädännön pysyvän muuttumattomana.

Matti Kattainen

Kirjoittaja on ympäristöjuristi

Lisätietoja