Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Tunturien kasvit ja hyönteiset kärsivät il­mas­ton­muu­tok­sen kourissa – osa lajeista häviää ilmaston lämmetessä kokonaan

Naali ja tunturipöllö ovat monille tuttuja arktisen luonnon uhanalaisia lajeja. Vaan miten käy pohjoisille kasveille ja hyönteisille ilmastonmuutoksen ja muiden ihmisen aiheuttamien uhkien edessä?

Hiljainen paljakka. Kuva: Jorma Lehti / Vastavalo

Luvut ensimmäisessä maailmanlaajuisessa raportissa maapallon luonnon tilasta ovat pysäyttäviä. Meneillään olevan joukkosukupuuton aikana lajeja häviää kymmeniä, ellei satoja kertoja nopeammin kuin viimeisen 10 miljoonan vuoden aikana keskimäärin. Ja tahti vain kiihtyy. Lämmön nousu ja elinympäristöjen tuhoutuminen eivät osoita hidastumisen merkkejä.

Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti arktisia lajeja. Lämpenemisen lisäksi arktisten alueiden elinympäristöjä heikentävät monet muutkin ihmisen toimet, kuten öljyvahingot, kaivosteollisuus ja vaarallisten jätteiden sijoitukset.

Muutokset näkyvät Suomessakin. Uusimman Suomen lajiston uhanalaisuusselvityksen mukaan 12 prosenttia kaikista uhanalaisista lajeista elää tunturipaljakoilla. Tämä on erityisen hälyttävää, sillä tunturien lajimäärä on pieni.

Tunturien luontotyyppien uhanalaisuus heijastelee samaa: niistä 38 prosenttia on uhanalaisia. Erityisen uhanalaisia luontotyyppejä tuntureilla ovat lumenviipymät ja -pysymät sekä tunturikoivikot.

Lämpeneminen näkyy jo napapiirin pohjoispuolella. Kasvien kasvukausi on pidentynyt ja vuosittainen kasvu suurentunut. Lintujen pesintäkausi on pidentynyt. Myös osa hyönteislajeista hyötyy lisääntyvästä lämmöstä.

Maisemat uusiksi

Metsän raja on kivunnut pohjoisemmaksi keskimäärin kuusi kilometriä vuosikymmenessä. Samassa ajassa metsän raja on siirtynyt ylöspäin vuorien ja tuntureiden rinteitä keskimäärin kuusi metriä. Metsän rajan nousu samoin kuin lisääntyvä pensaiden määrä kutistavat tunturipaljakan lajien elintilaa.

Lämpötilojen nousu avittaa mittariperhosten lisääntymistä ja levittäytymistä. Tämän takia tunturimittarituhot tunturikoivikoissa todennäköisesti yleistyvät entisestään. Lisäksi on jo merkkejä uusien lajien, kuten ruskamittarin, leviämisestä Suomeen.

Tuntureiden herkkiä luontotyyppejä uhkaa Suomessa myös porojen laidunnuspaine. Poroille maistuvat mittarituhoista toipuvien tunturikoivikoiden taimikot. Mittarituhojen, porolaidunnuksen ja ilmastonmuutoksen yhteisvaikutus voi johtaa siihen, että mänty korvaa paikoin tunturikoivun metsänrajapuuna.

Joissain tapauksissa voimakas porolaidunnus voi myös kompensoida ilmaston lämpenemisen vaikutuksia. Laidunnus esimerkiksi suojaa joitakin puuttomia luontotyyppejä pensoittumiselta ja metsän rajan nousulta.

Hyönteisten tilanne tunnetaan huonosti

Tunturilajistossa uhanalaisuuslukemat omat huimia niin eläinten, kasvien kuin hyönteistenkin osalta. Esimerkiksi kaikista paljakoiden kalkkikallioiden ja kivikkojen lajeista yli 80 prosenttia on uhanalaisia. Kaikki seitsemän tässä elinympäristössä esiintyvää hyönteislajia ovat uhanalaisia.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tunturiympäristöjen hyönteisiin on vaikea arvioida. Kätköpistiäisistä, pistiäisten suurimmasta ryhmästä, kyettiin ylipäänsä ottamaan mukaan uhanalaisuusarviointiin vain 6 prosenttia lajeista. Ulkopuolelle jäi paljon todennäköisesti uhanalaisia tunturilajeja.

Monien pohjoisten hyönteislajien esiintyminen tunnetaan huonosti, minkä lisäksi useat lajit esiintyvät hyvin pienillä ja rajatuilla alueilla. Kaikilla uhanalaisilla lajeilla ei ole edes suomenkielisiä nimiä. Esimerkiksi Stenus audax -nimisestä koppakuoriaisesta on tiedossa vain yksi esiintymä Utsjoella. Huonosti tunnettua, uhanalaista tunturimuurarimehiläistä on tavattu vain Suomesta Enontekiön suurtuntureilta ja Abiskosta Ruotsin Lapista.

Tunturiympäristöjen kannalta erityisen huolestuttavaa on tunturiympäristöön erikoistuneiden pistiäisten uhanalaisuus. Paristakymmenestä tunturipistiäislajista yli 80 prosenttia luokiteltiin uhanalaisiksi. Pistiäisillä on tuntureilla suuri ekologinen merkitys. Pölyttäjien lisäksi monet niistä ovat loisia, jotka säätelevät muun muassa mittariperhosten populaatioita.

Ilmastonmuutos vaikuttaa hyönteisiin huomattavasti niiden ravintokasvien levinneisyys- ja runsausmuutoksien kautta. Lämpenevillä säillä on suoriakin vaikutuksia. Vähenevä lumipeite tuo hyönteisille vähemmän suojaa talvisin. Hyönteisten ja muiden maanpinnassa elävien otusten elämää vaikeuttaa erityisesti se, jos lumipeite muuttuu edestakaisin sahaavien lämpötilojen vuoksi jääpeitteeksi.

Emme toistaiseksi tiedä, miten lämpenevät säät vaikuttavat niihin hyönteislajeihin, jotka ovat sopeutuneet viileisiin elinoloihin. Sen sijaan lämpeneminen avustaa eteläisempien lajien levittäytymistä ylemmäs ja pohjoiseen. Esimerkiksi eteläisiä kimalaislajeja on jo havaittu tuntureilla.

Tunturikasvit ilmastopakolaisina

Metsänrajan noustessa paljakka-alue kutistuu, ja monien paljakan luontotyyppeihin erikoistuneiden kasvien elintila vähenee. Lumien aikaisempi sulaminen vaikuttaa monille kasveille tärkeisiin lumenviipymiin. Kun maaperä kuivuu aiempaa enemmän loppukesästä ja lämpö lisääntyy, arktisiin oloihin sopeutuneet kasvit kärsivät.

Jos lämpeneminen ei pysähdy, paljakka-alueiden arktinen kasvilajisto häviää ensimmäisenä Metsä-Lapin matalilta ja eristyneiltä, jo ennestään niukkalajisilta tuntureilta. Arktinen lajisto joutuu vetäytymään koko ajan korkeammalle ja pohjoisemmaksi. Pisimpään sopivia elinympäristöjä tarjoavat Enontekiön korkeat takatunturit. Sen jälkeen osa lajeista pääsee todennäköisesti vetäytymään Norjan vuoristoon, osa taas ei pääse levittäytymään mihinkään.

Erityisen tukala tilanne on jäkälillä, joita uhkaavat lämpenemisen lisäksi saasteet ja porolaidunnus. Monin paikoin tunturikankaat on kaluttu poronjäkälästä paljaaksi, ja muut jäkälät ovat pahasti tallautuneet. Jäkälät ovat hyvin huonoja levittäytyjiä – jos ne joltain alueelta kokonaan häviävät, ne eivät ole tulossa takaisin lähiaikoina.

Jääleinikki on esimerkki kasvista, joka tulee ilmaston lämmetessä häviämään kokonaan Suomesta. Jääleinikki on arktisin kasvimme, sillä se ei kestä mitään lumenviipymiä ja tunturipurojen äyräitä lämpimämpiä kasvupaikkoja. Se pitääkin hallussaan ennätystä maailman pohjoisimpana kukkivana putkilokasvina. Suomessa sitä tavataan vain Enontekiön suurtuntureilla paljakan yläosissa. Juuri sitä ylemmäs jääleinikki ei pysty Suomessa lämpöä pakenemaan.

Jääleinikki uhkaa kadota kokonaan Suomen luonnosta. Kuva: Gugi Väänänen / Ikkuna Suomen luontoon

Artikkeli perustuu hyönteistensuojelun neuvottelukunnan teemaseminaariin ympäristöministeriössä 11.4.2019. Suomen luonnonsuojeluliitto on neuvottelukunnan jäsen.

Jaa sosiaalisessa mediassa