Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit asemakaavan py­kä­lä­luon­nok­siin

16.2.2024
Viitaten AKL-kokoukseen 9.2.2024

54 § Asemakaavan sisältövaatimukset

54.1 §:n momentti tulee säilyttää ennallaan, jotta kaavahierarkia ja ohjausvaikutukset tulevat
sääntelystä selkeästi ilmi.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

Asemakaavan pykäläluonnoksista puuttuu tällä hetkellä konkretia luonnon monimuotoisuuden
turvaamiseksi. Sisältövaatimuksissa huomioidaan tällä hetkellä ”erityiset luonnonarvot”, joka on
luonnon monimuotoisuuden turvaamisen näkökulmasta riittämätöntä. Tämä johtaa suppeaan
tulkintaan: asemakaavatasolla huomioidaan lähinnä ns. direktiivilajit, jotka ovat muutenkin
äärimmäisen harvinaisia kaupunkiympäristöissä. Tämä ei riitä turvaamaan luonnon
monimuotoisuuden toteutumista, kun elämme keskellä luontokatoa. Esimerkiksi luontotyypit jäävät
kokonaan ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle.

Monimuotoisuuden huomiointi vain virkistyksen ohessa tulee johtamaan liian yksipuoliseen
elinympäristöön, kiihdyttäen luontokatoa. Tällöin ympäristö nähdään ihmiskeskeisesti ja
esimerkiksi luonnonvaraiset arvokkaat metsät, jotka toimivat elinympäristöinä lukuisille
avainlajeille, jäävät rakentamisen alle. Puistoja suunnitellaan katu- ja puistosuunnitelmissa, joiden
reunaehdot tulevat asemakaavasta. Mutta mikäli asemakaavasääntely ei ohjaa luonnon
monimuotoisuuden turvaamiseen, ei sitä tarvitse huomioida katu- ja puistosuunnitelmissa.

Lisäksi huomautamme että esimerkiksi kaupunkimetsien turvaamisella on kytkös myös puihin ja
maaperään sitoutuneisiin hiilivarastoihin.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuuluu tällä hetkellä sisältövaatimuksiin ylemmillä
kaavatasoilla, mutta asemakaavoissa ratkeaa se mitä todella maastossa tapahtuu. Siksi luontoarvojen
turvaamisen tulee olla riittävää asemakaavoihin asti.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla osana asemakaavan sisältövaatimuksia joko
siten että sisältövaatimusten 2 momentissa huomioidaan sisältövaatimukset seuraavanlaisesti:

Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa
hävittää. Luonnon monimuotoisuus tulee turvata.

Tai vaihtoehtoisesti:

Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä arvoja saa hävittää.

Tällöin pykäläkohtaisissa perusteluissa luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja riittäviä
viheryhteyksiä tulee korostaa.

Toissijaisesti yhdymme kokouksessa ehdotettuun sanamuutokseen, jolla korvattaisiin
virkistysalueita koskevasta säännöksestä ’puistot’ sana viheralueilla: Kaavoitettavalla alueella tai
sen lähiympäristössä on oltava riittävästi viheralueita tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Lisäksi korostamme, että perusteluissa on tärkeää nostaa luontotyyppien huomiointia.

Vähähiilisyys

Vähähiilisyyden tulisi olla asemakaavoituksen yksi keskeinen tavoite. Asemakaavoitusta
laadittaessa tulisi olla velvoite tarkastella kaavoituksen päästövaikutuksia: ottaa huomioon
rakennusten sisältämät materiaalit ja niihin jo sitoutuneet hiilipäästöt sekä mahdollisuus välttää
uusien rakennusten rakentamisesta aiheutuvat päästöt olemassa olevia rakennuksia kehittämällä.
Tämän pitäisi näkyä myös asemakaavan sisältötavoitteissa.

Olemassa olevien rakennusten säilyttämisen mahdollisuuksia tulee tarkastella myös silloin, kun
alueen käyttötarkoitusta muutetaan. Tämä voidaan toteuttaa eri tavoin. Yksi on asemakaavassa
annettu hiilijalanjälkiraja, joka kannustaa säilyttämiseen.

Vähähiilisyyttä voitaisiin tukea sallimalla vaihtoehtokaavat, eli mahdollisuus laatia kaksi eri
kaavavaihtoehtoa riippuen siitä, säästettäisiinkö olemassa oleva rakennus vai purettaisiinko se ja
tilalle rakennettaisiin uusi. Säilyttävän vaihtoehdon kaavassa voitaisiin sallia suurempi
rakennusoikeus ja kerrosluku tai tonttitehokkuus kuin purkavan uudisrakennuksen kaavalle. Näin
lisärakennusoikeutta myöntämällä on mahdollista ohjata resursseja olemassa olevien rakennusten
kunnostamiseen purkamisen sijaan.

Vähähiilisen rakentamisen tulee huomioida myös tärkeät hiilinielut, kuten metsät. Loppuvuodesta
Tilastokeskus julkaisi tiedotteen [1] , jonka mukaan maankäyttösektori oli nettopäästölähde, ja
sektorin päästöt ovat ylittäneet eri varastoihin vuoden aikana sitoutuneen hiilen määrän.
Nieluromahdus on osoitus siitä, ettei nykyisellä sääntelyllä kyetä pitämään riittävästi huolta
hiilivarastojen riittävyydestä ja hiilinielujen suojelulla tulisi olla huomattavasti turvatumpi asema
kaavoitusta koskevassa sääntelyssä. Ilmastonmuutoksen hillinnässä tulee ottaa huomioon
yhdyskuntarakenteen tiivistämisen rinnalla myös luonnon hiilivarastot tai -nielut (nielu on varaston
muutos).

Vähähiilisyys voitaisiin sisällyttää esimerkiksi asemakaavan sisältövaatimusten 2 momenttiin
vaikkapa seuraavanlaisesti: Asemakaavan on edistettävä vähähiilistä rakentamista ja luonnon
hiilinieluja.

Luontopositiivisuuden ja kokonaisheikentymättömyyden tavoite

Asemakaavaan tulisi lisätä luontopositiivisuuden tai vähintään luonnon
kokonaisheikentymättömyyden tavoite (no net loss -periaate). Käytännössä sitä voitaisiin toteuttaa
myös luonnonsuojelulain ja -asetuksen uudella ekologisella kompensaatiolla. Tästä kunnissa on
ollut jo kokeiluhankkeita. Huomattakoon myös esimerkiksi Iso-Britannian Town and Country
Planning Actin alaiset uudet säännökset, jotka velvoittavat 10 % luontopositiivisuuteen
(biodiversity net gain, ks. https://www.theguardian.com/environment/2024/feb/12/england-bringsin-
biodiversity-net-gain-rules-to-force-builders-to-compensate-for-loss-of-nature?CMP=twt_aenvironment_
b-gdneco).

Muuta

Säännöksen perusteluosiossa oli epämääräinen viittaus turvallisuuden huomiointiin virkistysalueilla.
Tätä olisi syytä avata enemmän, sillä jos kyse on esimerkiksi valosaasteen lisäämisestä, olisi
kaupunkiympäristöön syytä jättää pimeänsuojavyöhykkeitä, jotka ovat erittäin tärkeitä yleisesti
eläinkunnalle (esimerkiksi pölyttäjille).

Kaavan ajantasaisuus

Kansalaisille ja ympäristöjärjestöille on ehdottoman tärkeää antaa oikeus valittaa päätöksestä, joka
koskee kaavan ajanmukaisuutta. Tämä on välttämätöntä, koska esimerkiksi ympäristöjärjestöillä ei
ole valitusoikeutta rakennus- ja toimenpideluvista.

Vanhentuneet asemakaavat ovat erityinen ongelma tilanteessa, missä alueen luontoarvot ovat
muuttuneet (esimerkiksi Helsingin Kumpulan uuden päiväkohdin tapaus). Lisäksi keskeinen
asemakaavojen vanhentuneisuuteen liittyvä ongelma on se, että niiden ”alaisista” katu- ja
puistosuunnitelmista ei voi valittaa, vaikka niillä voidaan tehdä merkittäviä lähiympäristöön
liittyviä muutoksia.

Valitusoikeudesta

Vaikka valitusoikeudesta keskustellaan myöhemmin, toteamme jo nyt, että valitusoikeutta ei tule
supistaa nykyisestä sääntelystä kaavavalitusten osalta. Tämä heikentäisi perustuslain 20 §:n
mukaisen ympäristöperusoikeuden toteutumista ja siitä voisi aiheutua Århusin sopimuksen 9
artiklan 2 b kohdan mukaista järjestöjen oikeuksien loukkaamista.

Lisätietoja
– toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
– ympäristöoikeuden asiantuntija Janni Saari-Kontkanen, p. 044 493 8719, janni.saarikontkanen@sll.fi