Avohakkuiden kielto valtion mailla parantaisi porolaitumien laatua ja luonnon monimuotoisuutta

Luken selvityksestä käy ilmi, että parhaat jäkälämaat ovat Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla. Muualla Lapissa metsätalous on vähentänyt ja pirstonut metsiä, mikä on heikentänyt metsien monimuotoisuutta ja laatua porolaitumina.

Yksi keino parantaa porolaitumien laatua on Suomen luonnonsuojeluliiton ajama valtion maiden avohakkuiden lopettaminen ja siirtyminen metsänhoidossa jatkuvan kasvatuksen menetelmään. Erityisesti Lapissa, missä valtio on suurin maanomistaja, jatkuvan kasvatuksen menetelmä tuottaisi moninkertaisia hyötyjä. Luonnon monimuotoisuuden suojelu ja laidunmetsien laatu paranisivat, jos jatkuvan kasvatuksen menetelmät otettaisiin käyttöön nykyistä laajemmin. Menetelmä ylläpitäisi metsän peitteisyyttä ja monipuolista ikärakennetta. Samalla hyötyisivät myös matkailu ja virkistyskäyttö.

”Luonnonsuojeluliitto toivoo kokonaisvaltaisempaa laitumien hoitosuunnittelua ja laidunkiertoa. Myös luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon”, toiminnanjohtaja Päivi Lundvall sanoo.

Vuotuisen laidunkierron puutteet kuluttavat jäkälikköjä osittain Tunturi-Lapissa. Tämä johtuu tallautumisesta ja jatkuvasta laidunnuksesta. Laidunkierron puuttuminen kiihdyttää myös monimuotoisuuden heikkenemistä. Talvi- ja kesälaidunten eriyttäminen palvelee sekä luonnonsuojelua että ylläpitää saamelaista poronhoitokulttuuria. Parhaaseen tulokseen päästäisiin lisäämällä laidunkiertoon porojen aktiivinen paimennus. Se varmistaisi laidunkierron onnistumisen ja vähentäisi myös petovahinkoja. Siksi Suomen luonnonsuojeluliitto pitää tärkeänä paimennustuen lisäämistä EU-maataloustukien piiriin.

Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa puolestaan laitumiin vaikuttavat maankäyttö ja infrastruktuuri, jotka pirstovat jo yli neljäsosan laidunten kokonaispinta-alasta, mikä aiheuttaa poronhoidolle häiröitä. Tämä maankäytön ja erilaisen infrastruktuurin lisääntyminen uhkaa myös luonnon monimuotoisuuden säilymistä.

”Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja poronhoidon tavoitteet ovat monesti yhteneväiset, vaikka poromäärien tarkistaminen voi ajoittain olla luonnonsuojelullisista syistä välttämätöntä”, Lundvall toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriön ylimpien porolukujen asettamistyöryhmä arvioi laidunten nykytilannetta ja erilaisia laitumiin vaikuttavia tekijöitä, kuten maankäyttöä, metsätaloutta ja ilmastonmuutosta. Arvioiden perusteella ja eri tavoitteet yhteensovittamalla ministeriö asettaa ylimmät sallitut poroluvut eri paliskunnille.

Säätelyn tarvetta voi olla esimerkiksi silloin, jos porotalouden seurauksena kärsivät sellaiset lajit tai luontotyypit, jotka ovat alueen suojeluperusteita.

Lisätiedot:

Päivi Lundvall, toiminnanjohtaja, p. 040 184 3636, paivi.lundvall(a)sll.fi