Ympäristöjärjestöjen kirje ministereille nieluja vahvistavista toimista

Hyvät hallituspuolueiden puheenjohtajat, Hyvät ministerit,

Suomen ilmastotavoite on maailmankuulu. Se on avannut suomalaisille vientiyrityksille ovia ja lisännyt Suomen houkuttelevuutta vihreän siirtymän investointikohteena. Jopa YK:n pääsihteeri on käyttänyt 2035-tavoitettamme positiivisena esimerkkinä, hoputtaessaan OECD-maita tavoittelemaan hiilineutraaliuutta nykyistä nopeammin. Meillä on laki, josta kannattaa pitää kiinni.

Riittävät päätökset ilmastolain tavoitteiden ja velvoitteiden saavuttamiseksi ovat yhä tehtävissä, vakuutti valtioneuvosto itse syksyllä KHO:lle, vastauksessaan ympäristöjärjestöjen valitukseen ilmastolakia rikkovasta passiivisuudesta. Nyt on näytön paikka. Ylivoimaisesti suurin lisätoimien tarve on maankäyttösektorilla.

Päätösten lykkääminen kasaa ongelmia ja kustannuksia, kun myös EU-velvoitteet karkaavat. Suomen kumulatiivisen nieluvelan LULUCF-kaudella 2021–2025 on annettu paisua jopa 90 miljoonaan tonniin (Mt), mikä aiheuttaa merkittäviä finanssipoliittisia riskejä, kun puuttuvia hiilinieluyksiköitä on määrä ostaa muilta jäsenvaltioilta tai paikata korkojen kera liikenteessä ja maataloudessa.

EU:n nieluvelvoitteet eivät tule poistumaan, vaan saavat jatkoa, kun 2040-tavoite asetetaan ja toimia luonnonnielujen ja teknisten nielujen kasvattamiseksi vahvistetaan. Tähän EU:n ilmastopaneelin tuore raportti näyttää suuntaa.

Ratkaisut löytyvät läheltä. Petteri Orpon perustaman valtiovarainministereiden ilmastokoalition toisena perustajamaana Suomella on erityinen vastuu ottaa käyttöön taloudelliset ohjauskeinot ilmastotavoitteiden tueksi. Jonkinlaista nielupolitiikan hintaohjausta Suomen maankäyttösektorille ovat suosittaneet muun muassa IMF, Talouspolitiikan arviointineuvosto, ETLA sekä OECD.

Ongelmana ei ole nielulaskenta, vaan sääntelyn puute. Suomessa on kansainvälisessä vertailussa nieluista poikkeuksellisen hyvää tietoa, ja Suomen ilmastopolitiikan pitää jatkossakin olla tiedeperustaista.

Tärkeimmät nielua vahvistavat toimet

• Tärkein nielun tulevaan kokoon vaikuttava tekijä on metsien hakkuutaso, jota on kohtuullistettava. 10 milj m3 ero hakkuissa näkyy noin 18 Mt erona nielussa.
  • Vuosikymmenen aikana hakkuumäärissä on tavoiteltava noin 15–20 % laskua nykytasosta samalla, kun jalostusarvoa nostetaan ja metsäalan arvonlisä tuplataan.
  • Olennaista on saada polttoon päätyvää ainespuuta ja sivuvirtoja parempaan käyttöön, mikä voi alentaa hakkuupaineita merkittävästi.
  • Talousmetsien kiertoaikoja tulee pidentää ja harvennuksia keventää.
  • Runsaspuustoiset metsät, joissa on merkittäviä luontoarvoja, tulee siirtää hakkuiden ulkopuolelle.

• Myös turvemaiden potentiaali nielujen vahvistamiseen on mittava: ilman ojitettuja turvemaita Suomen nielu olisi arviolta 20 Mt CO2 ekv suurempi.
  • Turvemaiden ojitukset tulee lopettaa. Tämä on mahdollista siirtymällä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen.
  • Uusien turvepeltojen raivaus tulee lopettaa ja hiilen vapautumista jo olemassa olevista turvepelloista ehkäistä vahvoin toimin.

Nieluja vahvistavat ohjauskeinot

Hallituksella on päätettävissään ohjauskeinoja, joiden toimeenpano voi olla ripeää, jo tehdyn valmistelun ja taustaselvitysten ansiosta.

1. Maankäytön muutosmaksu. Toteuttamiskelpoinen malli on jo valmisteltu, ja se on syytä ottaa käyttöön viipymättä. Lainsäädäntö ehditään vahvan pohjatyön ansiosta säätää tällä hallituskaudella.
2. Puupohjaisten polttoaineiden verotus. Puupohjaisten polttoaineiden verottomuus on 440 miljoonan euron suuruinen verotuki, jonka poistaminen toisi valtiolle tuloja, vauhdittaisi lämmityksen sähköistymistä ja energiaremontteja sekä ohjaisi biomassoja korkeamman jalostusarvon käyttöön. Esimerkiksi valtionvarainministeriön tilaamassa selvityksessä hahmoteltu veromalli voisi vähentää biomassan energiakäyttöä noin 3,5 miljoonaa kuutiota jo vuoteen 2030 mennessä, perusskenaariossa tapahtuvan vähenemisen lisäksi.
3. Päätehakkuiden puun ikää ja järeyttä koskevien minimivaatimusten säätäminen metsälaissa. Vastaavia kriteerejä on lakiin sisältynyt aiemminkin. Lisäksi tarvitaan ohjausta ja valvontaa liian voimakkaiden harvennushakkuiden estämiseksi.
4. Jatkuvan kasvatuksen siirtymätuki. Siirryttäessä jaksollisesta metsänkasvatuksesta jatkuvapeitteiseen turvemailla, voivat metsänomistajan puunmyynnistä saatavat tulot lähtötilanteesta ja muusta sääntelystä riippuen alkuun pudota. Tähän siirtymävaiheeseen tarvitaan tuki, jota voidaan rahoittaa poistamalla avohakkuumetsänhoidon tukia. Nopeita muutoksia on tehtävissä jo nykyisen METKA-kauden puitteissa, tarkentamalla tukiehtojen tulkintaa.
5. Metsähallituksen omistajaohjaus. Turvemailla lopetetaan avohakkuut ja siirrytään jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Tulostavoitetta lasketaan hakkuiden alentamiseksi ja vahvempien suojelupäätösten mahdollistamiseksi.
6. Metsäojitusten luvanvaraisuus ohjaamaan jatkuvapeitteiseen kasvatukseen turvemailla. Ojittamattomien soiden metsäojitus tulee kieltää kokonaan ja ojittamattomissa suometsissä kieltää avohakkuuseen ja maanmuokkaukseen perustuva metsänuudistaminen.
7. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman täysimääräinen toimeenpano. Jotta edes nykyisen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman vaatimattomat toimet toteutuisivat, on toimet rahoitettava. Maanviljelijät tarvitsevat kannusteet esimerkiksi turvepeltojen vettämiseen ja kosteikkoviljelyyn. Nämä toimet tarvitaan liikenteen päästövähennysten lisäksi, ei niiden sijaan, jolloin biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen joustot eivät tarjoa toimivaa rahoitusväylää.

Lisäksi hallituksen tulee aloittaa laajemman uudistuksen valmistelu metsänielujen hintaohjauksen rahoitusmekanismista, joka toisi metsänomistajille kannusteen ilmastokestävään metsänhoitoon.

8. Metsänielujen rahoitusmekanismi antaisi metsänomistajille ja puun käyttäjille nykyistä parempia kannusteita optimoida metsänieluja. Mekanismin ytimessä olisi hiilituen ja hiiliveron yhdistelmä, jossa nieluja heikentäviä toimia kuten hakkuita verotettaisiin, mutta hiilensidonnasta maksettaisiin tukia. Maksut siirtyisivät puun hintoihin, jolloin puunjalostusteollisuus osallistuisi nielupolitiikan rahoittamiseen. EU:n ilmastopaneeli on ehdottanut vastaavaa, koko EU:n maankäyttösektoria kattavaa hiilen hintaohjausta ja Suomi voisi olla eturintamassa mukana kehittämässä toimivaa mallia.

Mitä hallituksen ei pidä tehdä

• Hallituksen ei pidä hyväksyä Metsähallituksen aikeita lisätä hakkuita. Valtion tulee omalta osaltaan osallistua hakkuutasojen kohtuullistamiseen.
• Metsätulovähennystä ei pidä korottaa, sillä se lisäisi metsäteollisuuden puunhankinnan subventioita ja ylläpitäisi kestämättömiä hakkuutasoja. Puulle on olemassa toimivat markkinat, ja metsätalous on kannattavaa toimintaa, jolloin verotuen lisäämiselle ei ole valtiontaloudenkaan näkökulmasta perusteita, vaan metsätalouden tukia tulee ohjata ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseen.

Asiantuntijamme ovat teidän käytettävissänne:

• Bernt Nordman, ilmasto-ohjelman johtaja, WWF Suomi bernt.nordman@wwf.fi, +358 50 5250348
• Kaisa Kosonen, Senior Policy Advisor, Greenpeace Nordic kaisa.kosonen@greenpeace.org, +358 50 368 8488
• Nelli Immonen, ilmastoasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto nelli.immonen@sll.fi, +358 45 7885 2037

Kunnioittavin terveisin, WWF Suomi, Jari Luukkonen, pääsihteeri

Greenpeace Nordic, Suomen toimisto Touko Sipiläinen, maajohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto, Tapani Veistola, toiminnanjohtaja