Luon­non­suo­je­lu­lii­ton kommentit maakuntakaavan py­kä­lä­luon­nok­siin

25.1.2024
Viitaten AKL-kokoukseen 19.1.2024

Yleisesti ottaen esityksessä on paljon hyvää, mutta joitakin asioita on ympäristön kannalta heikennetty liikaa ja niitä pitäisi tasapainottaa.

1 § Maakuntakaavan tavoitteet

”Maakunnalliset tavoitteet” ei ole yksioikoinen kysymys. Esimerkiksi Uudenmaan vaihemaakuntakaavoissa on käsitelty ”seudullisia” asioita, jotka koskevat suoraan vain paria kuntaa; mutta se on silti tarpeellista koska ne asiat ovat todella merkittäviä aluerakenteen kannalta. Sama koskee ympäristöasioissa esim. sähkölinjoja ja viherrakennetta.

3 § Sisältövaatimukset

Kohdassa 4) ”käytön kestävyyden” näkökulma on heikentynyt mielestämme liikaa, kun puhutaan enää ”kestävän käytön edellytyksistä”; tämä kestävyyden elementti pitää ehdottomasti palauttaa

Kohdassa 6) pidämme yhä tärkeänä lisäysesitystämme kohdan loppuun ”sekä viherrakenteen jatkuvuuteen”. Ekologiset yhteydet ja kytkeytyvyys on toki mainittu perusteluissa, mutta viherrakenne-sana olisi jo itse pykäläsää parempi. Viherrakenne-sana oli jo KRL-lausuntoluonnoksessa mukana. Se tukee sekä luonnon monimuotoisuutta että ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Mitä keskustelussa olleisiin suojelualueisiin tulee, niitä on merkitty maakuntaakaavoihin vuosikymmeniä. Niitä tarvitaan luontokatotavoitteiden takia.

7.2 § Oikeusvaikutukset: olennaisesti -sana tulee poistaa

Ehdotetun maakuntakaavoja koskevan 7.2 §:n sanamuotoilua on muutettu lisäämällä sinne sana ’olennaisesti’. Tämän voi kuitenkin ennakoida supistavan tulkintaa ylettömän paljon ja keventävän sääntelyä liikaa. Tämä voi aiheuttaa sen, että säännös ei sellaisenaan enää vastaisi nykyistä sääntelyä ja tulkintaa. Muutos olisi huomattava muiltakin osin, kuin koskien viranomaisen edistämisvelvollisuuden poistoa. Pykälän tarkoitus tällaisenaan eroaa täysin siitä, mitä ehdotettiin aiemmin 7.2 §:ksi koskien maakuntakaavoja. Tämä voisi johtaa erityisesti sisältövaatimuksia koskevan 3 §:n 6 kohdan systemaattiseen huomiotta jättämiseen tai varsin löyhään huomiointiin. Tämä olisi erittäin haitallista luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen turvaamisen näkökulmasta

Lopuksi: maakuntakaavojen rajoista ei pidä tehdä nykyistä keinotekoisempia

Hyvinvointialueiden ja maakuntakaavojen rajat eivät missään nimessä voi olla jatkossa automaattisesti samat
– on mahdollista, että hyvinvointialueiden määrää joudutaan ennemmin tai myöhemmin vähentämään voimakkaastikin
– ajatus että hyvinvointialueiden yhtä asiaa varten tehdyt rajat olisivat maakuntien ja maakuntakaavojen rajoja on todella huono
– maakuntakaavoja on silti tarpeen tehdä enemmän, ja niille olisi syytä olla luontevammat rajat

Lisätietoja

Tapani Veistola, toiminnanjohtaja, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
Janni Saari-Kontkanen, ympäristöoikeuden asiantuntija, p. 044 493 8719, janni.saari-kontkanen@sll.fi