Jänis, orava ja varpunen ovat ahdingossa – yleisten lajien taantuminen on varoitusmerkki
–
Luontokato on todellisuutta myös täällä pohjolassa. Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hälyttävää on se, että monen ennen yleisen lajin määrät ovat romahtaneet.
Joku saattaa ajatella, että luontokato tapahtuu jossain muualla, ei harvaanasutussa ja metsäisessä Suomessa. Tosiasia on kuitenkin, että merkittävä osa Suomen lajeista on häviämisvaarassa. Heikko tilanne johtuu ennen kaikkea elinympäristöissä tapahtuneista muutoksista. Luontotyypeistä, eli lajien elinympäristöistä, puolet on uhattuina. Kun elinympäristö häviää, katoavat myös siitä riippuvaiset lajit.
Uhanalaistuminen jatkuu Suomessa lähes kaikissa elinympäristöissä. Uhanalaisten lajien joukossa on eniten metsälajeja. Niiden ahdingon syynä on avohakkuisiin perustuva liian laajamittainen tehometsätalous. Toiseksi suurin uhanalaisten lajien ryhmä on kulttuuriympäristöjen lajit. Niittyjen ja muiden avointen ympäristöjen umpeutuminen ovat usein näiden lajien uhanalaistumisen takana.
Luontokato on jo täällä – nämä tavalliset lajit taantuvat
Herättävää on, että aivan tavallisten lajien määrät ovat romahtaneet viime vuosikymmeninä. Niistä kaikkia ei ole vielä luokiteltu uhanalaisiksi, mutta esimerkiksi hömötiainen taantui vain 20 vuodessa elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kun yleiset ja sopeutuvaiset lajit taantuvat, kertoo se metsien ja muiden elinympäristöjen muuttuneen voimakkaasti.
Vaikka orava on kaupungeissa vielä yleinen laji, metsissä sillä menee huonosti. Oravakanta on romahtanut viimeisten vuosikymmenten aikana. On arvioitu, että se joutuu seuraavassa uhanalaisarvioinnissa uhanalaisten listalle. Nuoret talousmetsät eivät riitä tarjoamaan niille riittävästi ravintoa ja pesäpaikkoja.
Metsäjänis katoaa nopeaa tahtia Etelä-Suomen metsistä: eteläinen kanta on pienentynyt 70 prosenttia 1980-luvun lopulta. Taustalla on ilmastonmuutos, sillä talvipukuinen jänis on helppo saalis lumettomassa maassa. Myös sen elinympäristön, eli metsien, pirstoutuminen on ongelma. Jäniksen kilpailija rusakko pärjää paremmin avoimissa eliympäristöissä ja ihmisten elinpiirissä.
Metsäjäniksen vähentymisen myötä on huvennut myös kettujen määrä. Vaikka kaupungeissa kettuja jolkotteleekin, on niiden kanta on pienentynyt noin puoleen koko maassa viimeisen 30 vuoden aikana. Muutos on maltillisinta Pohjois-Suomessa.
Varpunen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Niiden määrä Suomessa on vähentynyt 40 vuodessa 70 prosenttia. Varpusen vähenemisen syitä ei tarkkaan tiedetä, mutta niihin epäillään liittyvän esimerkiksi maatalouden muutokset ja liiaksi siistityt pihapiirit, joissa ei ole pensaita sen turvaksi.
Kimalaisten määrä on laskussa maailmanlaajuisesti. Suomessa kimalaisten seurantaa on tehty vasta vähän aikaa, mutta esimerkiksi juhannuskimalainen esiintyi vielä 1900-luvun alussa laajalti Etelä-Suomessa, mutta se harvinaistui 1960–70-luvuilla nopeasti maatalouden muuttuessa. Kimalaisiin vaikuttavat esimerkiksi niittyjen ja ketojen umpeenkasvu sekä kasvinsuojeluaineiden käyttö.
Miten lajeja voidaan auttaa?
- Oraville parhaita ruokapuita ovat noin yli 60-vuotiaat vanhat kuuset, jotka tuottavat käpyjä enemmän. Säästä siis vanhat kuuset oravalle, jos mahdollista.
- Varpusta voi auttaa esimerkiksi lisäämällä kaupunkiluontoon pensaita ja varpuspönttöjä. Varpusta ja montaa muuta lajia auttaa myös se, ettei pihapiireistä tehdä liian siistittyjä.
- Pölyttäjiä voi auttaa monin tavoin: Suosi pölyttäjille sopivia kasveja ja jätä niille myös lahopuuta, risuja ja oksia pesäpaikoiksi. Ole keväällä laiska haravan varressa, sillä monet hyönteiset heräilevät hitaasti lehtikarikkeen alla.
- Tehokkain tapa auttaa lajeja on suojella niiden elinympäristöjä. Tätä työtä teemme Suomen luonnonsuojeluliitossa lainsäädännön, suojeluesitysten ja kaavoitustyön kautta.
- Muuttuneita elinympäristöjä ennallistetaan takaisin kohti luonnontilaa ja perinneympäristöjä eli niittyjä hoidetaan pitämällä niitä avoimina. Suomen luonnonsuojeluliitto tekee tätä kaikkea: ennallistaa soita, vapauttaa virtoja ja hoitaa niittyjä ja ketoja.
Luonnonsuojeluliitto on Suomen aktiivisin ympäristöjärjestö vaikuttamistyössä: puolustamme luontoa päätöksenteossa. Seuraamme kaavoitusta ja ympäristöön vaikuttavia hankkeita, kuten kaivoksia, ja puolustamme luontoa tarvittaessa myös oikeudessa. Suomen luonnonsuojeluliitto on siis luonnon asianajaja.
Auta suomalaista luontoa. Ryhdy kuukausilahjoittajaksi nyt.
Auta suomalaista luontoa
Luontokato on todellisuutta myös täällä pohjolassa. Joka yhdeksäs suomalainen laji on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Auta meitä kääntäämään suunta.