Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Koskiensuojelulaki tänään 30 vuotta

Koskiensuojelulaki tänään 30 vuotta

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä kertaa 1.2.2017 kolmekymmentä vuotta täyttävän koskiensuojelulain kuohuja ja merkitystä.

Kuva: Jukka Eskelinen

Myös Ruunaan kosket suojeltiin vuonna 1987 voimaantulleella koskiensuojelulailla. Kuva: Jukka Eskelinen.

Toisen maailmansodan jälkeen vesivoima oli selvästi maamme tärkein yksittäinen energian tuotantotapa. Merkittävä määrä voimaloita oli jäänyt uuden itärajan taa. Tämä tilanne käynnisti voimakkaan vesirakentamisen kauden heti rauhanteon jälkeen.

Sodanjälkeisellä kaudella valjastettiinkin muun muassa Kemijoki ja Oulujoki ja rakennettiin Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. Kuusamon koskien rakentamisesta käytiin kamppailua. Vähitellen ymmärrys vesivoiman haitoista alkoi lisääntyä ja arvostus vapaita vesiä kohtaan kasvaa. Kehitys oli kuitenkin hidasta ja esimerkiksi vesilain uudistuminen oli - ja on ollut - tuskaisen hidasta seurattavaa.

Koskiensuojelulaki esti vuonna 1987 uusien voimalaitosten rakentamisen yhteensä 53 vesistöön tai vesistön osaan. Lisäksi Ounasjoki oli suojeltu vesivoimaloilta erillislailla neljä vuotta aiemmin, vuonna 1983.

Lain hyväksyminen aikoinaan ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan se vaati valtaisan työn koskia puolustaneilta ihmisiltä, yhdistyksiltä ja poliitikoilta ympäri maan.

Lain suojasta huolimatta sen avaamista on ajoittain esitetty vesivoimarakentamisen mahdollistamiseksi. Viimeisimmät yritykset lait murtamiseen nähtiin, kun Iijoelle pitkään suunniteltu Kollajan tekoallashanke nosti jälleen päätään voimayhtiö Pohjolan Voiman suunnitelmissa.

Syyskuussa 2016 pääministeri Juha Sipilän johdolla hallitus kuitenkin päätti, että lakia ei avata. Pohjolan Voiman tulee ymmärtää, että Kollaja on kuollut ja kuopattu – samalla tavalla kuin Lapin liiton ja voimayhtiö Kemijoki Oy:n tulee ymmärtää, että Vuotoksen tekoallas on turhake menneisyydestä.

Virtavesien suojelu ei kuitenkaan ole tullut valmiiksi koskiensuojelulain myötä. Ymmärrys vesivoiman haitoista on edelleen lisääntymässä. Suunta on seuraavaksi kohti kalateiden lisärakentamista ja turhempien voimalapatojen purkua. Tässä meidän kannattaa seurata esimerkkejä maailmalta. Vesivoimayhtiöiden valinta on, ovatko he mukana meneillään olevassa väistämättömässä muutoksessa jääräpäisinä vastaanharaajina vai vastuullisina toimijoina.

Haluan kiittää mitä lämpimimmin kaikkia suomalaisia, jotka ovat osallistuneet koskiemme ja jokiemme säilyttämiseen vapaina!

Harri Hölttä
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja