Suomen luonnonsuojeluliitto tekee lähialueyhteistyötä Venäjän, Ruotsin ja Viron ympäristöjärjestöjen kanssa. Lähialueyhteistyön tarkoitus on edistää luonnonsuojelua, etupäässä metsiensuojelua, Suomen lähialueilla: Luoteis-Venäjällä, Ruotsissa ja Virossa. Kokemuksien ja käytäntöjen vaihto, koulutukset ja kansainvälinen yhteistyö parantaa myös kunkin osallistujajärjestön sisäistä tehokkuutta ja asiantuntemusta metsiensuojelussa.

Met­sien­suo­je­luA
ilman rajoja

Lähialueyhteistyön puitteissa on mm. kartoitettu Luoteis-Venäjän, Viron ja Ruotsin arvometsiä, tutustuttu paikalliseen metsiensuojeluun ja laadittu suojelualue-ehdotuksia arvokkaille metsäalueille. Yhteistyön puitteissa on järjestetty koulutusta paikkatietokartoituksen ja -ohjelmien käyttämiseen. Yhteistyöhankkeiden tuloksena on julkaistu rajat ylittävä paikkatietokanta, joka sisältää tietoa arvokkaista heminboreaalisista metsistä Ruotsissa, Suomessa, Virossa ja Luoteis-Venäjällä.

Kuva: Tuuli Hakulinen

Suomen luonnonsuojeluliitto on järjestänyt luoteis-venäläisille metsiensuojelijoille ja suojelubiologeille tutustumismatkoja Suomeen ja Ruotsiin, missä tehokkaan metsätalouden metsät saivat venäläiset metsiensuojelijat kauhistumaan. Kansainvälisissä koulutuksissa on perehdytty mm. skandinaaviseen tehometsätalouteen ja biometsäenergiaan – uusiin haasteisiin metsien monimuotoisuuden kannalta.

Pitkäaikaisen yhteistyön ansiosta Suomen luonnonsuojeluliitossa on vahva asiantuntemus Luoteis-Venäjän metsistä ja metsiensuojelusta. Liiton asiantuntijat ovat osallistuneet Karjalan tasavallan ja Vologdan alueen metsiensuojelun suunnitteluun ja päätöksentekoon alueiden hallintojen kanssa.

Suomen luonnonsuojeluliitto on saanut rahoitusta kansainväliseen yhteistyöhön mm. Suomen ulkoministeriön lähialueyhteistyörahastosta ja Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren yhteistyöohjelmasta.

2018-2019: Itämeren rantametsien suojeluhanke

Suomalaisvenäläisen hankkeen aikana kartoitetaan metsiä Itämeren rannikolla ja saaristossa Helsingin ja Pietarin välisellä alueella. Arvokkaiden, mutta suojelemattomien / puutteellisesti suojeltujen metsien suojelua pyritään edistämään suojelualue-esityksin, suojelualueen käyttösuunnitelman parannusehdotuksin ja neuvotteluin.

Etenkin Venäjällä on vielä jäljellä suhteellisen suuria yhtenäisiä luonnontilaisia metsiä, missä elää useita, Suomessa ja uhanalaisia vanhojenmetsien lajeja. Mikäli saamme nämä luonnontilaiset metsät suojelun piiriin, niiden lajit voivat ajan myötä levitä takaisin myös Suomen ja Ruotsin luonnontilaisille metsäalueille. Luoteis-Venäjän metsät ovat kuitenkin jatkuvan hakkuuriskin alla, ja niiden suojelun edistäminen vaatii pitkäjännitteistä valmistelua, yhteistyötä ja lobbausta.

Venäjän Karjalassa suurin osa suojelemattomista arvokkaista metsistä on saatu väliaikaisesti suojeltua paikallisten ympäristöjärjestöjen, metsäyhtiöiden ja hallinnon välisellä sopimuksella. Väliaikaisten suojelualueiden rajaukset tehtiin pääosin Suomen luonnonsuojeluliiton ja petroskoilaisen ympäristöjärjestö SPOKin maastotietojen pohjalta. Osa näistä alueista, kuten Vienanmenen rannalla sijaitseva Gridinon suojelualue (8000 ha), on jo saatu pysyvän suojelun piiriin. Työ jatkuu edelleen muiden tärkeiden alueiden, kuten Laatokan luotojen suojelualueen perustamisen edistämiseksi.

Metsäasiantuntija Itä-Uudenmaan saaristossa. Kuva: Tuuli Hakulinen
Metsäasiantuntija Itä-Uudenmaan saaristossa. Kuva: Tuuli Hakulinen
In English

2018-2019: The project of the forest conservation on the coastal areas of the Finnish Gulf

During the Finnish-Russian project, the forests on Baltic Sea coastline and islands between Helsinki and St. Petersburg are studied. The conservation of the valuable, but unprotected / poorly protected forests is improved through protectied area proposals, proposals for improvement of the management of the protected areas and negotiations with the environmental authorities.
The coastal forests of the Finnish Gulf on the project territory are studied by the aerial photos and existing data. The most valuable, but poorly protected areas are studied during the cross-border field inventories. The inventories are carried out by Finnish and Russian experts in forest conservation.

In 2018 the coastal forests of the whole project territory are studied. In 2019 one or two valuable, but poorly protected coastal forests are chosen in both countries. These areas are studied more carefully and protected area proposals and proposals for the protection improvement are created. The improvement of the protection is negotiated with authorities and land owners.

”Improving the nature protection on the Finnish Gulf valuable coastal areas” is a two-year project, financed by the Baltic Sea Conservation Foundation. The project is lead by the Finnish Association for Nature Conservation and the main project partner is NGO Neo Eco Project from Russia.

2015-2017: Pohjoismais-venäläinen kartoitusyhteistyö

Pohjoismaiden ja Venäjän välisen metsiesuojeluyhteistyöhankkeen tarkoitus oli kehittää sähköisiä kartoitusmenetelmiä ja koota maastomateriaalia arvometsäkohteista sähköiseen paikkatietokantaan. Lisäksi hankkeen aikana käsiteltiin kestävän tehokkaan (intensiivisen) metsätalouden mahdollisuuksia korvata nykyistä etenevää (ekstensiivistä) metsätaloutta Luoteis-Venäjällä. Hankkeen pääasialliset toiminnot tapahtuivat Luoteis-Venäjällä: Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella.

Hankkeen aikana toteutettiin useita kansainvälisiä maastoekskursioita arvokkaille metsäalueille Karjalan tasavallassa, Leningradin, Pihkovan ja Novgorodin alueilla. Maastokohteiksi valittiin suojelemattomia laajoja yhteinäisiä vanhoja metsiä Mujejärven alueelta ja Laatokalta Karjalan tasavallasta ja Koskenalan (Podporozhien) alueelta Leningradin alueelta. Näiden alueiden suojelua pyritään edistämään tekemällä suojelualue-ehdotuksille rajauksia / tarkennuksia olemassaoleviin rajauksiin, kampanjoimalla ja tiedottamalla. Lisäksi hankkeen aikana vierailtiin Pihkovan ja Novgorodin alueen hemiboreaalisissa arvometsissä.

Kuva: Tuuli Hakulinen

Hankkeen aikana järjestettiin paikkatietokoulutusta yhteistyökumppaneille. Koulutuksesta vastasi moskovalainen paikkatietokartoituksen veteraanijärjestö Transparent Word. Maastoekskursioiden aikana kerättiin paikkatietomateriaalia sähköiseen verrokkimetsäkarttaan.

Tehokkaaseen metsätalouteen tutustuttiin venäläisten tutustumismatkoilla Suomeen ja Ruotsiin. Tutustumismatkojen aikana vierailtiin tehokkaan metsätalouden metsissä, eli tavallisissa pohjoismaisissa talousmetsissä. Samalla pohdittin, mitkä voisivat olla kestävän tehokkaan metsätalouden kriteerejä Luoteis-Venäjällä. Matkoille osallistui järjestöväen lisäksi suojelubiologeja ja Luoteis-Venäjän alueen metsienkäytöstä vastaavia viranomaisia.

”Nordic-Russian Cooperation on Sustainable Forestry and Forest Conservation 2015-2017” -Hanke oli kaksivuotinen, ja sitä rahoitti Pohjoismaiden ministerineuvoston Knowledge Building and Networking Programme -ohjelma.

2014-2015: Suojelualue-esityksien edistäminen

Kaksivuotisen ”Building NGO Capacity in Protected area management in the South Boreal and Central Taiga region 2014-2015” -lähialueyhteistyöhankkeen tarkoitus on kartoittaa suojelun epäkohtia ja metsien suojelun tarvetta hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä Suomen, Ruotsin, Viron ja Luoteis-Venäjän alueella.

Hankkeen aikana kukin partnerijärjestö valitsi maastaan hemiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä sijaitsevan pilottialueen. Pilottialueet olivat joko suojelemattomia arvometsiä tai puutteellisesti suojeltuja suojelualueita. Hankkeen aikana kartoitettiin alueiden luontoarvoja ja suojelun tarvetta, sekä laadittiin suojelualue-esitykset kullekin suojelemattomalle pilottialueelle. Jo olemassa olevista, mutta puutteellisesti suojelluista aluista laadittiin raportti, jossa tuotiin esille suojelun puutteita kullakin alueella.

Metsiensuojelijat kartoittavat Pälmän kuusimetsiä. Kuva: Tuuli Hakulinen.

Suomessa hankkeen pilottialueena oli Luonteri-Lietveden Natura-alue, jossa rantojensuojelun lisäksi on tarkoitus harjoittaa hillittyä metsätaloutta ja suojella maisemia. Hankkeen puitteissa toteutettiin metsiensuojelijoiden tapaaminen Luonterissa kesällä 2016 ja julkaistiin Natura-alueiden suojelun epäkohtia esiin nostava filmi.

Venäjän Karjalassa kartoitettiin hankkeen puitteissa Puutoisen alueella sijaitsevan Pälmä-joen suunnitellun suojelualueen luontoarvoja ja laadittiin alueelle suojelualue-esitys. Tällä hetkellä väliaikaisesti suojelun alueen koko on 23 700 hehtaaria. Ruotsissa kartoitettiin laajasti arvometsiä Falunin ja Älvdalenin alueilla, ja suurimmista säilyneistä vanhoista metsistä laadittiin suojelualue-ehdotukset. Eestiin järjestettiin kesällä 2016 metsiensuojelijoiden tutustumismatka, jossa tutustuttiin paikallisiin arvometsiin ja niiden suojeluun kansainvälisellä porukalla.

Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto. Hanke toteutettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren kansalaisjärjestöjen yhteistyö -ohjelman rahoituksella. Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto ja yhteistyökumppaneina ovat Ruotsin luonnonsuojeluliitto Ruotsista, Estonian Fund for Nature Virosta ja INC SPOK Venäjältä.

2013: Paikkatietokartoitus -yhteistyö

Yksivuotisen lähialueyhteistyöhankkeen aikana vaihdettiin kokemuksia paikkatietokartoitusmenetelmistä ja järjestettiin paikkatietokoulutusta osallistujajärjestöissä. Hankkeen aikana laadittiin suosituksia yhteneväisistä sähköisen kartoituksen menetemistä. Näin kartoitustiedot saadaan tallennettua sähköiseen, yhteneväiseen ja vertailukelpoiseen muotoon naapurimaiden järjestöjen kanssa.

Symbioosi ry:ltä saadun apurahan tuella järjestettiin paikkatietokoulutuspäivä Suomen luonnonsuojeluliiton työntekijöille, Symbioosin jäsenille ja muille metsäkartoitusaktiiveille. Koulutuksessa opeteltiin Quantum GIS –karttatieto-ohjelman alkeet, käyttämään sähköisiä karttapohjia ja tekemään niihin rajauksia. Vuoden 2013 aikana kaikki Suomen luonnonsuojeluliitolla olemassa oleva kartoitustieto on digitoitu Liiton paikkatietokantaan.

Hankkeen puitteissa järjestetyissä tapaamisissa partnerit vertailivat osallistujamaiden suojelualueluokitteluja ja huomioivat niissä olevia epäkohtia. Keskustelujen pohjalta järjestöt laativat oman suojelualueluokittelu-ehdotuksen. Liiton edustaja neuvotteli suojelualueluokittelusta IUCN-luokittelusta vastaavien viranomaisten kanssa, ja suurin osa Liiton esittämistä epäkohdista huomioitiin lopullisessa IUCN-luokittelussa.

Hankkeen aikana kukin järjestö kokosi oman maansa Etelä-boreaalisen ja keskitaigavyöhykkeen arvokkaista metsistä kuvauksia yhteiseen sähköiseen verrokkimetsäkarttaan. Rajat ylittävä arvometsien kartta havainnollistaa luonnontilaisten keskiboreaalisten metsien tilaa ja eroavaisuuksia maiden välillä.

Hanke toteutettiin Pohjoismaiden ministerineuvoston Itämeren kansalaisjärjestöjen yhteistyö -ohjelman rahoituksella. Suomen luonnonsuojeluliitton hallinnoimassa hankkeessa olivat partnereina lisäksi Ruotsin luonnonsuojeluliitto Ruotsista, Estonian Fund for Nature Virosta ja Interregional non-governmental organisation ”SPOK” Venäjältä Karjalan tasavallasta.

2010-2011: Metsiensuojeluverkosto Luoteis-Venäjällä

Kaksivuotisen Ulkoministeriön rahoittaman lähialueyhteistyöhankkeen aikana perustettiin Luoteis-Venäjän metsiensuojelijoiden yhteistyöverkosto. Hankkeen puitteissa on kehitetty ja tiivistetty Luoteis-Venäjän alueiden välistä yhteistyötä lisäten järjestöjen kapasiteettia edistää metsien suojelua. Hanketta hallinnoi Suomen luonnonsuojeluliitto.

Hankkeen aikana perustettuun yhteistyöverkostoon liittyi noin kymmenen ympäristöjärjestöä Luoteis-Venäjältä. Yhteistyöverkostossa on mukana niin uusia, kuin kokeneempiakin luonnonsuojelujärjestöjä koko Luoteis-Venäjän alueelta.

Metsiensuojeluverkoston teemana oli ensimmäisen vuoden aikana metsäbioenergiaan liittyvät kysymykset. Toisen vuoden aikana keskityttiin suojelubiologien ja metsiensuojelijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen. Venäjällä tutkijat ja suojelubiologit ovat perinteisesti toimineet erillään metsiensuojelujärjestöistä. Hankkeen aikana tämä molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö saatiin käynnistettyä. Suojelubiologien ja tutkijoiden kanssa tehtävä yhteistyö lisää erityisesti metsiensuojelijoiden kapasiteettia edistää luonnontilaisten metsien suojelua.

Hankkeen aikana järjestettiin kaksi opintomatkaa Suomeen ja Ruotsiin. Opintomatkoille osallistui joukko metsiensuojelijoita ympäristöjärjestöistä ja suojelubiologeja Luoteis-Venäjän kaupunkien ja Moskovan yliopistoista. Opintomatkojen aikana tutustuttiin tehometsätalouteen ja keskusteltiin kestävän tehokkaan metsätalouden kriteereistä ja mahdollisuuksista Luoteis-Venäjän alueella.

Hanke toteutettiin vuosina 2010-2011. Hankkeen jälkeen perustettu metsiensuojeluverkosto jatkoi toimintaansa sähköpostilistan kautta, sekä uusina kontakteina järjestöjen ja suojelubiologien välillä.

Yhteistyökumppanit Venäjällä

Verrokkimetsät

Neljä pohjoiseurooppalaista järjestöä ovat koonneet edustavia esimerkkikohteita etelä- ja hemiboreaalisen vyöhykkeen luonnontilaisimmista metsistä.
Verrokkimetsät-kartta (siirry Google Maps -palveluun).

Aarnimetsien suojelusta käytyjen keskustelujen myötä on tullut yhä selvemmäksi, että metsäalan ihmisillä, keskivertoretkeilijästä puhumattakaan, ei ole oikeaa käsitystä, millainen on luonnontilaisen kaltainen metsä. Erityisesti luonnonmetsän rakenteeseen, puulajisuhteisiin, elinvoimaisuuteen ja metsän kehitykseen liittyy monenlaisia myyttejä, jotka on mahdollista oikaista tutustumalla itse pitkään luonnontilassa olleeseen metsään. Kohteita on eri puolilta maata kustakin hankemaasta ja ne edustavat erityyppisiä metsiä esimerkiksi puulajiston ja luonnontilaisuuden osalta.

Kohteet on valittu siten, että mahdollisimman moni niistä olisi helposti saavutettavissa. Esimerkiksi Etelä-Ruotsin luonnontilaisimmaksi metsäksi arvioituun Tyrestan aarnimetsään pääsee Tukholman keskustasta paikallisliikenteellä alle tunnissa. Esimerkkejä Nuuksion alueen hienoista metsistä liito-oravineen löytyy aivan Haltian luontokeskuksen läheisyydestä. Yksi Pohjois-Euroopan suurimmista kuusista sijaitsee vanhassa metsässä lähellä Petroskoin keskustaa.

Etelä-Suomen luonnontilaisimmat metsiköt ovat pieniä, tiukasti suojeltuja metsäluonnon ytimiä, joissa muinoin Suomessa esiintynyt aarniometsien lajisto on osin säilynyt. Näiden lajistopankkina toimivien metsien laajentaminen ympäröivillä metsillä turvaisi metsälajiston säilymisen myös pitkällä aikavälillä metsän ja puulajisuhteiden muuttuessa vuosikymmenten aikana.

Edustavina esimerkkeinä tällaisista kohteista voidaan pitää Etelä-Hämeessä sijaitsevia Vesijaon luonnonpuistoa ja Kotisten aarnimetsää, joiden havaittiin olevan poikkeuksellisen luonnontilaisia, ei vain Suomessa, vaan koko Pohjois-Euroopassa vastaavalla kasvillisuusvyöhykkeellä. Kartalla esitellään metsäytimien läheisyydessä myös suojelemattomia, valtion ja metsäyhtiön omistamia suojelunarvoisia metsiä. Esimerkiksi UPM metsäyhtiön omistamassa luonnonmetsässä voi tutustua yli 40-metriseen, yhä edelleen kasvavaan kuuseen.

Metsään tutustumaan aikovien on syytä huomioida, että osa, etenkin luonnontilaisimmista kohteista sijaitsee luonnonpuistoissa, joissa käyntiin tarvitaan erikoislupa Metsähallitukselta. Kartan laatineisiin järjestöihin voi ottaa myös yhteyttä, mikäli on kiinnostunut ohjatusta retkeilystä.

Hanke on osa kansalaisjärjestöjen laajempaa hanketta, jossa pyritään koostamaan esimerkkejä edustavista luonnontilaisista metsistä eri puolilla Eurooppaa. Seuraavana on tarkoitus laajentaa kartoitusta Pietarin eteläpuolella sijaitseville Venäjän alueille ja Ukrainaan.

Kartan koostaja, Ukrainan metsäkartoitus: Maria Faticov, maria.faticov@sll.fi

Hanketta rahoittivat Pohjoismaiden ministerineuvosto ja EU:n nuoriso-ohjelma Youth in Action.

Verrokkimetsien kartoituksen toteuttaneet järjestöt

Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi.
Yhteyshenkilö: Olli Turunen, tel. +358 40 755 3815, turunen@sll.fi

Ruotsin luonnonsuojeluliitto www.snf.se
Yhteyshenkilö: Olli Manninen, tel. +46 705 412 540, ollimanninen@yahoo.se

Karjalan luonnonsuojelujärjestö SPOK spok-karelia.ru
Yhteyshenkilö: Anna Lychagina, tel. +7 909 567 1313, anna.ngospok@gmail.com

Estonian fund for Nature www.elfond.ee
Yhteyshenkilö: Kaarin Parts, Tel. +372 55 656 986, kaarinparts@gmail.com

Vihreä vyöhyke

Fennoskandian vihreä vyöhyke on Suomen, Venäjän ja Norjan rajaseudulle sijoittuva metsien ja soiden vyöhyke. Se muodostaa ekologisen käytävän Suomenlahdelta Barentsinmerelle. Vihreän vyöhykkeen turvaaminen alkoi 1990-luvulla ja jatkuu yhä.

Maantieteellisesti Fennoskandian vihreä vyöhyke käsittää noin 50 km alueen molemmin puolin rajaa ja siihen kytkeytyy itä-länsi-suuntaisia ekologisia käytäviä kuten Venäjältä Metsä-Lapin halki Ruotsiin kytkeytyvä käytävä ja Suomenselän-Maanselän ekologinen käytävä.

Koli. Kuva: Kari Aaltonen / Ikkuna Suomen luontoon

Suomi, Norja ja Venäjä allekirjoittivat vuonna 2010 yhteisymmärryspöytäkirjan edistääksen ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän valtioiden rajat ylittävää yhteistyötä Fennoskandian vihreällä vyöhykkeellä. Yhteisymmärryspöytäkirjan mukaan vihreä vyöhyke käsittää eritasoisia olemassa olevia suojelualueita ja mahdollistaa suunnitteilla olevien alueiden sisällyttämisen niiden perustamisen jälkeen. Vihreä vyöhyke edistää suojelualueiden ekologista kytkeytyneisyyttä ja tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden ilmastonmuutoksen tutkimiseen ja havainnointiin.

Suomen luonnonsuojeluliitto on edistänyt Vihreän vyöhykkeen suojelua 1990-luvulta lähtien yhdessä muiden luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Luonnonsuojeluliitto on mukana Suomen kansallisessa Vihreän vyöhykkeen työryhmässä, jonka toimikausi ajoittuu vuosille 2014-2020.

Vihreä vyöhykkeen aloite koskettaa Suomen rajamaakuntia, joiden luonnonvarojen ja maankäytön suunnittelussa tulisi noudattaa yhteisymmärryspöytäkirjan henkeä. Esimerkiksi Kainuussa valtion maaomaisuutta hallinnoivan liikelaitos Metsähallituksen tulisi osana luonnonvarasuunnitteluaan laskea vuosittaisia hakkuita kestämättömästä 1,4 milj. kuutiosta noin 900 000 kuutioon vuodessa.

Kainuun luonnonvarasuunnitelman järjestövaihtoehto vuosille 2015-2020

Lisätietoja:

Lähialue- ja kehitysyhteistyökoordinaattori Olli Turunen

  • +358 40 755 3815
  • olli.turunen(a)sll.fi

Aineistoja

Vihreän vyöhykkeen dialogifoorumissa Kuusamossa marraskuussa 2014 Suomen luonnonsuojeluliitto loi yleiskatsauksen Suomen puolen vihreän vyöhykkeen kysymyksiin.

Petroskoin Vihreän vyöhykeen konferenssissa lokakuussa 2013 Luonnonsuojeluliitto toi esille erityisesti Suomen puolen alueiden turvaamista ja ennallistamista (englanniksi, pdf):

  • Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kehittäminen Kaakkois-Suomessa. Kari-Matti Vuori (teksti ja diat 2,3 MT)
  • Fennoskandian vihreän vyöhykkeen vahvistaminen [Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa]: suomalaisten kansalaisjärjestöjen ehdotuksia luonnonsuojelualueiksi. Risto Mustonen (diat 14,6 MT)
  • Fennoskandian vihreä vyöhyke metsäekologisena megakäytävänä. Jyri Mikkola (diat 11 MT)

Kotkassa syyskuussa 2012 pidetyssä Vihreän vyöhykkeen kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliitto esitti vyöhykkeen luonnonsuojelullisesti arvokkaimpien alueiden ja niiden välisen kytkeytyneisyyden tarkastelua. Venäläiset järjestöt teki ehdotuksensa tärkeiden ydinalueiden suojelemiseksi Murmanskissa ja Karjalassa.

  • SLL:n kannanotto (pdf)
  • Venäläisten järjestöjen kannanotto (pdf)

Toiminta ja saavutukset

Lähialueyhteistyöllämme Venäjällä olemme edistäneet huomattavasti metsien suojelua. Kehitysyhteistyö Madagaskarilla on parantanut ainutlaatuisten luonnonmetsien ja kosteikon suojelua sekä vahvistanut paikallista osaamista.

Lue lisää