Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / llmastokeskustelu takaisin raiteille ja metsään

llmastokeskustelu takaisin raiteille ja metsään

Ilmastonmuutoksen hillintä on ratkaistava tässä ja nyt. Päätösten lykkääminen tai uuden teknologian varaan heittäytyminen eivät ole vaihtoehtoja, mutta ratkaisun avaimia voisivat tarjota metsät ja kohtuutalous, kirjoittaa suojeluasiantuntija Otto Bruun.

Raiteet_metsään_CC0_commons
(Kuva: CC0 Creative Commons)
Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisee syksyllä raporttinsa 1,5 asteen lämpenemisestä. Luonnos tuon odotetun raportin tiivistelmästä on nyt vuotanut lehdistöön. Luonnos ja tuore eurooppalaistutkijoiden kooste uusista ilmastokeinoista tukevat nyt tulkintaa, jonka mukaan lähivuosien merkitys elinkelpoisen ilmaston näkökulmasta on keskeinen. Ellei yhteiskunnallinen suunnanmuutos ota lähivuosina vauhtia, joudumme valitsemaan joko vaarallisen lämpenemisen tai uhkapeliin verrattavien hillintäkeinojen välillä. 

Eurooppalaisten tiedeakatemioiden tuore ilmastoselvitys negatiivisista päästöteknologioista palauttaa ilmastokeskustelun peruskysymyksiin. Selvityksen valossa myös EU:ssa ja Suomessa otetaan vasta hapuilevia ilmastovastuun ensiaskeleita, kun vauraiden yhteiskuntien tavoitteeksi itse asiassa pitäisi asettaa nopeiden ja syvien päästövähennysten toteuttaminen. Tämä koskee niin Suomea kuin Kiinan vauraita alueita. 

Ellei yhteiskunnallinen suunnanmuutos ota lähivuosina vauhtia, joudumme valitsemaan joko vaarallisen lämpenemisen tai uhkapeliin verrattavien hillintäkeinojen välillä. 

Ilmastopaneeli IPCC:n ilmastomallit ovat tarjonneet monille toivoa siitä, että uudet hiilen talteenottomenetelmät ja muut kehittyvät teknologiat tarjoaisivat riittävän vastalääkkeen vaaralliselle ilmastonmuutokselle. Pariisin tavoitteet toteuttavissa mallinnuksissa on laskettu paljon sellaisten teknologioiden varaan, joiden käyttökelpoisuus on epävarmaa.

Mallit ennustavat teknologioille roolia, joka ei välttämättä ole realistinen. Eurooppalaisten tiedekatemioiden järjestö EASAC kirjoittaa nyt tuoreessa tutkimusraportissaan, että hiilidioksidin sitomista tai talteenottoa tavoittelevat uudet keinot eivät saisi enää hämärtää ilmastokeskustelun ydintä. 

Ydin on, että lähivuosina tarvitaan oikeasti siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan. Hiiltä sitovien keinojen "ei pitäisi odottaa näyttelevän suurtakaan roolia ilmaston hallinnassa tällä hetkellä", toteaa Euroopan tiedeakatemioiden järjestön puheenjohtaja Thierry Courvoisier. Suomen Akatemia on allekirjoittanut selvityksen johtopäätökset.

Uusi teknologia riskialtista

Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen on todennut, että juuri nyt ristiriita tieteen suositusten ja politiikan tekojen välillä on rajumpi kuin koskaan. Ollikaisen mukaan kylmien alueiden nopeamman lämpenemisen seurauksena me Suomessa kuulumme pikemminkin muutoksen häviäjiin kuin voittajiin. IPCC:n tuoreen luonnoksen perusteella lähivuosien ilmastopolitiikan hallitseva kysymys tulee olemaan: jos ei nyt niin milloin? Merkittävän ilmastokäänteen lykkäämistä tuonnemmaksi on vaikea enää tieteen valossa perustella. 

Bioenergian polton yhteydessä vapautuu hiilidioksidia, jonka varastoimista vaikkapa maan alle on pidetty kiinnostavana vaihtoehtona myös Suomessa. Sen varaan lasketaan IPCC:n malleissa sidottavan globaalisti hiilidioksidia määrä, joka vastaa vuositasolla monikymmenkertaisesti Suomen vuosipäästöjä. Huolia näihin "negatiivisten päästöjen" teknologioihin liittyy tutkijoiden mukaan kolme.

Juuri nyt ristiriita tieteen suositusten ja politiikan tekojen välillä on rajumpi kuin koskaan

Ensinnäkin keskustelu negatiivisista päästöistä vie huomion tarvittavilta päästövähennyksiltä. Myös Suomessa ja EU:ssa otetaan vasta hapuilevia askeleita kohti ilmastokestävää yhteiskuntaa. Keskustelu hiilen talteenotosta hämärtää syvällisen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen tarvetta.

Toiseksi mallit perustuvat osaksi epävarmoihin raaka-aineisiin. Esimerkiksi malleissa vaaditut bioenergian määrät vaatisivat epärealistisen suurta maapinta-alaa bioenergian tuotantoon ja seuraukset metsäluonnolle olisivat karut.

Kolmanneksi hiilidioksidin talteenottoon liittyy teknistä epävarmuutta. Ilmastonmuutos muuttuu painajaiseksi, jos laskemme ilmastoratkaisumme hiilidioksidin varastoinnin varaan, ja varastot alkavatkin vuotaa hallitsemattomasti. Näiden ratkaisujen tutkimusta, kehittämistä ja kokeilua kannattaa jatkaa. Mutta planeetan elinkelpoisuutta niiden varaan ei kannata laskea.

Mistä siis tie eteenpäin? 

Puhe negatiivisista päästöteknologioista uhkaa ennen kaikkea jälleen kerran lykätä päätöksiä päästövähennyksistä myöhemmäksi. Siksi niiden rajattu merkitys on syytä todeta ääneen. EASAC:n selvitys tarjoaa kuitenkin myös yhden väylän realistiseen hiilen sidontaan. Metsät voivat auttaa meitä vaikeassa nykytilanteessa. Esimerkiksi Suomen metsät kasvavat vauhdilla, koska niissä on hehtaaria kohden melko vähän puuta. Myös Suomen soiden ojitus on vapauttanut valtavasti hiiltä ekosysteemeistä ilmakehään. Metsäkadon hillitseminen, maltilliset hakkuut ja soiden suojelu voivat siis auttaa ilmastonsuojelussa, koska ne ovat varmoja ja koeteltuja keinoja hiilivarastojen kasvattamiseen.

Ilmastokeskustelu voidaan siis uuden raportin myötä palauttaa paitsi raiteille myös metsiin. Raiteet, koska tarvitsemme muun muassa siirtymän lentämisen ja yksityisautoilun liikennejärjestelmästä kestävään julkisen ja kevyen liikenteen järjestelmään, jossa raideliikenteellä on tärkeä rooli. Tarvitsemme vähäpäästöistä kohtuutaloutta, emme resurssien tuhlausta. Metsät puolestaan ovat tärkeitä lähivuosina, koska metsien suojelu ja nykyistä kestävämpi metsätalous tarjoaa mahdollisuuden sitoa hiiltä metsien hiilivarastoihin. Kuten Sitran syksyn selvitys toiveikkaasti osoitti, keinoja päästövähennysten toteuttamiseen kyllä riittää, mikäli niiden toteuttamiseen riittää kansalaisten ja päättäjien tahtoa. 

Otto Bruun

Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija.


Blogi 15.2.2018