Elämme luontokadon aikaa. Luontoa tuhotaan valtavalla skaalalla niin meillä kuin maailmalla, mutta ainakin joissain asioissa on myös edistytty – luontokadosta puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Ehkä pääsemme lopulta sanoista tekoihin, ja esimerkiksi uhanalaisten lajien osuus koko Suomen lajistosta lähtee laskuun.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan keikautti Suomen turvallisuuspolitiikan uuteen asentoon. Mitä sota tarkoittaa suomalaiselle luonnolle? Vastataanko kriisiin katsomalla energiapolitiikan peruutuspeiliin vai löytyykö luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen turvaamiselle yhteinen suunta?

Riku Cajanderin hoitoperiaatteena on, että kasvit saavat itse vallata alueita.

Joona Henttosen yritys ohjaa tuotantoaan ekologisempaan suuntaan Ekokompassin avulla.

"Mitä ikinä teetkin, kannattaa aloittaa pienistä teoista ilman paineita", kirjoittaa Liisa Hulkko Luonnonsuojelija-lehden pääkirjoituksessa.

"Kahlasimme yöllä kuunvalossa matalissa rantavesissä noutamassa rengastusta odottavia sirrejä ja vikloja, uimme Asovanmeressä ja Dnjeprissä", muistelee Luonnosuojeluliiton puheenjohtaja Harri Hölttä vuosikymmenten takaista Ukrainaa.

Yksi teko vai elämäntyö? Löydä oma tapasi vaikuttaa. Luonnonsuojelija-lehti tutustui perinnemaiseman hoitoon Jungfruskärin saarella.

"Entinen hakamaa on kuin vanhus. Piirteet ja eletty elämä jäävät ryppyjen ja kumaran varren varjoon", kirjoittaa Luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piirin aluepäällikkö Hannu Klemola Lempipaikka-palstalla.

Työskentely luonnon puolesta antaa Inka Karvoselle mielenrauhaa. Hän tietää tehneensä parhaansa.

Kerttu Hakala kertoo, että vieraslajeja pystytään hävittämään tehokkaasti, kun torjunta toistetaan samassa paikassa parina kesänä.

Milja Parviainen nautti, kun muutama viikko talkoiden jälkeen hän näki taimenia purossa kutemassa.

Miten voi kehittää omaa ruokavaliotaan luonnon kannalta paremmaksi? Luonnonsuojelija-lehti kysyi vinkkejä ruoan ympäristövaikutuksiin erikoistuneelta tietokirjailijalta ja viestijältä Mari Koistiselta.

Presidentti Urho Kekkonen nimitti Pekka Nuortevan Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professoriksi vuonna 1974. Helsinkiläisestä sivistyssuvusta polveutuneen Nuortevan elämäntapaan kuuluivat ahkera työnteko, kaupunkiasunto kivitalossa ja kesähuvila, jossa saattoi harrastaa ja tutkia luontoa. Hän aloitti entomologina ja oli läpi elämänsä tuottelias tiedemies. Nuorteva jäi yliopistosta eläkkeelle vuonna 1992 – täysinpalvelleena, kuten termi kuuluu.

”Kotini ulkopuolella oli aina paljon porukkaa. Erityisesti viikonloppuisin heräsin siihen, kun mieltä osoitettiin milloin jonkin alueen suojelemiseksi, milloin fossiilisista polttoaineista luopumiseksi. Mukaan oli helppo liittyä. Astuin vain ulos ovesta”, hän kertoo.