Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Kalat ja riista – hyvää ja huonoa

Kalat ja riista – hyvää ja huonoa

Luonnonsuojelujärjestön vuodenaikaiskiertoon kuuluvat riista- ja kalastuskiintiölausunnot. Ne tulevat usein kesäloma-aikaan. Se ei kuitenkaan ole maa- ja metsätalousministeriön ilkeyttä. Näin saadaan usein tuoreimmat laskentatiedot päätöksenteon pohjaksi.

Turska on Suomen vesillä harvalukuinen. Kuva: Wikimedia commons

Itämeren kalastus on merkittävästi esimerkiksi Välimerta ja Mustaamerta kestävämpää. Itämerellä on kuitenkin kaksi kiistoja aiheuttavaa lajia yli muiden: lohi ja turska.

Itämeren lohella on mennyt monta vuotta hyvin muun muassa EU:n ja kotimaisten kalastusrajoitusten ansiosta. Tänä vuonna Tornionjoen nousulohien määrä kuitenkin jää kuitenkin paljon viime vuosista. Siksi Luonnonsuojeluliitto on vastustanut Itämeren lohikiintiöiden nostoa ensi vuodeksi asian kotimaisessa ja EU-valmistelussa Baltic Sea Advisory Councilissa.

Lohen tilannetta pahentaa "roskaruoka". Lohi syö mielellään kilohailia, jota mässäilemällä se saa vitamiinipuutoksen ja elintasotaudin nimeltään M-74. Siihen on kuitenkin vaikeampi puuttua kuin kalastuskiintiöihin.

Samat ongelmat kuin lohella ovat turskalla. Sen Itämeren kannat – ja kalojen koko – ovat pienentyneet kuin pyy maailmanlopun edellä vuosikymmeniä jatkuneen liian suuren kalastuksen takia.

Turska on meidän vesillämme suolapulssista huolimatta yhä harvalukuinen. Siksi Suomen pitää vaatia kalastuksen rajoituksia EU:ssa muilta mailta. Suomen viralliset kannat tukevatkin nykyään kalastuksen kestävyyttä paljon paremmin kuin kymmenen vuotta sitten, kun Luonnonsuojeluliitto ja WWF eivät vielä olleet päässeet EU-kalastusjaostoon.

Karhun hoitosuunnitelmalle kiitosta – monille metsästyskiintiölle ei

Kansalliseläimellemme karhulle on tehty uusi hoitosuunnitelma. Luonnonsuojeluliitto antoi sille kiitosta.

Sitä vastoin liitto esitti vähennystä poronhoitoalueen karhujen metsästyskiintiöön. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan yleensä muuta metsästyskiintiöitä lausuntokierroksen takia. Niin se ei tehnyt tälläkään kerralla.

Liitto arvosteli myös liian suuria kiintiötä hallin, itämerennorpan, euroopanmajavan ja saukon pyyntiin. Niissäkään MMM ei muuttanut mitään lausuntokierroksen jälkeen.

Luonnonsuojeluliitto kävi kesällä maa- ja metsätalousministeriössä vaatimassa suden kaksivuotisen kiintiöasetuksen muuttamista. Susikanta on Luonnonvarakeskuksen mukaan romahtanut. Syy tunnetaan: se on laillinen ja laiton pyynti. Ministeriön tulee nyt supistaa susikiintiötä ja ruveta tosissaan kampanjoimaan salametsästystä vastaan.

Myös ilveskanta on laskussa. Tämä pitää ottaa syksyn metsästyskiintiön valmistelussa huomioon.

Vesilintujen perikato edellyttää rauhoituksia

Monien vesilintujen väheneminen on huomattu myös maa- ja metsätalousministeriössä. Metsähanhi on ollut rauhoitettu viime vuosina. Nyt ministeriö aikoo kuitenkin sallia metsästystä maan kaakkoisosassa, jonka kautta muuttaa enemmän tundrametsähanhia kuin uhanalaisempia taigametsähanhia. Liiton mielestä metsästystä ei kuitenkaan vielä pitäisi vapauttaa.

Kuva: Public domain / Pixabay

Vesilintujen uhanalaistuminen koskee myös monia sorsalintuja. Suomen riistakeskus on tekemässä taantuneille riistavesilinnuille omaa hoitosuunnitelmaa. Sen luonnos oli hyvä mutta Luonnonsuojeluliitto esitti monien esitettyjen toimenpiteiden tehostamista. Ainakin erittäin uhanalaiset riistasorsat – jouhisorsa, heinätavi, punasotka, tukkasotka ja nokikana – olisi aika rauhoittaa samalla tavalla kuin metsähanhelle on tehty.

Rauhoitus olisi aika säätää myös haahkalle, jonka pesinnät ovat menneet monilla alueilla tänä kesänä huonosti. Myös uhanalainen hilleri pitäisi rauhoittaa. Sille ei riitä pelkkä ministeriön suunnittelema saalisilmoituspakko.

Tapani Veistola

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija.