Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­suo­je­lu­liit­to kolasi saimaannorpille apukinoksia – pesinnän onnistuminen huolettaa edelleen

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan kolmikko Anna, Hanne ja Kaarina lähti eteläisen Saimaan jäälle 15. helmikuuta katsomaan, onko mitään tehtävissä. Saimaannorppa-asiantuntija Kaarina Tiainen kirjoittaa blogissaan, miten kolaamisen kävi ja miltä tämän vuoden kuuttien tilanne näyttää.

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin työntekijät kävivät kolaamassa saimaannorpille apukinoksia 15. helmikuuta 2020 Etelä-Saimaalla. Kuva: Hanne Kosonen/Luonnonsuojeluliitto

Aiempina leutoina talvina helmi-maaliskuussa syntyneet saimaannorpan kuutit on saatu pelastettua apukinoskolauksilla. Tämä talvi on Etelä-Suomessa kuitenkin niin lohduton, että  nyt näyttää siltä, että tämäkään ei toimi. Erityisesti eteläisimmissä Saimaan osissa jäätä ja lunta ei ole paikoin lainkaan.

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan kolmikko Anna, Hanne ja Kaarina lähti eteläisen Saimaan jäälle 15. helmikuuta katsomaan, onko mitään tehtävissä. Mukaan pakattiin pari lumikolaa, kolme lapiota, pelastuspuvut, jäänaskalit, sauvat, kaira ja tuura. Matkalla rantaan mietimme, että entä jos emme pääse heikkojen jäiden takia lainkaan kolauskohteisiimme. Tai lunta ei kertakaikkiaan ole kolattavaksi. Se olisi suuri pettymys!

Pieniä apukinoksia

Jää osoittautui alueellamme vakaaksi ja kantavaksi, vaikka lähettyvillä iso osa vesialuetta lainehti sulana. Lunta ei ollut jäällä ollenkaan. Rannatkin olivat käytännössä paljaat.

Tavoitteenamme oli kolata kolme apukinosta, mutta valmistauduimme siihen, että joko jään heikkouden tai lumen puutteen takia emme saa tehtyä täysimittaisia kinoksia. Täysimittainen kinos on kahdeksan metriä pitkä, kolme metriä leveä ja metrin korkuinen.

Kaikki kolme kohdettamme olivat sellaisia, ettei kinoksia voitu tehdä perinteisille paikoille, sillä lunta ei ollut lainkaan kolattavaksi, ei jäällä eikä rannoilla. Saarten pohjoisrannoilta löytyi kuitenkin jokseenkin sopivat paikat, joihin saimme jotenkin raavittua lunta rantakivien ja -kallioiden päältä.

Kovettunutta lunta lohkottiin rautalapiolla. Yhdessä kohteessa vahvistimme kinosta havuilla. Huomioimme paikan valinnassa myös sen, että kinoksen alle jäi pieni kaistale laakeaa rantakalliota kuutille turvapaikaksi, jos ja kun vettä nousee pesään.

Kinokset jäivät suosituksia pienemmiksi: ne olivat neljä metriä pitkät, kaksi metriä levetä ja 60 senttimetriä korkeat. Tämä on toivottavasti parempi kuin ei mitään, ja tuo kuutille ja imettävälle emolle jonkinlaista suojaa. Varsinkin, jos maaliskuussa tulisi vielä lunta vahvistamaan kinoksia.

Kolausalueeltamme on yleensä löytynyt yksi poikaspesä ja muutamia lepopesiä. Nyt havaitsimme yhden hengitysavannon, yhden kulkuavannon ja erittäin vahvan norpan hajun. Haju oli tuttu pesälaskennoista, nyt se nousi nenäämme ilmeisesti kapean rantarailon kautta. Elämää jään alla siis on. Jokainen kinoskyhäelmä tulee varmasti tarpeeseen.

Palasimme jäältä voipuneina hämärän laskeutuessa. Olosuhteisiin nähden olimme tyytyväisiä työhömme, vaikka norpan kannalta tilanne on kyllä surkea. Hento lumisade alkoi, mutta se muuttui myöhemmin rännäksi ja vedeksi. Kotimatkalla pohdimme valmiuksiamme keinopesien tekoon. Ehkä jo ensi talvena meillä olisi mahdollisuus kokeilla alueellamme järviruo’osta tehtyjä keinopesän ja apukinoksen yhdistelmiä. Uudenlaisia talkoita on siis tulossa!

Ensin autetaan, sitten kalastetaan verkoilla

Huolia kuitenkin riittää. Yhdelle kolauskohteelle emme edes yrittäneet päästä heikkojen jääolojen takia. Sääennusteet lupaavat edelleen lauhaa ja vesisadetta. Sulavatko kolatut kinoksemme ennen kuin norppa ehtii edes aloittaa pesän rakennusta? Kinokset tarvitsisivat vielä lisää lunta päälleen, jotta ne olisivat suojaisia. Silloin ne suojaisivat kuuttia parhaiten kylmältä ja pedoilta ja takaisivat imetysrauhan.

Lisähuolta aiheuttaa Saimaan nouseva veden pinta. Syksyn ja talven sateet ovat tulleet vetenä ja hulahtaneet suoraan Saimaaseen, minkä vuoksi veden pinta on voimakkaassa nousussa. Kaikki mitä nousun hillitsemiseksi on ollut tehtävissä, on tehty. Silti pelkona on, että jäälle nouseva vesi tuhoaa myös saimaannorpan pesiä ja aiheuttaa kuuttikuolemia.

Jotkut kuutit kuitenkin selviävät vaikeista oloista ja aloittavat keväällä itsenäisen elämän. Siinä vaiheessa niitä uhkaavat kalanpyydykset. On käsittämätöntä, miten erittäin uhanalaisen saimaannorpan tappaminen kalastuksen sivusaaliina sallitaan edelleen.

Vielä käsittämättömämmäksi asian tekee se, että kuutteja pelastetaan ensin suurella vaivalla leudon talven takia, mutta silti verkkoja saa edelleen laskea niiden elinalueille, joissain paikoin ympäri vuoden, mutta koko Saimaalla vähintäänkin heinäkuusta lähtien. Kuuttien verkkokuolemat jatkuvat siis edelleen.

Metsähallituksen järjestämiä kolauksia tehdään ely-keskuksen poikkeusluvan turvin 23. helmikuuta asti. Ensimmäiset kuutit syntyvät helmi-maaliskuussa joko apukinoksiin, ehkä keinopesiin, joita on käytössä kymmenkunta – tai pahimmillaan paljaalle jäälle.

Nyt on aika antaa saimaannorpalle pesimärauha ja välttää liikkumista norpparannoilla. Jos näet kuutin jäällä, jätä se rauhaan. Havainnoista voi ilmoittaa Metsähallitukselle. Toivotaan, että hankalista olosuhteista ja uhkatekijöistä huolimatta mahdollisimman moni kuutti selviytyy.

Kaarina Tiainen

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton saimannorppa-asiantuntija

Lisätietoja

Saimaannorppa-koordinaattori Kaarina Tiainen

  • +358 50 530 3270
  • kaarina.tiainen(a)sll.fi

Jaa sosiaalisessa mediassa

Lahjoita saimaannorpalle!

Auta pelastamaan maailman uhanalaisin hylje sukupuutolta. Ohjaamme tukesi paikalliseen ja valtakunnalliseen suojelutyöhömme norpan puolesta.

Lahjoita