Mitä vedet nyt tarvitsevat?

Vesien hyvää tilaa ei ole vielä Suomessakaan saavutettu. EU:n vesipuitedirektiivin seuraava tavoitevuosi on 2027. Siksi vesien suojelun parantamiseksi tehdään parhaillaan vesienhoitosuunnitelmia. Lisäksi Itämerelle tehdään uutta merenhoitosuunnitelmaa.

Ympäristöministeriö järjesti seminaarin Yhteistyötä vesien ja meren parhaaksi 26. elokuuta. Tässä kommenttipuheenvuoromme kärkinostot.

1. Maatalous on vesien ykköskysymys

Luonnonsuojeluliitto oli mukana puolustamassa maatalouden rahoitusta leikkauksia vastaan. Leikkaukset olisivat kohdistuneet erityisesti ympäristökorvauksiin. EU:n kesän budjettipäätös muutti kuitenkin kaiken. Suomen maatalous tulee saamaan loppujen lopuksi enemmän rahaa vuoden 2022 jälkeen kuin nyt.

Maanviljelijät saavat tukia noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Nyt on ratkaistava enää se, miten tuet kohdennetaan. Mahdollisuuksia ja tietoa edistää vesien, luonnon ja ilmaston asioita on.

Esimerkiksi luontojärjestöjen joulukuussa esittämät tehokkaat ympäristötoimet tulee ottaa käyttöön.

2. Kalan kulku on turvattava

Uusia patoja ei pidä tehdä, vaan vanhoja avata. Tässä tarvitaan patojen vanhojen vesitalouslupien päivittämistä. Siinä meille ei riitä löysä Ruotsin malli. On pantava paremmaksi. Tätä edistävä vesilain muutos on jo hallitusohjelmassa, mutta työryhmän työ ei ole vielä alkanut.

3. Merikansallispuistojen verkostoa tulee täydentää

Itämeren kansallispuistoverkosto kannattaa nyt käydä läpi Tornionjoelta Virolahdelle. Uudet selvitykset ovat tuoneet lisää tietoja muun muassa vedenalaisista luontotyypeistä. Vanhoja kansallispuistoja tulee laajentaa ja Porkkalan kansallispuisto perustaa.

4. Yksi vesiensuojelun kipupiste on kalankasvatus

Kalankasvattajat haluaisivat saada lisää avokasseja Itämerelle. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta panna grammaakaan lisää ravinteita Itämereen. Meren tila on heikentynyt, ja ilmastonmuutos uhkaa pahentaa tilannetta entisestään. Siksi vesiviljely tulee suunnata kiertovesilaitoksiin ja sellaisiin sisävesiin, jotka sitä kestävät, kuten Ruotsissa tehtiin.

5. Vesiensuojelun toimenpiteissä ei pidä laskea pelkkien hankkeiden varaan

Vesiensuojelun keinoissa ovat viime aikoina korostuneet hankkeet. On hyvä, että uusi hallitusohjelma toi niihin ennätyksellisen hyvät rahoitusmahdollisuudet.

Projekteilla on kuitenkin puutteensa. Ne alkavat ja loppuvat. Ne eivät myöskään koskaan tavoita kaikkia toimijoita ja alueita.

Vesienhoitoon tarvitaan myös toimenpiteitä, jotka ovat käytössä kaikilla alueilla pysyvästi. Mukaan tarvitaan kaikki muutkin kuin aktiiviset edelläkävijät. Esimerkiksi kaavoituksen mahdollisuuksia pitäisi käyttää enemmän vesiensuojeluun.

6. Vesiensuojelu tarvitsee laajaa yhteistyötä

Luonnonsuojeluliitto on keskeisesti mukana kaikilla tasoilla: EU:sta valtakunnallisiin prosesseihin ja alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin. Me olemme myös ainoa ympäristöjärjestö, jolla on maan kattava paikallisyhdistysverkosto. Se mahdollistaa muun muassa lupien ja kaavojen seuraamisen.

Myös Luonnonsuojeluliiton vuosien 2020–21 vesiteeman eri toimenpiteet mahdollistavat monenlaista yhteistyötä. Ympäristöministeriön seminaarikin poiki heti yhteydenottoja. Yhdessä pienet asiat kasvavat!

Lue lisää tilaisuuden kalvoista!

 

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton ja Uudenmaan piirin jakama erityisasiantuntija, joka seuraa vesipolitiikkaa EU:ssa, kotimaassa ja Uudellamaalla.

 

Lisätietoja