Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentteja LSL-kak­kos­pa­ket­tiin (luontotyypit, lajit ja maisema-alueet)

1.2.2021

Ympäristöministeriölle

Viitaten Luonnonsuojelulain uudistuksen projekti 1:n kokoukseen 9.12.2020

Luonnonsuojeluliiton kommentteja kakkospakettiin (luontotyypit, lajit ja maisema-alueet)

Yleistä

Yleisesti ottaen esitykset ovat oikeansuuntaisia ja kannettavia: hyvää työtä, jota voi perustella aikaisemmilla kokouksilla ja tutkijoiden kuulemisilla.

Kakkospaketin merkitys on, että sillä saataisiin luontotyyppisuojelua lähemmäs lajisuojelun tasoa. Se on tärkeää, koska luontotyypit ovat lajienkin koteja ja lajit usein luontotyyppiensä funktioita.

Sitä vastoin lajien ja maisema-alueiden suojelu ei näillä pykälillä juurikaan paranisi, joten siihenkin pitää vielä satsata. Pelkillä lajisuojelupykälillä lajien uhanalaisuus ei pohjapaperissa esitetyillä muutoksilla juurikaan lievenisi. Suurempi vaikutus lajeille tulisi luontotyyppisuojelun paranemisen kautta. Siksi niistä ei pidä jatkotyössä tinkiä.

Eri suojelupäätösten lakkautuksesta pitäisi kuulla ympäristöjärjestöjä ja tarvittaessa lajiin keskittynyttä tieteellistä seuraa, ja niissä pitäisi olla aina kompensaatiovelvoite (no net loss).

Luontotyypit

Luontotyyppien kolmikerroksinen käsittely on hyvä idea. Rajauspäätöksien tekemiseksi on välttämätöntä lisätä ELY-keskuksen velvoite tehdä niitä ja lisätä niiden voimavaroja.

Luontotyyppiluetteloista esitin kokouksessa uutta kokousta. Siihen ei suostuttu, mutta se on käytännössä äärimmäisen tärkeä asia. Nyt kaikki suunnitellut luontotyypit eivät nimittäin olleet nähtävissä. Lisäksi suojeltujen luontotyyppien luetteloissa tulee ottaa LUTU:n lisäksi myös Suomen erityisvastuu ja HELCOMin vedenalaiset luontotyypit sekä luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Naturan ulkopuolellakin (koska niillä tehtävät toimet voivat vaarantaa suotuisaa suojelun tasoa). Siksi olisi tärkeää, että ympäristöhallinto palaisi ympäristöjärjestöjen kanssa luontotyyppluetteloihin vielä tarkemmin.

Yleisesti ottaen tarvitaan yleistä ”suuntaissiirtoa” alakerroksista ylemmäksi: erityisesti metsiä ja soita pitää lisätä sekä rannikon sukkeessiosarjat saada mukaan. Alimmalla tasolla tulee ehdottomasti saada käsiteltäviin suunnitelmiin kaavat ja kuntien metsäsuunnitelmat sekä metsänkäyttöilmoitukset mukaan, samoin YSL- ja MAL-rajapinnat yms.

Suojelun lakkautuksesta tulee kuulla ympäristöjärjestöjä ja ltehdä ennallistamisvelvoite.

On erittäin tärkeää lisätä uhanalaiset luontotyypit (tai toissijaisesti edes suojellut lunontotyypit) kotimaisesti ympäristövastuudirektiivin suojaan luontovahinkoja vastaan (LSL 5 a §).

Luontotyyppejä suojeltaessa tulee ottaa huomioon myös luontotyypin ennallistamiskelpoisuus ja sijainti verkostossa, alueellisesti ja maisemassa. Ne pitää rajata nykyistä ekologisesti toimivammiksi kokonaisuuksiksi eli laajemmiksi. Kohteet tulee suojata myös niiden rajan ulkopuolelta tulevilta uhkilta funktionaalisesti, kuten Natura 2000 -alueille on tehty (esim. ojitukset).

Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen lupaa tai suunnitelmaa hyväksyttäessä

Huomioon ottamisen tulee koskea kuntien ja maakuntien kaavoitusta, mutta myös katu- ja puistosuunnitelmia, valtion ja kuntien metsänhoitosuunnitelmia ym. Velvollisuuden pitäisi koskea myös metsänkäyttöilmoituksia.

§ Suojellun luontotyypin rajauspäätös

ELY-keskuksen velvollisuutta ja resursseja tehdä näitä päätöksiä tulee parantaa, koska muuten niitä ei synny nykyistä enempää – mikä on tosi vähän.

Kuvaus ”laadullisesti ja määrällisesti heikkenevät” kannattaa muotoilla ”uhanalaiset ja monimuotoisuudeltaan arvokkaat”. Jossakin vaiheessa suojelun edetessä väheneminen loppuu, mikä on suojelun tarkoitus.

Esitetyssä luontotyyppiluettelossa varsinkin suot ovat huonosti edustettuja. Pitäisi pohtia mm. lettoja Lapin eteläpuolella. Sama koskee pienvesiä, esim. huurresammallähteitä. Rannikon sukkessiosarjat erityisen tärkeä puute.

1) kaikki hiekkarannat pitäisi nyt suojella, myös sisämaassa

12) …tulvametsät; mukaan tulvaniityt

14) sisämaan dyynimetsät: parempi olisi ”dyynit ja dyynimetsät”. Dyynejä on mm. Enontekiöllä. Niiden ja monen muun luontotyypin nostoa tiukasti suojeltuihin kannattaa pohtia.

Lakkautuksesta tulee kuulla ympäristöjärjestöjä ja tehdä kompensaatiovelvoite (no net loss).

§ Tiukasti suojellun luontotyypin heikentämiskielto

Näitä luontotyyppejä on liian vähän ja tulee harkita voisiko niitä siirtää edellisestä luokasta.

Pienialaisuus kannattaa poistaa tai pistää ”tai”-sanan taakse. Muuten isommat kohteet jäävät suojatta (vertaa metsälain 10 §:n ongelmat).

Tässä maanomistajan ja toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus on tosi tärkeä asia.

§ Uhanalaisten luontotyyppien hoito

Hoitotoimia pitää voida tehdä myös muutenkin kuin vapaaehtoisesti, jos kohteen aiotaan esimerkiksi tuhoutua umpeen kasvamalla.

Metsälain 10 §:n soveltaminen pienalaisuuksineen kaikkineen on niin surkeaa, että poisrajausta tulee pohtia. Toinen mahdollisuus on vaatia metsätalouden luonnonhoidon tukien lisäämistä METKA-työryhmän raportista. METKA-työryhmä esitti siihen vain noin kuudesosaa (SLL:n eriävä mielipide työryhmän raportissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162700 ).

Eliölajien suojelu

Lajeille ei arviomme mukaan tulisi juurikaan parannusta, joten pykäliä pitäisi tehostaa uhanalaistumisen pysäyttämiseksi.

Suomen erityisvastuulajit ja alueellisesti uhanalaiset lajit tulee ottaa huomioon. ELY-keskusten velvollisuutta ja voimavaroja tehdä ”erkkaripäätökiä” tulee parantaa, muuten niitä ei synny nykyistä enempää (mikä on tosi vähän).

Jos laji putoaa esimerkiksi ”erkkarilistalta”, sen lain suojassa olleita kohteita ei pitäisi siltikään lakkauttaa. Muutenhan laji voi pudota sinne takaisin.

Suojellut lajikohteet tulisi sisällyttää myös 5 a §:n soveltamisalaan siltä osin, kun lajit eivät siinä vielä ole.

Luontodirektiivin liitteen II lajien turvaamista tulisi parantaa kansallisesti myös Natura-alueiden ulkopuolella. Niiden esiintymispaikkojen tuhoaminen voi vaikuttaa suotuisaan suojelun tasoon (vertaa myös LSL 5 a §:n 1 momentin 2-kohta).

§ Soveltamisala

Geneettinen monimuotoisuus tulee mainita.

On tärkeää turvata metsästyslain direktiivilajien elinympäristöjä ja pesimärauhaa. Kokouksessa tuli selvästi esille MMM:n haluttomuus tätä asiaa parantaa. Huomattakoon, että asia koskee suurpetojen lisäksi mm. saukkoa.

Kalalajien siirto kalastuslakiin ei välttämättä merkitse mitään parannusta. Esimerkiksi ankerias (CR) on rauhoittamatta. Se ja metsästyslain uhanalaisimmat pitäisirauhoittaa ja siirtää luonnonsuojelulakiin ja rauhoittaa (esim. hilleri VU, linnuista esim. punasotka CR, tukkasotka EN, nokikana EN, heinätavi VU jne.). ´

§ Eläin- ja kasvilajien rauhoittaminen

Pykälän nimen kannattaisi olla ”eliölajien rauhoittaminen”.

”Törkeä tuottamuksellisuus” tulee lisätä kaikkiin kohtiin tahallisuuden lisäksi, koska nyt kynnys on liian korkealla.

Kyyn voi aina siirtää, tappaminen ei ole tarpeen.

Pesä on suojeltava myös ensimmäisenä vuotena – muutenhan ei tulisi koskaan toista vuotta! Toisin sanoen ”toistuvasti” sana pois.

§ Pesäpuun suojelu

Pesäpuu on suojeltava myös ensimmäisenä vuotena – muutenhan ei tulisi koskaan toista vuotta! Toisin sanoen ”toistuvasti” sana pois.

Kesähakkuut olisi syytä kieltää kotimaisesti. Niitä ei voi pitää tahattomana häiriönä tai tuhoamisena, koska ongelmat ovat olleet tiedossa jo Kesähakkuutyöryhmän muistiosta alkaen. Sen esityksiä ei ole tuotu metsälakiin, ja sertifionnissakin vain osittain FSC:een.

Suomen FSC:ssä on muotoilu: ”15.4.-31.7. lehtipuuvaltaisissa (lehtipuuosuus > 50 %) rehevissä metsissä (lehto, lehtomainen kangas ja tuore kangas), petolintujen pesäpuiden lähiympäristöissä ja vesistöjen suojavyöhykkeillä.” Se on MMMn Kesähakkuutyöryhmän kompromissista (MMM 2000:8) sovellettu suositus, jota ei ole kuitenkaan ole otettu käyttöön esim. PEFCissä. Tämä rajaus ei ole riittävä, mutta sitä voisi pohtia vaikutusten arvioinnissa vaihtoehtona.

§ Kasvilajien rauhoitussäännökset

Olisi ehkä perusteita rajoittaa myös muiden lajien keräämistä, esimerkiksi ruoka- ja lääkintäkäyttöön monessa maassa kulttuurissa kerättävä häränkieli (kääpä) sekä eräät muut uhanalaiset, ruokasieniksi soveltuvat sienet.

§ Uhanalaisten lajien suojelu

Lajiluetteloja pohdittaessa tulee ottaa huomioon myös maamme erityisvastuulajit. Alueellisista uhanalaisistakin tulee säätää.

”Huomioon ottamisessa” laaja scope on tarpeen – muistaen, että metsätalous on yleensä ykkösongelma. Tämän tulee kattaa MRL:ssä maakunta- ja kuntakaavat, kuntien katu- ja puistosuunnitelmat, valtion ja kuntien metsäsuunnitelmat sekä metsänkäyttöilmoitukset yms., ympäristö- ja maa-ainesluvat yms.

§ Erityisesti suojeltavien eliölajien esiintymispaikkojen suojelu

”Tärkeä” esiintymispaikka on vaikea määritellä – tärkeä-sana pois.

Lakkauttamisessa tulee kuulla ympäristöjärjestöjä ja lajiryhmään keskittynyttä tieteellistä seuraa ja suunnitella kompensaatiota (no net loss).

§ Euroopan unionin tärkeinä pitämät eliölajit ja niiden elinympäristöjen suojelu

EU-lajeissa lintudirektiivi koskee artiklan I lajeja, ei vain liitteen I lajeja. Ks. kesähakkuukommentit aiempaa.

Luontodirektiivin liitteen II lajeja tulisi turvata myös Natura-alueiden ulkopuolella, koska kohteet voivat vaikuttaa näiden lajien suotuisaan suojelun tasoon.

Lakkauttamisessa tulee kuulla ympäristöjärjestöjä ja suunnitella kompensaatiota (no net loss).

Liito-oravarajausten poistaminen on johtanut käsittääksemme lajin suojelun romahdukseen metsätalousalueilla. Mutta toisaalta rajauspäätöksistä ei ole sille isoa iloa, ellei ohjeita muuteta (pienialaisuus).

§ Uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoito

Hoitotoimet pitää voida tehdä ELY-keskuksen toimesta, jos esimerkiksi kasvin voisi tuhota antamalla sen esiintymispaikan kasvaa umpeen.

§ Uusina tavattujen eliölajien suojelu

Uudet lajit: jos ELY vain ”voi” kieltää uuden lajin esiintymispaikan, se ei ole useinkaan riittävää. Velvoitteen tulee olla sitovampi.

§ Yleispoikkeus eräistä rauhoitussäännöksistä

Kesähakkuut on aika kieltää kansallisesti, ks. yllä pesäpuun suojelu.

§ Poikkeaminen eliölajin suojelua koskevista säännöksistä

Ympäristölle ensisijaisesti merkittävää hyötyä aiheuttavat hankkeet: perusteluihin ennallistamiset yms. (Muuten esimerkiksi joku ELY voisi paikallispoliittisesti painostettuna pahimmillaan tulkita vesivoimalan ympäristölle merkittäväksi, ja antaa luvan tuhota raakkupopulaation.)

Mitigaatiohierarkia on välttämätän ja kompensaatio viimeinen vaihtoehto. Poikkeuksista tulee kuulla ympäristöjärjestöjä ja kompensaatio on välttämätön (no net loss).

Maisema-alueet

Maisema-alueiden pykälät eivät nyt paranisi. Niitä pitäisi vielä katsoa vielä Firenzen sopimuksen kannalta, ja rajapinta MRL:ään eli kaavoitukseen.

§ Maisemanhoitoalueen perustaminen

Ympäristöjärjestöt ja muut rekisteröidyt yhdistykset mukaan esitysten tekoon oikeutettuihin tahoihin.

§ Maisemanhoitoaluetta koskevat määräykset

MRL-rajapinta: päin vastoin kuin pykälässä on esitetty, toki kun on tehty maisemanhoitoalue, se pitää ottaa huomioon jatkossa kaavoituksessa ja muissa MRL-päätöksissä.

§ Maisemanhoitoalueen lakkauttaminen

Lakkauttamisesta tulee kuulla ympäristöjärjestöjä. Lakkautuksen tulee johtaa kompensaatiovelvoitteeseen vähintään ympäristöhallinnolle: vastaava alue pitäisi suojella läheltä.

§ Luonnonmuistomerkit

Luonnonmuistomerkkipäätösten pitäisi olla ELYllä koska nitiä on myös Väylän mailla.

§ Luonnonmuistomerkin rauhoituksen lakkauttaminen

Lakkautuksesta tulee kuulla ympäristöjärjestöjä. Kompensaatiovelvoite on tässäkin paikallaan, vähintään ympäristöhallinnolle.

Rajapinnat

Pääsyy luonnon köyhtymiseen on maa- ja metsätalouden sekä muiden sektorien kestämätön maankäyttö. Siksi rajapinnat varsinkin suunnittelua koskevaan MRL:ään ja lupalakeihin ovat elintärkeitä.

Metsälain 10 §:n kohteiden pienialaisuus on poistettava.

Myös MRL:n keinoja tulee tehostaa nykyisestä, eikä heikentää kuten nyt on tapahtumassa (maakuntakaavan oikeusvaikutusten vähentäminen, seudullisuuden poistaminen maakuntakaavoista, kuntien yhteisen yleiskaavan korvaaminen oikeusvaikutuksia vailla olevalla kaupunkiseutusuunnitelmalla).

YSL 13 §:n scopea tulee laajentaa uhanalaisiin luontotyyppeihin: ”Mitä tässä luvussa säädetään ympäristön pilaantumisesta, koskee ympäristölupa-asiassa vastaavasti myös luvanvaraisen toiminnan haitallista vaikutusta uhanalaisiin luontotyyppeihin.”

Maa-aineslain 3 § on sanottava selvemmin että se koskee uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja.

Lisätietoja: suojelupäällikkö Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi

Yhteistyöterveisin

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

LSL1-ryhmän jäsenenä toimeksi saaneena

Tapani Veistola

suojelupäällikkö

Lisätietoja

Toiminnanjohtaja Tapani Veistola

• +358 400 615 530
• tapani.veistola(a)sll.fi
• @TapaniVeistola