Vaihtoehtoja kas­vu­ta­lou­del­le– seminaarin satoa

Suomen Luonnonsuojeluliitto järjesti jo kolmannen Vaihtoehtoja kasvutaloudelle- seminaarin 3.4.2018 Helsingin Aalto-yliopistolla. Kaikille avoin ja maksuton seminaaripäivä keräsi jälleen runsaasti yleisöä. Tilausta kasvutalousajattelulle selvästi on, eikä syyttä. Tapahtuman aluksi muistutettiin, että tilanne maailmassa ei ole ainakaan parantunut sitten edellisen, vuonna 2015 järjestetyn seminaarin. Esimerkiksi kotimaassamme rikottiin viime vuonna ennätykset niin lihansyönnissä, muovinkäytössä kuin metsähakkuissa. Seminaarien toivotaankin toimivan pontimena kriittiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle.

Vihreän kasvun optimismi

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Timo Järvensivu esitteli kuulijoille kasvukritiikin perusperiaatteita. Yksi tapa lähestyä aihetta on heikon ja vahvan kestävyysajattelun erottaminen.

Heikossa kestävyysajattelussa niin taloudellinen, ekologinen kuin sosiaalinenkin ulottuvuus nähdään toisistaan enimmäkseen erillisinä ihmiselämän osa-alueina. Tämä näkemys edustaa nykyistä maailmankuvaamme, jossa keskitymme pitkältä ajattelemaan näitä osa-alueita yksi kerrallaan.

Vahvan kestävyyden maailmankuvassa puolestaan taloudellinen ulottuvuus ajatellaan osana sosiaalista ulottuvuutta, joista kummatkin ovat alisteisia luonnolle. Tälle näkemykselle perustuu kohtuutalous.

Tulevaisuus talouskasvun ehdoilla?

Ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden kehityssuunnista voidaan johtaa erilaisia tulevaisuuden skenaarioita.

1. Maailman kehitys jatkuu kuten tähänkin asti. Talous ja hyvinvointi jatkavat kasvamistaan, ja luonto rasittuu yhä enemmän. Ennen pitkää luonnon tila romahtaa, ja sen mukana hyvinvointi ja talous lähtevät syöksyyn.

2. Vihreän talouskasvun skenaariossa siirrymme puhtaaseen teknologiaan, jolloin talouden kasvu ei enää rasita luontoa.

3. Hyvinvointi jatkaa kasvuaan, mutta talous laskee ja rasitus luonnolle lisääntyy. Järvensivu ei kuitenkaan usko, että taloutta ja hyvinvointia on mahdollista kytkeä irti toisistaan. Toimivaa taloutta tarvitaan hyvinvoinnin edistämiseksi, ja toisinpäin.

4. Luontoon kohdistuvaa rasitusta vähennetään, minkä seurauksena talous ja hyvinvointi laskevat.

Edellä kuvatuista tulevaisuuksista vihreän kasvun skenaario kuulostaisi parhaalta. Vihreä talouskasvu, samoin kuin talouskasvu, ovat kuitenkin optimistisia ideologioita, jotka näkevät mahdollisena taloudellisen kasvun ilman ympäristöhaittoja. Ihmiskuntaa rajoittavana resurssina nähdään raha, ei luonnonvarat. Talouskasvu ilman ympäristöhaittoja on Järvensivun mukaan kuitenkin epärealistinen ajatus, sillä viime kädessä talous pohjautuu aina luonnonvarojen kulutukseen.

Viides vaihtoehto olisikin katkaista hyvinvoinnin riippuvaisuus talouskasvusta. Taloudellinen toiminta itsessään on tietenkin välttämätöntä ihmiselämälle. Kohtuutaloudessa talous perustuisi kasvun tavoittelun sijaan resurssien tasaiselle jakamiselle ja ihmisten perustarpeiden tyydyttämiselle.

Talouskasvun ja teknologian kilpajuoksu

Tutkija Julia Steinberger Leedsin yliopistosta pohti puheenvuorossaan, miten talous ja luonnonvarojen kulutus kytkeytyvät toisiinsa.

Steinbergerin mukaan yksi keskeisistä ongelmista talouskasvun ideologiassa on talouskasvun ja teknologian kehityksen välinen kilpajuoksu. Entistä tehokkaampi teknologia lisää talouskasvua, kun työnteosta tulee tuottavampaa. Tämän seurauksena tarvitaan lisää talouskasvua, jotta työllisyysprosentti pysyy entisellä tasollaan.

Toivo teknologian varassa

Luonnonvarat voidaan jakaa uusiutuviin luonnonvaroihin, kuten vaikka ruokaan, ja uusiutumattomiin luonnonvaroihin, kuten fossiilisiin polttoaineisiin. Kiinnostavaa on, että talouskasvu on voimakkaasti yhteydessä nimenomaan uusiutumattomien luonnonvarojen kulutuksen kasvuun. Talouskasvu lisää toki myös uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta, mutta yhteys ei ole yhtä voimakas. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta sen sijaan väestönkasvu lisää voimakkaasti.

Talouskasvu ja väestönkasvu lisäävät luonnonvarojen kulutuksen kautta myös päästöjä. Päästöjen rajoittaminen laitetaan nykyisin pitkältä teknologian varaan. Ruskeaksi kasvuksi (browngrowth) kutsutaan “vanhan”, saastuttavan teknologian varaan rakennettua talouskasvua. Vihreä kasvu (greengrowth) on puolestaan vihreän, saasteettoman teknologian varaan rakennettua. Steinbergerin mukaan pyrkimys pelkkään vihreään kasvuun on kuitenkin mahdoton, sillä nykyisin saavutettu vihreä kasvu perustuu täysin ruskealle kasvulle.

Lopuksi Steinberger antaa neuvon kuulijoille. “Ei riitä, että markkinoimme vihreitä vaihtoehtoja. Lisäksi meidän täytyy aktiivisesti pyrkiä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä.” Stenberger lisää, että tämä on raskasta, sillä se vaatii taistelua hyvin voimakkaita tahoja vastaan.

Kohtuutalouteen siirtymisen tuska

Tutkija Milena Büchs, myös Leedsin yliopistosta, esitti kiinnostavaa kritiikkiä kohtuutalouden haasteista onnellisuuden suhteen. Hän käsittelee aihetta laajemmin kirjassaan Postgrowth and wellbeing: challenges to sustainable welfare.

Buchsin mukaan keskeinen ongelma on, että nykyiset hyvinvointia tuottavat rakenteemme nojaavat täysin kapitalistiseen markkinatalouteen. Vaikka kohtuutalouteen siirtyminen on välttämätöntä, siirtymä tekee sen kokevista sukupolvista todennäköisesti onnettomia.

Kohtuutalouden kannattajien yleinen ajatus on, että kunhan perustarpeemme ovat tyydytettyjä, lisäraha ja kulutus eivät tee meistä onnellisempia. Nykyisessä järjestelmässä on lisäksi paljon hyvinvointia vähentäviä piirteitä, kuten tehokkuusajattelu, stressi, vapaa-ajan vähäisyys ja luonnon kurjistuminen.

Talouskasvu syvällä mielessämme

Nykyinen hyvinvointivaltio koulutuksineen ja terveydenhoitoineen on kuitenkin riippuvainentalouskasvusta. Vaikka talouden kasvu ei tutkimusten mukaan lisääkään väestön onnellisuutta pitkällä aikavälillä, talouden lasku kyllä lisää tyytymättömyyttä. “Ihmiset ovat nostalgisia,” Buchs sanoo. “Menetyksen tuska on suurempi kuin voitoista saatava ilo.”

Kohtuutalouteen siirryttäessä vähennämme kulutusta nykyisestä, minkä monet meistä ajattelevatelintason laskuna. Lisäksi siirtyminen on valtava mullistus, joka vaikuttaa niin ihmisten sosiaalisiin järjestelmiin, identiteetteihin kuin kulttuureihinkin. Erityisesti länsimainen kulttuuri korostaa kulutuksen, henkilökohtaisen omaisuuden ja menestyksen tärkeyttä onnellisuudelle. Kasvu nähdään välttämättömänä, jotta hyvinvointivaltiot voivat huolehtia heikoimmistaan, ja jotta valtion velka pysyy kurissa. Koska teknologian kehitys tekee työstä koko ajan tuottavampaa, kasvua tarvitaan myös työllisyysprosentin ylläpitoon.

Esteitä kohtuutalouteen siirtymiselle ei siis ole vain rakenteissa, vaan myös ihmisten mielissä. Tehtävä on suuri, muttei mahdoton. Jo nyt ihmiset ovat perustaneet pieniä vaihtoehtoistalouksia. Julkista ja yksityistä tukea kohtuutalousajattelulle olisikin lisättävä.

On kyseenalaistettava itse raha

Seminaarin pääpuhuja on kohtuutalousliikkeen tähtiä. Professori Alf Hornborg Lundin yliopistosta on työskennellyt teeman parissa 90- luvulta lähtien, ja tehnyt aiheen tiimoilta lukuisia julkaisuja. Hornborg esitteli puheenvuorossaan oman ratkaisunsa maailmantalouden ongelmiin.

Ratkaisuna paikallisraha

Nykyinen rahajärjestelmä aiheuttaa useita ongelmia. Kansainvälinen kauppa toimii epäoikeudenmukaisesti, ja valtioiden erikoistuminen tiettyjen hyödykkeiden tuotantoon ja vientiin lisää kunkin maan haavoittuvaisuutta. Esimerkiksi Hornborg ottaa kotimaansa Ruotsin: jos kaikki tuonti Ruotsiin lakkaisi yhtäkkiä, maa selviäisi omillaan kaksi viikkoa.

Ratkaisuna Hornborg tarjoaa systeemiä, joka koostuisi kahdesta vaihdannan vyöhykkeestä. Nykyisen globaalin rahaliikenteen rinnalle tulisi paikallinen, omaa valuuttaansa käyttävä vaihdannan taso. Kansalaiset saisivat osan sosiaalietuuksistaan tai palkastaan erillisenä valuuttana, jolla voisi ostaa vain paikallisia tuotteita ja palveluita.

Tällainen kahden vaihdannan kierron systeemi olisi Hornborgin mukaan nykyistä vakaampi, reilumpi ja helpommin hallinnoitava. Se olisi myös ympäristöystävällisempi: kierrätys lisääntyisi, ja paikallisten tuotteiden kulutus vähentäisi kuljetuksista aiheutuvia päästöjä ja jätteitä. Valtiot olisivat vähemmän riippuvaisia tuonnista, ja paikallisyritysten hyötyessä yhteisöt voimistuisivat.

Yleisöstä kerrottiin, että Sysmässä on otettu tänä vuonna käyttöön tällainen paikallisvaluutta, sysmä-raha. Idea on sama kuin Hornborgilla: tukea paikallisia yrittäjiä.

Hornborg kertoi innostuneesti, että Adam Smithin ajoista lähtien on vannottu globalisaation ja talouskasvun nimiin. Nyt on aika muutoksille: meidän on kyseenalaistettava itse raha.

“Globaali talous on suuri, ihmisten keksimillä säännöillä luotu peli. Ihmiset voivat muuttaa sen sääntöjä.”

Painetta ruohonjuuritasolta

Seminaaria seuranneessa pienryhmäkeskustelussa tunnelma oli inspiroitunut. Hornborgin ajatus paikallisvaluutasta herätti paljon kysymyksiä. Esimerkiksi ruuan paikallisuus ei välttämättä takaa sen ympäristöystävällisyyttä. Entä jos paikallinen tuotanto syökin luonnonvaroja enemmän kuin kaukomailta kuljetettu ruoka?

Ryhmässä tuli voimakkaasti esille tarve suomalaisen kohtuutalousliikkeen järjestäytymiselle. Suomessa on runsaasti esimerkiksi omavaraistoimintaa, jotka eivät kaikki välttämättä miellä itseään osaksi kohtuutalousliikettä.

Samaa mieltä oltiin myös siitä, että muutoksen on lähdettävä ruohonjuuritasolta. Valtiovalta tuskin ryhtyy itse radikaaleihin muutoksiin ilman kansasta kumpuavaa painetta.

Lisätietoa:

Sysmä- raha

degrowth.fi

Luettavaa:

Milena Büchs, Max Koch (2017): Postgrowth and wellbeing: challenges to sustainable welfare

Paavo Järvensivu (2016): Rajattomasti rahaa niukkuudessa

Jussi Ahokas, Lauri Holappa (2014): Rahatalous haltuun

Peter North (2007): Money and liberation

Suomalaisia kohtuutalousyhteisöjä:

commons.fi

omavaraisuus.org

Luomuosuuskunta Omamaa

Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry

Salon Tasauskohtuuspaja

Kohtuus Kymenlaaksossa