Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Vanhoista kaivoksista voi tulla iso lasku valtiolle – näin jäteongelmia voitaisiin estää

Suomessa on kymmenittäin vanhoja kaivoksia, jotka ovat puutteellisen jälkihoidon vuoksi uhka ympäristölle. Kaivosten jälkihoitoon on usein vaikea löytää vastuunkantajaa, ja viime kädessä lasku jää veronmaksajille. Luonnonsuojeluliitto ehdottaa asian korjaamiseksi kolmea keinoa.

Kuva: Jouni Nissinen / SLL

Käytöstä poistetut kaivokset voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi läheisissä vesistöissä, kun kaivannaisjätteistä liukenee ympäristölle haitallisia aineita esimerkiksi puroihin ja järviin. Vaikutukset voivat vesistöjen ja pohjavesien myötä ulottua myös pidemmälle.

Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Matti Kattainen vieraili Ylen Aamu-tv:ssä 30.9.2020.

Vanhojen kaivosten aiheuttaman jäteongelman suuruutta ei tiedetä tarkasti. EU:n kaivannaisjäteastus edellyttää, että suljettujen ja hylättyjen kaivosten ympäristövaikutukset selvitetään, ja Suomessa on parhaillaan meneillään asiaa selvittävä hanke.

Selvää kuitenkin on, että kaivosten jälkihoito on kallista.

“Suljettujen ja hylättyjen kaivosten ympäristöongelmien suuruutta voi yrittää arvioida käyttämällä esimerkkinä Hituran kaivosta, jonka kunnostaminen on maksanut tähän asti valtiolle noin 20 miljoonaa euroa”, sanoo Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Matti Kattainen viitaten Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa sijaitsevaan nikkelikaivokseen. Hituran toiminnanharjoittaja teki konkurssin vuonna 2015.

Vastuullista tahoa sotkujen siivoajaksi ei aina löydetä. Tällöin lasku jää veronmaksajien kustannettavaksi. Pienessäkin hankeissa tekemättä jäänyt jälkihoito voi maksaa miljoonia.

”Toiminnassa olevien kaivosten sulkemistoiminpiteet ovat kertaluokkaa vanhoja kaivoksia suurempia, jos sulkemisvastuu konkurssitilanteesta johtuen tulisi valtiolle”, Kattainen toteaa.

Omaa luokkaansa on surullisen kuuluisa Talvivaaran kaivos, jonka toiminnasta vastaa nykyään Terrafame.

”Talvivaarasta kertyvän 1,5 – 3 miljardin tonnin vaarallisten jätteiden pitkäaikaisen ja vastuullisen käsittelyn kustannus olisi hyvin varovasti arvioiden kymmeniä miljardeja”, toteaa Luonnonsuojeluliiton Uudemaan piirin kaivosasiantuntija Jari Natunen.

Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin kaivosasiantuntija Jari Natunen oli keskustelemassa kaivosten jälkihoidon ongelmista Ylen A-Studiossa 30.9.2020. Tallenne käynnistyy automaattisesti kaivoksia käsittelevän osuuden alusta. Studiokeskustelu alkaa kohdassa 26:27.

Lääkkeitä kaivosjäteongelmaan löytyy

Luonnonsuojeluliiton mielestä kaivosjäteongelmia voitaisiin estää kolmella tavalla:

1. Uusille kaivoksille on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristölupa koko niiden elinkaaren ajaksi, käsittäen kaivosjätteiden pitkäaikaiset vaikutukset. Näin myös jätteiden riskit otetaan huomioon jo ennen kuin koko kaivosta luvitetaan ja rakennetaan.

Myös pitkäaikaisten riskien ja vastuiden kantamiseen tulee olla kattavat vakuudet. Kaivoslupaa myönnettäessä viranomaisten olisi tarkistettava kaivoshankkeen taloudellinen kestävyys ja vakuudet, huomioiden sulkemisen jälkeiset vastuut. EU:n vesi- ja kaivannaisjätedirektiivit ovat hyvä lähtökohta ympäristöluvitukselle, mutta niitä ei ole Suomessa aina noudatettu jätteiden osalta.

”Erityisesti kaivoslupa eli oikeus mineraalien hyödyntämiseen pitää alistaa lainvoimaiselle ympäristöluvalle. Tämä on välttämätöntä eduskunnan lausumankin perusteella CETA-vapaakauppasopimuksesta johtuen”, sanoo Jari Natunen.

”Muussa tapauksessa valtioita uhkaa miljardien oikeudenkäynnit, mikäli kaivosyhtiö ei olisi tyytyväinen valtion myöhempiin tiukennuksiin ympäristölupakäytännöissä. Pelkästään tällaisen uhka voisi ohjata viranomaistoimintaa väärään suuntaan”.

2. Vanhat kaivosjätepaikat on hoidettava niin, etteivät ne pilaa vesiä ja muuta ympäristöä. Vanhoja kaivoksia omistavien ja niistä huolimattomasti irtipäästettyjen kaivosyhtiöiden on hoidettava kaivostensa ympäristö kuntoon. Vanhojen kaivosjätteiden vakuudet on tarkistettava nykylain ja direktiivien edellyttämälle tasolle.

”Kaivosten sulkemiselle on oltava ympäristölupamenettely. Menneinä vuosikymmeninä on kohtalaisen kokoisia kaivoshankkeita aloitettu niin sanotuilla koetoimintaluvilla. Nyt Tukes sulkee tälläisiä hankkeita, vapauttaa vakuuksia sekä samalla jättää selvittämättä ympäristövastuita”, sanoo Jari Natunen.

Tapauksissa, joissa omistaja on kadonnut konkurssin jälkeen, valtion tulee panostaa syyttäjän ja poliisin resursseihin ulkomaisten vastuutahojen tavoittamiseksi. Useammassa tapauksessa syyttäjä on todennut ulkomaisen vastuutahon tavoittamisen liian vaikeaksi, vaikka nämä eivät ole pakoilleet ja ovat olleet helposti esimerkiksi lehdistön tavoitettavissa.

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta ulottaa vastuun myös ”toiminnanharjoittajaan rinnastettavaan”, ja tulisikin olla nykyistä selkeämpää, että tämä tarkoittaa myös kaivosyhtiön mahdollista ulkomaista emoyhtiötä.

Kaivoksien ja metallien tuotannon vastuullisuutta ja laillisuutta pitäisi pystyä säätelemään kuluttajatuotteisiin asti.

”Suljettujen kaivoksien jätteet ovat merkittävä tulevaisuuden raaka-ainelähde. Toisaalta kaivosjätteiden vaarattomaksi tekeminen on tärkeä puhtaan teknologian ala tulevaisuudessa. Nämä ovat edelläkävijälle mahdollisuuksia työpaikkojen ja talouden kehittämiseen”, huomauttaa Jari Natunen.

3. Jos vastuullista tahoa ei löydy, täytyy valtion kantaa vastuunsa jälkihoidon järjestämisessä.

Nykyisessäkin kaivoslaissa tämä todetaan kaivosviranomaisen eli Tukesin vastuuksi.

”Valtio on kantanut erittäin huonosti nykyisten suljettujen tai hylättyjen kaivoshankkeiden jälkivastuista. Myös nykyisillä kaivoshankkeilla on riskinä jäädä ympäristövahingoiksi vuosikymmeniksi ja vuosisadoiksi”, Natunen sanoo.

”Valtio on ollut kiinnostunut kaivoksien tuomista sijoituksista ja työpaikoista, mutta valitettavan vähän niihin liittyvistä ympäristövastuista”.

Natunen painottaa, ettei veronmaksajien pitäisi joutua kaivosten puhdistuksen maksumieheksi. Kaivoksille pitäisi tehdä öljysuojarahaston tapainen rahasto, jolla rahaa kerättäisiin kaivoksilta onnettomuuksien varalta. Hänen mukaansa on kuitenkin ilmeistä, että toissijaisten vastuiden rahastot eivät kattaisi Talvivaaran tai Kevitsan kaltaisten suurten kaivosten vastuita.

”Siksi ensisijaisten vastuiden merkitystä ei voi korostaa liikaa”, Natunen sanoo.

“Puutteelliset ympäristövakuudet voidaan katsoa myös kielletyksi valtiontueksi”, Matti Kattainen lisää.

Näin on käynyt esimerkiksi Espanjassa, kun EU-tuomioistuin tulkitsi alkuvuodesta Iberpotash-yhtiön liian alhaisen vakuusmäärän kielletyksi valtiontueksi.

Kaivoslaki puutteellinen

Vanhojen kaivosten aiheuttamiin ongelmiin voitaisiin puuttua korjaamalla kaivoslakia, jonka uudistustyö on parhaillaan käynnissä. Luonnonsuojeluliitto on mukana kaivoslain uudistamista valmistelevassa työryhmässä.

Tärkeää olisi korjata kaivoslain ongelmallinen suhde muuhun lainsäädäntöön.

“Kaivoslain mukainen kaivoslupa voidaan nykyään myöntää ennen ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa, vaikka kaivoslupaharkinta edellyttää, että kaivostoiminnan laajat ympäristövaikutukset, siis muutkin kuin erilaiset päästöt, otetaan huomioon kaivoslupaharkinnassa. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista, kun kaivoslupa voidaan myöntää ennen ympäristölupaa”, Matti Kattainen sanoo.

Lisäksi kaivoslain vakuussääntely on puutteellinen, kun osa vakuussääntelystä hajautettu eri lakeihin. Kaivoslain vakuudet koskevat vain kaivoksen sulkemiseen liittyviä välittömiä velvoitteita, kuten aitausta ja koneiden ja laitteiden poistoa. Eri lakien perusteella annettavien vakuuksien riittävyyttä vaikea arvioida.

Lakimuutosten ohella kaivostoiminnan valvonnassa on puutteita.

”Valvontaa tulee tehostaa ja valvontaviranomaisten resursseja lisättävä. Tulevaisuudessa valtion lupa- ja valvontavirasto LUOVA, jossa on erillinen yleisen edun valvontayksikkö, voisi tehostaa ja yhtenäistää valvontaa”, Kattainen sanoo ja perää jatkoaikaa kaivoslain uudistustyölle.

”Kaivoslain uudistuksen aikataulua tulisi jatkaa vuodelle 2021. Siten maankäyttö- ja rakennuslain sekä luonnonsuojelulain uudistukset voidaan yhteensovittaa kaivoslain uudistuksen kanssa”.

Lue myös: Talvivaaran rahoittajan rahanpesuepäilyt lisäävät vaaraa jätevuoren kaatumisesta veronmaksajien päälle

Lisätietoja

Ympäristöjuristi Matti Kattainen

Jaa sosiaalisessa mediassa