Turpeen poltolle olisi kannattanut asettaa takaraja jo kauan sitten, kirjoittaa Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola.

Happikatoa, pilalle menneitä kutupaikkoja, elohopeaa kaloissa... Soiden ojituksen ongelmia kaloille ja vesistöille käsittelee Suomen vapaa-ajankalastajat ry:n kalatalousasiantuntija Juha Ojaharju.

Ihmismieli haluaa aina lisää ja lisää. Planeetallamme on kuitenkin rajat, jotka ovat tulleet vastaan. Mitä isompi joukko vaatii näiden rajojen kunnioittamista esimerkiksi allekirjoittamalla Irti turpeesta -kansalaisaloitteen, sitä helpompi muiden on tulla mukaan, kirjoittaa oppikirjailija ja Psykologien ilmastorintaman aktiivi sekä kampanjatiedottaja Kia Aarnio.

Suomelle helppo toimi luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi on suoluonnon elvyttäminen. Siinä erityisen merkittävä teko olisi turpeennoston lopettaminen, kirjoittaa Kirkon ulkomaanavun nuorisoverkosto Changemakerin puheenjohtaja Petteri Näreikkö.

Selkeät päätökset turpeen tulevaisuudesta toisivat selkeyttä myös yrittäjille, ja huomio voitaisiin kiinnittää siirtymäsuunnitelmien laatimiseen. Niiden avulla varmistettaisiin, että ihmisten toimeentulosta pidettäisiin huolta, kirjoittaa Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Liisa Toopakka.

Hallittu irtautuminen turpeesta olisi reilua turvealaa kohtaan ja tärkeä päätös ilmastotavoitteiden kannalta, kirjoittaa Greenpeace Suomen ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kosonen.

Finlandia-voittaja Anni Kytömäki on allekirjoittanut Irti turpeesta -kansalaisaloitteen, koska ihmiskunnan on mahdollisimman pian opittava tukeutumaan uusiutuviin luonnonvaroihin ja kiertotalouteen.

Yli neljä vuotta sitten EU-komissio teki ehdotuksen luonnon hiilinielujen säätelystä. Se toi hiilinielut ilmastopolitiikan valtavirtaan. Keinoja hiilinielujen vahvistamiseksi ja luonnon suojelemiseksi tarvitaan, jotta Suomi voi saavuttaa omat ilmastotavoitteensa.

GTK:n erikoistutkija Jukka Turunen huomauttaa, että pienetkin negatiiviset muutokset soiden hiilivarastoissa ja -nieluissa vaikeuttavat päästövähennystavoitteiden saavuttamista. Hiilivarastoista suurin osa on maaperässä, ja siksi myös soiden hiilitaseesta pitäisi puhua.

Turpeen polton kielto olisi kivihiilikiellon jälkeen seuraava pala kestävän oikeusjärjestelmän palapelissä, kirjoittaa ympäristöjuristi Matti Kattainen.

Jos jäämme odottamaan turpeenpolton loppumista itsekseen, emme tee hallaa ainoastaan ilmastolle, vaan myös turvealalle työskenteleville ja tuleville sukupolville. Tukea muutokseen on saatavilla jopa satoja miljoonia euroja, mutta se vaatii Suomelta määrätietoisuutta, kirjoittaa Amnesty Internationalin asiantuntija Mariko Sato.

Suomi on maailman suhteellisesti soistuneimpia maita. Kolmannes maapinta-alastamme on suota, mutta olemme muokanneet alkuperäistä suoluontoamme niin voimakkaasti, että joillain seuduilla luonnontilaisia soita ei ole jäljellä käytännössä ollenkaan. Suojeluasiantuntija Liisa Toopakka taustoittaa, miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty.

Kun turpeen polttamisesta luovutaan, jäävät entiset turpeennostoalueet ilman käyttöä. Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen esittelee erilaisia vaihtoehtoja entisten turvesoiden jälkikäytölle.

Tärkeiden luonto- ja virkistysarvojen ohella kosteikoista löytyy myös monipuolista kulttuuriperintöä, kirjoittavat Sallamaria Tikkanen ja Päivi Kankkunen Museovirastosta.

Rahkasammalesta povataan isoa vientituotetta. Sitä mainostetaan ekologisuudella ja nopealla uusiutumisella. Mainoslauseet eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta. Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen kertoo, miksi.