Mitä tehdä, kun talvea ei näy Saimaalla?

Saimaannorppa tarvitsee pesintään jäätä ja lunta. Se kaivaa pesäluolan jään päälle rantakinokseen. Erityisesti helmi-maaliskuun vaihteessa syntyvät kuutit tarvitsevat lumipesän suojaa.

Metsähallitus teki 21. tammikuuta päätöksen, että Saimaalle kolataan vapaaehtoisvoimin apukinoksia mikäli se on mahdollista. Suuressa osassa Saimaata se ei juuri nyt ole mahdollista, sillä jäätä ja lunta on hyvin vähän ja paikoin ei lainkaan. Joissain paikoissa, erityisesti Saimaan pohjoisosissa apukinoksia voidaan kuitenkin kolata.

Sääennusteet eivät lupaa erityisempiä pakkasia ja lumisateita lähiaikoina, mutta toiveikkaana odottelemme vielä tovin. Apukinosten pitää olla valmiita helmikuun puoleen väliin mennessä, jotta norppaemo saa ajoissa synnytysrauhan.

Mitä ihmettä voidaan siis tehdä? Saimaannorpan huolestuneilta ystäviltä on tullut paljon kyselyjä ja ehdotuksia. Tässä vastauksia ja perusteluita yleisimpiin kysymyksiin.

1. Miten pääsen mukaan apukinostalkoisiin?

Apukinostalkoista vastaa Metsähallituksen luontopalvelut Savonlinnassa. Vapaaehtoisia talkoojoukkoja on useita eri puolilla Saimaata, mutta talkoot hoidetaan ja organisoidaan keskitetysti Metsähallituksen kautta ely-keskukselta saadun poikkeusluvan turvin. Lisätietoja antaa suojelubiologi Jouni Koskela. Toki, jos tiedät jonkun talkooporukan, voi talkoisiin osallistumista kysellä myös sieltä suoraan. Omin päin kinoksia ei saa lähteä kolaamaan.

2. Miksi ei käytetä lumitykkejä?

Lumitykkejä on kokeiltu apukinoksen teossa muutama vuosi sitten Saimaannorppa LIFE -hankkeen yhteydessä. Lumi oli sinänsä ihan hyvänlaatuista, mutta kokeilussa ilmeni paljon muita ongelmia. Painavan kaluston kuljetus jäitä pitkin ei useinkaan onnistu, sillä suurin osa kinoksista pitää tehdä selkävesien luotojen rannoille jään päälle. Jäiden paksuus vaihtelee ja matkat ovat pitkiä ja hankalia. Yleensä apukinoksia pitää tehdä lyhyessä ajassa satoja ja tykitys on hidasta. Tykkien käyttö vaatii pakkassään. Lisäksi siitä aiheutuu melua ja häiriötä. Ainakaan toistaiseksi lumen tykitystä ei ole todettu apukinoksien tekoon soveltuvaksi keinoksi.

3. Entä keinopesät?

Keinopesiä on tehty ja testattu. Turvelevyistä tehtyjä kelluvia pesiä on mahdollista käyttää myös sulissa paikoissa, mutta järviruo’osta tehdyt ruokopesät tarvitsevat alleen jäätä. Molemmista on saatu hyviä tuloksia, eli norppa hyväksyy ne.

Keinopesiä on kuitenkin käytössä vielä hyvin vähän. Turvelevyistä tehtyjä pesiä on alle 10 kappaletta, eikä ruokolyhdepesien teossakaan ole päästy vielä siihen tilanteeseen, että niitä voitaisiin tehdä suurempia määriä esimerkiksi talkoilla. Kehitystyö ja vapaaehtoisverkoston luominen jatkuvat tässäkin työssä. Kaikki olemassa olevat mahdollisuudet ovat nyt käytössä. Keinopesät auttavat varmasti paikallisesti, mutta niitä ei vielä kyetä käyttämään riittävästi joka puolella Saimaata, sillä saimaannorppa tarvitsee yhteensä satoja pesiä.

4. Voinko rakentaa itse jonkinlaisen suojan/keinopesän/apukinoksen norpalle omaan rantaani?

Vaikka ajatus on kaunis ja hyvä, ihmisten ei pidä lähteä omin päin kolaamaan apukinoksia tai sijoittamaan keinopesiä, sillä se on luvanvaraista. Metsähallitus pitää lukua apukinoksista ja osoittaa niille paikat. Paikat on tarkoin harkittu ja ne perustuvat norpan luontaisiin pesäpaikkoihin. Ne ovat myös mahdollisimman kaukana häiriöstä. Mökkirantaan tai sen lähettyville norppaa ei pidä houkutella pesimään.

5. Kun ilmastonmuutos on jo täällä ja talviset olosuhteet Saimaalla ovat jatkossakin epävarmoja, miksi saimaannorppaa ei siirretä vaikka Inarinjärveen?

Siirto muualle ei ole realistinen keino pelastaa norppa. Saimaannorppa on tuhansien vuosien aikana sopeutunut ja erikoistunut elämään juuri Saimaassa. Olisi valtava riski lähteä siirtämään erittäin uhanalaista norppaa täysin uuteen elinympäristöön, jonka olosuhteita ja vaikutuksia saimaannorpalle emme tiedä. Lisäksi yksilöitä tarvittaisiin satoja ennen kuin populaatio voisi olla jotenkin elinkelpoinen.

Siksi on lähdettävä siitä, että saimaannorppaa täytyy suojella sen omassa elinympäristössä Saimaassa. Mitä suurempi ja laajemmalle alueelle Saimaalla levittäytynyt saimaannorppakanta meillä on, sen paremmin se selviytyy myös erilaisista uhkatekijöistä. Siksi on tärkeää saada norppakanta mahdollisimman voimakkaaseen kasvuun ja turvata kaikin mahdollisin keinoin norppien elinmahdollisuudet Saimaalla. Se tapahtuu muun muassa estämällä kalanpyydyskuolemat, tekemällä apukinoksia ja keinopesiä sekä antamalla norpille pesimä- ja karvanvaihtorauha.

6. Mitä tällaisessa tilanteessa voidaan tehdä?

Kun osassa Saimaata on lähinnä veneilykelit tai erittäin heikot jäät, emme voi varsinkaan näillä alueilla tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa, että luonto ehtisi vielä tuoda jäätä ja lunta helmi-maaliskuuhun mennessä. Apukinoksia ja keinopesiä tehdään siellä, missä voidaan.

Norppaemo kyllä etsii poikaselleen parhaan mahdollisen suojan huonoissakin olosuhteissa – on se sitten päältä avoin lumipotero, ruovikon suoja tai kallion kolo. Riskit sille, että kuutti ei selviydy, ovat suuret ilman pesän suojaa. Pedot, kuten kettu, pakkaset tai ihmisten aiheuttama häiriö voivat aiheuttaa kuutille suoranaista hengenvaaraa, pakosukelluksia ja imetyksen häiriintymistä.

Tärkeää on, että norppaemon kuutteineen annetaan olla rauhassa, ja vältetään liikkumista pesimäalueilla. Jatkossa talvesta hengissä selvinneet kuutit saattavat olla normaalia heiveröisempiä, joten on entistä tärkeämpää, ettei niitä menetetä esimerkiksi verkkoihin.

Kaarina Tiainen

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija.

Lisätietoja