Raakku eli jokihelmisimpukka on lajina ikivanha. Se on selvinnyt miljoonien vuosien aikana tapahtuneista ilmasto- ja elinympäristömuutoksista. Ihmisen toimet ovat raakulle meteoriitteja ja jääkausia pahempi koitos.

Suomessa on enää vain noin 120 jokea ja puroa, joissa raakku elää. Niistäkin se pystyy lisääntymään vain noin viidessäkymmenessä. Vain muutaman joen tai puron kantaa voidaan sanoa elinvoimaiseksi.

Raakun entisistä uhkista helmien keruu on jo historiaa. Pelkkä lajin rauhoitus ei kuitenkaan riitä pelastamaan raakkua elinympäristön heikkenemiseltä.

Vaarana ovat maa- ja metsätalouden ja turvetuotannon vesiin päästämät ravinteet. Kun humusaineita kulkeutuu veteen, vesi samenee ja hapesta alkaa olla pulaa jokien liettyneillä pohjasedimenteillä. Lopulta simpukat tukehtuvat.

Toinen nykyinen uhka on lajin elinkierron katkeaminen. Raakun toukka tarvitsee väli-isännäkseen lohen tai taimenen. Raakku on jäänyt mottiin padon taakse, kun vaelluskalojen kulkuväylät on katkaistu vaellusesteillä.

Ihminen voi vielä pelastaa ikivanhan raakkulajin. Toivoa on vielä, sillä raakku pystyy lisääntymään vanhanakin. Raakut on saatu myös lisääntymään laitoshoidossa, minne niitä on kuljetettu hoivattavaksi. Mutta ilman puhdasta, vapaana virtaavaa vettä ja lohikaloja niillä ei ole tulevaisuutta.

Aikaa on ehkä parikymmentä vuotta. Se on silmänräpäys lajin miljoonien vuosien historiassa.

Näin voit auttaa raakkua

Auta meitä pitämään vedet puhtaina ja virtaavina, jotta raakku ja sille elintärkeät vaelluskalat viihtyvät niissä jatkossakin.