Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja ve­si­ta­lous­lu­vas­ta

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
kirjaamo.pohjois@avi.fi

Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Itälahdenkatu 22 b
00210 HELSINKI

Laati:

Ympäristöjuristi Pasi Kallio
pasi.kallio@sll.fi
040 671 9555

Asia: Mielipide Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalousluvasta

Viite: Hakemuksen tiedoksiantokuulutus/Uudelleen kuuluttaminen, 25.10.2018 Dnro PSAVI/3224/2015

Olemme sopineet ympäristöylitarkastaja Tarja Savelan kanssa mielipiteemme jättämisen lisäajasta 31.12.2018 asti sähköpostitse 21.11.2018.

Hakija: Hannukainen Mining Oy

Suomen luonnonsuojeluliiton mielipide

Yleistä

Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupahakemus Kolarin kunnassa sijaitsevasta Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeesta on tullut alun perin vireille 27.11.2015. Koska muun muassa hakemuksen päästöihin liittyvät tiedot ovat täydennysten myötä olennaisesti muuttuneet, muuttunut hakemus on kuulutettu kokonaisuudessaan uudelleen. Kuulutuksen mukaan asiassa aiemman kuulemisen yhteydessä annettuja lausuntoja, muistutuksia ja mielipiteitä ei tarvitse tässä yhteydessä uudistaa tai toistaa. Emme toista aiemmassa mielipiteessämme esittämiämme näkemyksiä enää uudelleen, mutta oletamme, että ne otetaan huomioon.

Pidämme hakemuksen uudelleenkuuluttamista perusteltuna, koska hakemusta on täydennetty toistuvasti ja lukuisia hakemuksen virheitä on korjattu. Tästä huolimatta katsomme yhä, että lupahakemukseen on erittäin vaikeaa ottaa kantaa tai muodostaa hankkeesta kokonaiskäsitystä. Tämä johtuu jo siitä, että Lupa-tietopalvelussa oleva asiakirjalista on erittäin pitkä ja vaikeaselkoinen. On käytännössä mahdotonta perehtyä aineistoon riittävästi, minkä lisäksi hakemuksesta on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa, jo asiakirjojen määrästä sekä niiden eri vaiheissa tehdyistä täydennyksistä johtuen. Voidaan perustellusti kysyä, onko kuuleminen järjestetty asianmukaisesti siten, että se luo riittävät edellytykset mielipiteiden ja muistutusten jättämiselle?

Vaikutukset Natura 2000-alueelle

Yleistä

Olemme aiemmassa mielipiteessämme jo esittäneet perusteet sille, miksi katsomme lupahakemuksen olevan luontodirektiivin 6 (3) artiklan sekä sen kansallisesti toimeenpanevan LSL 65 ja 66 §:ien vastainen, joten emme tältä osin toista enää perusteluitamme. Katsomme, ettei tilanne ole merkittävästi muuttunut. Tehdyistä muutoksista huolimatta katsomme, että LSL 66.1 §:n vaatimus hyväksymisen edellytyksistä – tulkittuna EU-oikeuden ja EUTI:n oikeuskäytännön valossa – ei täyty. Hakemukseen ja sen Natura-arviointiin sisältyy yhä huomattavia epävarmuustekijöitä ja todellinen mahdollisuus merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutumiseen. Tarkasteltaessa mm. ELY-keskuksen asiassa antamia lausuntoja käy ilmi, että selvitykset ovat monin tavoin puutteelliset.

Asian arvioinnissa on syytä ottaa huomioon KHO:n tuore ratkaisu KHO:2018:151 (EUTI:n oikeuskäytäntöviittauksineen), jossa arviointivelvollisuuden laajuutta ja sen sisällöllisiä vaatimuksia on edelleen tarkennettu. Euroopan unionin luontodirektiivin osalta vakiintunut tulkinta on, ettei arvioinnissa saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys toiminnan vaikutuksista. On ilmeistä, että Hannukaisen Natura-arvioinnissa tämä vaatimus ei täyty, etenkään huomioon otettavien yhteisvaikutusten osalta, josta lisää seuraavaksi.

”Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C388/15, 50 kohta). Kyseisen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtävä alueelle suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskeva paras tieteellinen tieto huomioon ottaen on yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 113 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C388/15, 51 kohta).”

Yhteisvaikutukset Ruotsin Kaunisvaaran kaivoksen kanssa

Edellä sanotun lisäksi tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin Hannukaisen kaivoshankkeen ja Ruotsin puolella olevan Kaunisvaaran kaivoksen puutteellisesti arvioidut yhteisvaikutukset. Kaunisvaaran vesistövaikutukset kohdistuvat samalle Natura-alueelle kuin Hannukaisen kaivoshankkeessa. Kuten tunnettua, EU:n luontodirektiivi ja kansallinen luonnonsuojelulaki (LSL 65 §) edellyttävät hankkeiden arviointia, mikäli ne ”joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentävät valtioneuvoston Natura 2000-verkoston aluetta. Tältä osin yhteisvaikutusten arvioinnin tarpeesta ei ole asiassa epäselvyyttä.

Lupahakemuksen kuulutukseen sisältyy uusi ”Selvitys Natura-arvion (7.5.2014) ja sen täydennyksien (19.1.2016 ja 15.6.2016) ajantasaisuudesta”. Sen perusteella tarvetta uudelleenarviointiin ei ole:

”Kaunisvaaran kaivoksen ja Hannukaisen yhteisvaikutukset ovat alkuperäisessä Natura-arvioinnissa arvioitu laajimman mahdollisen toiminnan mukaan, jossa Ruotsissa louhitaan sekä Sahavaaran että Tapulin esiintymiä, Hannukaisen kaivos elää vuotta 18 ja Muonionjoki on alivirtaamatilanteessa. Kaunisvaaran vedenlaatu- ja määrätiedot perustuvat tuotantovaiheen loppuvaiheelle laadittuun malliin, jossa on huomioituna Tapulin ja Sahavaaran toiminnat, ml. louhokset, sivukivialueet, rikastushiekka-allas, sekä aputoiminnot. Koska Kaunisvaaran toiminnassa edellisen toimijan aikana on ollut puutteita, mitkä ovat saattaneet vaikuttaa vedenlaatuun heikentävästi, ovat vedenlaatulaskelmat siltä osin konservatiivisia. Kaunisvaaran uudelleenkäynnistymisen ehtona on ollut, että toiminta on sellaista mitä ympäristölupahakemuksessa on esitetty. Tämä tarkoittaa, että uuden toimijan aiheuttama kuormitus Muonionjokeen mitä luultavimmin on pienempi kuin mitä edellisen toimijan aikana on mitattu.

Vaikutukset: Yhteisvaikutukset Kaunisvaaran kaivoksen kanssa on laskettu mahdollisimman konservatiivisesti, eikä yhteisvaikutuksien uudelleenarviointia nähdä tarpeellisena.”

Oheinen näkemys ei käsityksemme mukaan ole perusteltu, eikä vastaa nykytilannetta. Toisin kuin em. selvityksessä todetaan, Kaunisvaara on käsityksemme mukaan käynnistetty uudelleen voimassaolevan lupahakemuksen mukaisena, eikä sen toiminta ole sellaista mitä ympäristölupahakemuksessa on esitetty. Hannukaisen hankkeen osalta asian tekee erityisen ongelmalliseksi se, ettei näiden hankkeiden yhteysvaikutuksia ole arvioitu asianmukaisesti.

Erityisen merkityksellistä asiassa on, että Ruotsin vastaava viranomainen Naturvårdsverket on 25.6.2018 käynnistänyt prosessin, jossa se vaatii Kaunisvaaran luvan perumista. Yhtenä syynä tälle on juuri Natura-arvioinnin puuttuminen (https://www.naturvardsverket.se/upload/stod-i-miljoarbetet/rattsfall/gruvor/tapuli/2018-06-25-beslut-ansokan-aterkallelse-tapuli.pdf, ks. etenkin kohta 5.9). Ruotsin viranomainen toteaa, ettei hankkeessa ole tehty lain edellyttämää Natura-arviointia, eikä tätä seikkaa ole myönnetyssä luvassa huomioitu. Merkillepantavaa on, että Ruotsin viranomaisprosessi luvan peruuttamiseksi on käynnistetty Ruotsissa jo kesällä (25.6.2018) eli huomattavasti ennen mm. Hannukaisen Natura-ajantasaisselvityksen (10.9.2018) jättämistä. On siis oletettavaa, että Ruotsin tilanne on – tai ainakin sen olisi pitänyt olla – tiedossa, mutta syystä tai toisesta tätä aivan keskeistä seikkaa ei ole ajantasaisselvityksessä millään tavoin huomioitu. Päinvastoin, selvitys näyttää tältä osin perustuvan vanhentuneisiin ja myös virheellisiin käsityksiin, jotka eivät vastaa tosiasioita. Naturan ajantasaisuusselvityksen osalta on selvää, ettei siinä ole huomioitu yhteisvaikutuksia siinä määrin kuin lainsäädännössä edellytetään. Tämä vaikuttaa koko lupahakemuksen lähtökohtien arviointiin.

Näin ollen tässä vaiheessa ei ole käsityksemme mukaan olemassa edellytyksiä riittävällä tavalla arvioida Hannukaisen ja Kaunisvaaran hankkeiden yhteisvaikutuksia LSL:n 65 §:n pykälässä edellytetyllä asiamukaisella tavalla. Koska tilanne vaikuttaa siltä, ettei Kaunisvaaran kohdalla ole tehty lainkaan luontodirektivin edellyttämää Natura-arviointia, ei myöskään Hannukaisen ympäristö- ja vesilupaharkintaa voi tehdä ennen kuin molempien hankkeiden kokonaisvaikutuksista on riittävä käsitys.

Tässä yhteydessä on syytä luonnollisesti myös huomioida EUTI:n ja KHO:n oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta varovaisuusperiaatteen keskeisestä merkityksestä Natura-alueiden vaikutusten arvioinnissa (mm. C-127/02 Waddenzee). Ko. päätöksen mukaan suunnitelmat tai hankkeet on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa. Tässä valossa näyttää ilmeiseltä, ettei Hannukaisen ja Kaunisvaaran hankkeiden yhteisvaikutuksia ole arvioitu asianmukaisesti sen enempää kansallisessa lainsäädännössä kuin EU-oikeudessa edellytetyllä tavalla.

Katsomme, ettei Hannukainen Mining Oy:n ympäristölupa- ja vesitalousluvan käsittely ole mahdollista ennen riittävän kattavan ja monipuolisen Natura-arvioinnin tekemistä molempien hankkeiden yhteisvaikutuksista. Siten lupaviranomainen ei voi LSL 66 §:n perusteella hyväksyä hanketta.

Sekoittumisvyöhyke Natura-alueella

Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen Natura-alueelle on lähtökohtaisesti kestämätön ratkaisu. Sekoittumisvyöhyke tarkoittaa aluetta, jolla haitta-aineiden pitoisuudet laskevat EUn laatunormien alapuolelle. Sekoittumisvyöhyke on erikseen luvitettu alue, jolla veden laatu normeja huonompaa. Kuten edellä totesimme, Natura-alueella edellytetään lähtökohtaisesti tieteellistä varmuutta, varovaisuusperiaatteen mukaisesti, siitä ettei alueen suojeluarvoja heikennetä. Sekoittumisvyöhykkeen vesi on eliölle haitallista ja jopa akuutisti vaarallista. Tämä on ristiriidassa suojeluarvojen kanssa. Tarkempaa selvitystä asiasta löytyy liitteestä 1.

Vesipuitedirektiivin ja vesienhoitolain vaikutus lupahakemuksen arviointiin

Soveltamisalasta

EU-tuomioistuin linjasi ns. Weser-tuomiossa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet sitovat kansallista lupaharkintaa ja että vesimuodostuman tilan kiellettyä heikkenemistä on jo yhden laadullisen tekijän tilan huonontuminen. EU-tuomioistuin linjasi selvästi, että ympäristötavoitteet sitovat lupaharkintaa: niiden vastaiselta hankkeelta on evättävä lupa. EU-oikeuden tulkintavaikutus edellyttää, että kansallista oikeutta tulkitaan lainsoveltamistilanteessa yhteensopivasti EU-oikeuden kanssa. Vesienhoidon ympäristötavoitteille onkin suomalaisessa oikeus- ja ratkaisukäytännössä annettu merkittävä painoarvo vesilain mukaisen intressivertailun ja ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun pilaantumisen merkittävyyden arvioinnin yhteydessä. (ks. tarkemmin Belinskij et al: Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2018 (jäljempänä Belinskij).

Nostimme tämän seikan esiin jo edellisessä muistutuksessamme, jossa katsoimme, ettei Hannukaisen kaivoshankkeelle voi myöntää vesilain eikä ympäristönsuojelulain nojalla lupaa, koska se heikentää vesienhoitosuunnitelman mukaisia ympäristötavoitteita. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti asia tulee vesilaissa ratkaistavaksi mm. 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaisen intressivertailun kautta. Myös ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan vesienhoitotavoitteet on otettava lupaharkinnassa huomioon. Jos toiminta aiheuttaa YSL 49 §:ssä tarkoitettuja seurauksia, kuten merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai pohjaveden pilaantumista, lupaa ei voida myöntää.

Hakijan antamassa vastineessa mainitsemamme seikat on kokonaan ohitettu, kuittaamalla asia seuraavasti: ”Hakija katsoo, että asiassa voidaan menetellä lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti.” Vastaus osoittaa selvästi, ettei hakijalla ole riittävää käsitystä vesipuitedirektiivin ja vesienhoitolain asettamista vaatimuksista. Vesienhoitolain vastaiset vaikutukset etenkin Niesajokeen ja sen ympäristötavoitteisiin ovat todennäköisiä, kuten hakija itsekin on todennut, minkä vuoksi hankkeelle ei voi myöntää lupaa. Tältä osin voidaan nostaa esiin mm. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 12.12.2012 Nro 12/0363/1, jossa käsiteltiin Oulun vesihuoltoon liittyvää Viinivaaran pohjavesihankkeen vesilupaa:

Vaasan hallinto-oikeus kumosi aluehallintoviraston myöntämän vesiluvan ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus katsoi muun ohella, että hakemuksen mukainen hanke oli Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen.

Hallinto-oikeus viittasi vesienhoitosuunnitelmassa edellytettyyn selvitykseen hyvän tai hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteista poikkeamisen tarpeellisuudesta hankkeen kohdalla ja totesi, että lupahakemuksessa ei tällaista selvitystä ollut. Hallinto-oikeuden mukaan asian mahdollisessa uudessa käsittelyssä selvitys on esitettävä ja siinä on tarkasteltava sekä hankkeen vaikutuksia pintavesimuodostumien ekologiseen tilaan että edellytyksiä vesienhoitosuunnitelman tavoitteista poikkeamiselle.

Tässä valossa lupahakemus ei täytä sille laissa asetettuja vaatimuksia.

Poikkeamisen edellytyksistä

Vesienhoitolain 23 §:ssä on säädetty poikkeusmahdollisuudesta, mikäli hanke vaarantaa vesienhoidolle asetetut ympäristötavoitteet. Säädetyt poikkeuskriteerit ovat kuitenkin tiukat ja edellyttävät mm. sitä, että uusi hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta. Katsomme, että pääasiassa yksityistä etua palveleva ja taloudellista etua tavoitteleva kaivoshanke ei lähtökohdiltaan ole laissa tarkoitetulla tavalla yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Hanke ei myöskään edistä kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai turvallisuutta.

Viitaten em. Vaasan Hallinto-oikeuden Viinivaara-päätökseen, Hannukaisen kaivoshankkeen lupahakemuksessa ei myöskään ole esitetty mitään selvitystä vesienhoitosuunnitelman tavoitteista poikkeamiselle. Poikkeamisen edellytyksiä ei myöskään ole käsitelty aluetta koskevassa vesienhoitosuunnitelmassa, kuten laissa on edellytetty. Koska hanke on lähtökohtaisesti ympäristötavoitteiden vastainen, eikä voi myöskään täyttää poikkeusedellytyksiä, sen hyväksymiselle ei ole oikeudellisia edellytyksiä.

On ylipäätään kyseenalaista, voidaanko kyseisen hankkeen kohdalla edes soveltaa poikkeusmahdollisuutta, koska kyseeseen tulee vain sellainen hanke, jossa on kyse vesienhoitolain 23.1 §:n tarkoittamasta fyysisestä muutoksesta. Tältä osin viittaamme Lapin ELY-keskuksen lausuntoon (LAPELY/1841/2017, 6.7.2017).

Lapin ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hydrologisia muutoksia voidaan pitää merkittävinä Niesajoen osalta. Lausunnon mukaan poikkeaminen hyvän tilan tavoitteesta ei ole mahdollista, jos vesimuodostuman hyvä tila voi vaarantua hankkeen takia muusta syystä kuin fyysisten muutosten seurauksena. Vesienhoitolain 23 §:n 2 momentin piiriin kuuluvat hankkeet, joissa pintavesimuodostuman tila voi hankkeen seurauksena heiketä erinomaisesta hyvään tilaan. Jos hankkeen vaikutusten kohteena olevien vesimuodostumien tila ei ole erinomainen, vaan tätä heikompi, ei 2 momentin poikkeussäännöstä voida soveltaa. Pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kyseessä, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin.

Tältäkään osin hakijan antama vastine ei ole millään tavalla riittävä. On syytä myös huomauttaa, että Belinskij’n mukaan vesienhoitolain poikkeusmenettelyn oikeustila on toistaiseksi ylipäätään varsin epäselvä.

Lopuksi huomautamme, että em. Naturan ajantasaisselvityksessä ei myöskään ole millään tavalla huomioitu vesipuitedirektiivin velvoitteita, etenkään EUTI:n Weser-päätöksen tulkintavaikutuksen jälkeen. Vaikka kyse on luonnonsuojelulain Natura-arvioinnista, olisi kokonaisvaikutusten kannalta perusteltua sisällyttää arviointiin myös riittävä selvitys vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden merkityksestä, koska kyse on samasta kohdevesistöstä.

Tietopyyntö salaiseksi määrätystä asiakirjasta

Tässä yhteydessä haluamme nostaa myös esiin, että olemme pyytäneet lupaviranomaiselta nähtäväksemme Hannukainen Mining Oy:n hakemuksen 8.6.2018 saapunutta täydennystä (liite 3 Pilot report), jota meille ei ole luovutettu. Olemme valittaneet luovuttamista koskevasta kielteisestä päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. AVI:n antaman päätöksen mukaan asiakirja sisältää salassa pidettäviä tietoja yksityisestä liikesalaisuudesta. Kyseenalaistamme tämän näkemyksen. Päinvastoin, katsomme asiakirjan sisältävän lupahakemuksen arvioinnin kannalta keskeisiä tietoja, jotka eivät voi kuulua liikesalasuuksiin. Nämä tiedot liittyvät keskeisellä tavalla tämän lupahakemuksen oikeellisuuden arviointiin, sillä ilman riittäviä tietoja hankkeen vaikutusten objektiivinen arviointi on mahdotonta. Tältä osin huomautamme myös, että salassapito vaikuttaa myös em. Natura-arviointiin, jota ei voi pitää LSL:ssa edellytetyllä tavalla asianmukaisena.

Lopuksi

Esitämme erillisessä asiantuntijalausunnossa (liite 1) yksityiskohtaisia huomioita lupahakemuksen sekoittumisvyöhykkeistä, kaivannaisjätteistä, YVAsta ja luvanvaraisista aineista.

Katsomme, ettei Hannukainen Mining Oy:n lupahakemusta tule hyväksyä, koska se ei täytä lainsäädännön vaatimuksia.

Varaamme tilaisuuden täydentää mielipidettämme myöhemmin.

Helsingissä 20. joulukuuta 2018

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Harri Hölttä
Puheenjohtaja

Päivi Lundvall
Toiminnanjohtaja

Liite 1: Jari Natusen lausunto Hannukaisen sekoittumisvyöhykkeistä, kaivannaisjätteistä, YVAsta ja luvanvaraisista aineista 20.12.2018

 

Jaa sosiaalisessa mediassa