Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Suomen merialueiden hiekka- ja mi­ne­raa­li­va­ran­to­jen kestävä hyödyntäminen

Itämeren hiekan ja mineraalien käyttöä on kartoitettu ja niiden kestävästä käytöstä on annettu työryhmän raporttiluonnoksessa suosituksia. Tällaisiin hankkeisiin liittyy kuitenkin niin monia ongelmia, että niihin tulee suhtautua erityisellä varovaisuusperiaatteella.

Saaristomeri on Itämeren helmiä. TVe/SLL

Lausuntopalvelun kautta annettu lausunto

16.09.2019

Asia: VN/441/2018

Suomen merialueiden hiekka- ja mineraalivarantojen kestävä hyödyntäminen

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä on hyvä, että merialueiden hiekan ja mineraalivarantojen hyödyntämisestä on koottu tietoja ja ajatuksia raporttiin. Sen tekijät kannattaa tuoda lopullisessa versiossa esiin.

Raportti on tiivis ja osin esimerkinomainen. Kaikesta ei toki tarvitsekaan sanoa kaikkea.

 

Yksityiskohtaisia kommentteja

Yleisesti ottaen Suomessa käytetään hiekkaa ja kiviaineksia kansainvälisesti verraten paljon ja tuhlailevasti. Toisaalta kiviainesten kierrätys on maassamme lastenkengissä. Näistä syistä uusiutumattomista luonnonvaroista koostuva Suomen ekologinen selkäreppu on hyvin raskas. Kuitenkin raportissa selostetaan (2.4), että soraveroa ei ole maassamme otettu käyttöön, koska iso osa rakentamisesta on julkisen vallan tekemää. Tämä ei ole kuitenkaan riittävä syy välttää kiviainesten säästämiseen kannustavia taloudellisia ohjauskeinoja.

Raportissa viitataan luonnonsuojelulain osalta usein varsinkin Natura 2000 -ohjelmaan (esim. 5.1.2). Kannattaa lisätä, että kotimaiset luonnonsuojelualueet voivat soran tai mineraalien oton suhteen olla Natura-alueita kategorisemmin suojeltu.

Yva-kappaleeseen (5.2) kannattaa lisätä lain hankeluettelon raja ja myös harkinnanvaraisen yvan prosessin kuvaus.

Lintukappaleessa (6.4) kannattaa mainita kaloja syövinä lajeina myös esimerkiksi tiirat. Vesilintujen talvehtiminen lisääntyy vesillämme ilmastonmuutoksen kautta.

 

Ekologisesta kompensaatiosta merihiekan tai mineraalien otossa

Ekologisesta kompensaatiosta ei ole vielä säädetty Suomessa laissa. Silti sitä voisi vapaaehtoisesti soveltaa jo nyt.

Meriympäristöissä ekologisen kompensaation käyttö on kuitenkin vielä haastavampaa kuin maalla. Asiasta on tehty selvitys, joka kannattaa mainita – Kirsi Kostamo ym.: Ekologiset kompensaatiot Suomen rannikolla ja merialueella. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2018. Raportissa on arvioitu myös kompensaatioiden edellytyksiä eri meriluontotyypeissä.

Lisäksi merihiekan oton kompensointia on käsitelty kriittisesti myös raportissa Anne Raunio ym.: Luontotyyppien soveltuminen ekologiseen kompensaatioon Somessa. Suomen ympäristö 4/2018.

Koska merihiekan ja mineraalivarojen oton kompensaatiot voivat olla tavallistakin hankalampia, näissä hankkeissa tulee noudattaa erityisen tarkkaan varovaisuusperiaatetta ja mitigaatiohierarkian ylempiä kohtia.

 

Yhteenveto ja suositukset (9)

Kaivoslain ja vedenalaisten mineraalien suhdetta tulee tarkentaa.

Potentiaalisia kohteita kartoitettaessa on tärkeää rajata pois ”no go” -alueet, kuten luonnonsuojelualueet, uhanalaiset luontotyypit, kalojen kutualueet (näitä saataneen Lukelta ja alueellisista vesienhoitosuunnitelmista), tärkeät lintualueet (IBA ja FINIBA) jne.

Alueidenkäytön suunnittelu on yhteensovittamista. Silloin tulee ottaa huomioon myös muut käyttömuodot, kuten kalastus, väylät, armeijan intressit, tuulivoima-alueet jne.

Lopuksi

Yhteenvetona raportista nousee ajatus, että merihiekan ottoon sisältyy hyvin suuria epävarmuuksia.

Kannattavan toiminnan etäisyys satamasta on lyhyt, sata kilometriä – merihiekasta ei tule maallemme vientituotetta. Suomessa on suhteellisen vähän hiekkaisia merialueita. Niihin liittyy usein kalojen kutualueita ja uhanalaisia vedenalaisia luontotyyppejä. Kuvien 4-7 perusteella niihin liittyy usein käyttöä rajoittavia tekijöitä. Monet potentiaalisista toiminta-alueista ovat suojelualueilla. Lisäksi tulevat armeijan intressit, väylät ja muu meren käyttö.

Lisäksi Itämeren tila on jo nyt huono, mitä ilmastonmuutos erilaisine sivuvaikutuksineen (rehevöitymisen jatkuminen, suolapitoisuuden lasku jne.) vielä pahentaa. Näistä syistä varovaisuusperiaatetta ja yhteisvaikutuksia ei voi liiaksi korostaa. Siksi merihiekan otto tullee tulevaisuudessakin olemaan maassamme poikkeus eikä sääntö. Sen sijasta kannattaisi kehittää kiviainesten kierrätystä.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola

erityisasiantuntija

 

Lisätietoja

Erityisasiantuntija Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa