Vaelluskalat

Miksi vaelluskalamme ovat uhanalaisia?

Iso syy vaelluskalojemme uhanalaisuuteen liittyy jokien patoamiseen. Valtaosa joistamme on padottu, jolloin vaelluskalat eivät pääse nousemaan kutualueilleen ja takaisin mereen. Tämä heikentää merkittävästi niiden listääntymistä.  Esimerkiksi lähes kaikki Suomen lohijoet on padottu. Luontainen ja alkuperäinen kanta on enää Teno-, Näätämön-, Tornion- ja Simojoella.

Kalojen elinympäristöjä on myös tuhottu niin lisääntymisalueilla kuin syönnösalueilla. Vaikka kalat pääsisivät nousemaan lisääntymisalueilleen, ei lisääntyminen onnistu, jos aluetta on liiaksi muokattu. Suurimmat syyt elinympäristöjen tuhoutumiseen ovat jokien patoaminen ja koskien perkaaminen uittoa varten.

Lisääntymisen lisäksi kalastus on useilla alueilla kestämättömällä pohjalla. Kaloja pyydetään alamittaisina ja liian paljon suhteessa kantojen kestävyyteen. Yksi merkittävä syy uhanalaistumiseen on myös vedenlaatu, joka on monin paikoin heikentynyt. Tämä osaltaan vaikeuttaa kalojen selviytymistä.

Näin Luonnonsuojeluliitto toimii vaelluskalojen hyväksi

Luonnonsuojeluliitto vaatii kalan kulun ja ympäristövirtaaman palauttamista. Patojen purkamista ja kalateiden rakentamista rakennettuihin vesistöihin tuetaan aloittein, kannanotoin ja lausunnoin. Kalateiden rakentamista voidaan edistää vaatimalla vesivoimaloihin kalatalousvelvoitteita ja vanhojen kalatalousvelvoitteiden päivittämistä nykyajan tasolle.

Vaelluskalojen kestävien kantojen turvaamiseen liittyy elinympäristö- ja vedenlaatukysymyksiä. Liitto nostaa esille erityisesti turvetuotannon ja metsien kunnostusojitusten vaikutukset sekä vaelluskalojen lisääntymisympäristöjen kunnostustarpeet.

Luonnonsuojeluliitto tekee esityksiä ja seuraa vaelluskalojen nousua turvaavien hankkeiden ja toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttaa vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi.

Lohikanta on elpymässä

Luonnonsuojeluliitto on tehnyt vuosikymmeniä töitä lohen ja muiden vaelluskalojen hyväksi kotimaassa ja EU:ssa. Suomen lohi- ja meritaimenstrategiasta saatiin onnistunut ja Suomen kalastuspolitiikka on saatu muutettua kestäväksi. Tämän tuloksena muun muassa Tornionjoen ja Simojoen lohikannat ovat elpymässä.