Luonnonsuojeluliiton kommentit yleiskaavojen lähetekeskusteluun
3.1.2024
Viitaten AKL-kokoukseen 21.12.2023
Luonnonsuojeluliiton kommentit yleiskaavojen lähetekeskusteluun
Yleiskaavan merkitys kasvaa sitä enemmän mitä enemmän maakuntakaavaa heikennetään.
– Yleiskaava on pidettävä oikeusvaikutteisena ja alempaa kaavoitusta oikeudellisesti ohjaavana.
– Yleiskaavasta poikkeamiset voivat olla vaarallisia kokonaisuuksien kannalta. Niiden reunaehtojen tulee olla tiukat, selvitysvaatimukset kattavat eikä osallistumisesta ja muutoksenhausta voi tinkiä.
Yleiskaavan ja asemakaavan samanaikainen valmistelu on periaatteessa mahdollista. Siinä kuitenkin yleiskaavallisilla asioilla tulee olla etusija. Muuten helposti ”häntä heiluttaa koiraa” ja yksityiskohdat kokonaisuutta. Tässä kaavan kestävyysasiat voivat olla ensimmäinen häviäjä.
”Teollisuuspuistoja” on kaavoitettu ennenkin teollisuusalueiksi. Niiden sijoittelu vähintään yleiskaavalla on tarpeen myös ympäristön ja muiden maankäyttömuotojen kannalta (esimerkkinä SEVESO- ja muut varoalueet). Vesiensuojeluun ja riskeihin tulee kiinnittää niiden sijoittelussa ja suunnittelussa erityistä huomiota (vertaa myös EUTI:n Weser-päätös ja siitä seuranneet KHO:n ratkaisut).
”Kumppanuuskaavoitusta” ja kaavoitusaloitteita on menossa koko ajan – tuulivoimahankkeissa ne ovat jo sääntö eikä poikkeus. Paljon muitakin esimerkkejä esiteltiin jo viime hallituskaudella KRL-työn aikana. Tästä syystä emme näe pykälämuutoksille tarvetta.
– Joka tapauksessa tärkeää on kuitenkin, että kunnan kaavoitusmonopolia ei tule missään olosuhteissa horjuttaa. Viranomaiselle saa aina kirjoittaa ja tehdä aloitteita. Mutta kunnalla on säilytettävä myös aito mahdollisuus sanoa kaavoitusaloitteisiin ”ei”.
Selvitysvaatimuksista ei voi tinkiä – ei varsinkaan jos lisätään mahdollisuutta antaa yleiskaavalla rakennuslupia. Silloinhan useimpia asioita ei enää koskaan riittävästi selvittäisi.
Yleiskaavojen tulee olla oikeusvaikutteisia ja ohjata asemakaavoja oikeudellisesti tehokkaasti.
Rakennus- ja toimenpidekieltojen lyhentämiselle emme näe tarvetta. Kaavoista kaikkea ei muutenkaan ei saada toteutettua yhden kaavakierroksen aikana. Nyt tehtävät päätökset voivat vaikuttaa vuosisatojakin.
Kuntien yhteiset yleiskaavat ovat yhä tarpeen
– Erityisen tärkeä olisi pääkaupunkiseudun yleinen yleiskaava.
– Kuntien yhteinen yleiskaava tulee ilman muuta ottaa huomioon myös kuntien yleiskaavoissa.
Kauppakeskustelujen sijoittelu on tärkeä kokonaisvaltaisesti ohjattava asia. Tärkeää olisi voida ohjata vähittäiskaupan suuryksikköjä maakuntakaavoillakin, koska vaikuttavat herkästi liikenteen ja asutuksen ratkaisuihin. Pitää välttää tilanteet, missä esimerkiksi yksi kunta kaavoittaisi omalle puolelleen kauppakeskuksen imeäkseen elinvoimaa naapurista.
Aurinkovoima tulee ottaa tuulivoiman rinnalle – tuulivoimaa vastaavat omat sisältövaatimukset ovat sille tarpeen esimerkiksi osayleiskaavoja varten. Nyt aurinkovoimaloita sijoitellaan usein suunnittelutarveratkaisuilla ja poikkeamispäätöksillä, mikä on kaavallisesti riittämätöntä.
– Pitää ymmärtää, että kaavoitus koskee nyt metsiäkin, kun niille tulee koko ajan uusia vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia, kuten aurinko- ja tuulivoimaa. ”Valkoisia alueita” ei enää oikeasti ole. Ilman kaavoitusta niiden ratkaisuista tulee pahimmillaan hyvin sattumanvaraisia.
Kansalaisten ympäristöoikeuksista, vuorovaikutuksesta ja muutoksenhakuoikeuksista ei voi yleiskaavassakaan mitenkään tinkiä (PL 20.2 §).
Viherrakenne ja luonnon monimuotoisuus
Yleiskaavan sisältövaatimuksiin tarvitaan omaksi kohdakseen luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja vaaliminen, jossa tulee säätää myös viherrakenteesta.
– Tässä KRL-lausuntoluonnoksen 29.1 §:n kohta ”10) luonnonarvojen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja vaalimiseen” oli parempi kuin nykylain vastaava
”8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen”. Siihen kannattaisi vielä siirtää KRL-luonnoksen kohdasta 4) ”viherrakenteen jatkuvuuteen” (ja jättää sen kohdan loppuosa ”virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen” omakseen, koska viherrakenne liittyy enemmän luontoon kuin virkistykseen).
→ Yhdistetty kohta voisi olla ”luonnonarvojen, luonnon monimuotoisuuden ja viherrakenteen jatkuvuuden turvaamiseen ja vaalimiseen”. Perusteluissa tulisi avata, että tähän liittyvät luonnon ydinalueet sekä niitä yhdistävät ekologiset yhteydet (ns. vihreä ja sininen infrastruktuuri).
– ”Turvaamisen” lisäksi ”vaaliminen” on tärkeää luonnonhoidon ja ennallistamisen kannalta.
Tulvasuojelun kytköstä viherrakentamiseen tulee kehittää.
– Tällä hetkellä hulevesitarkastelusta yleiskaavassa on suositus hallituksen esityksessä, ja niitä tarkastellaan jo melko vakiintuneesti yleiskaavatasolla, huolimatta siitä että se on suositus. Ongelmallista voi kuitenkin olla mikäli joku jättää noudattamatta suositusta. Tästä syystä velvoittava säännös olisi paikallaan.
– Taustaa: MRL 39.2 momentin 5 kohdassa säädetään turvallisesta ja terveellisestä elinympäristöstä. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät sateet kuitenkin lisäävät tulvariskiä. Mutta nykyään hulevesien hallintaa ei yleensä tarkastella kokonaisuutena, eikä mitoituksia tehdä ottaen huomioon koko valuma-alueen hulevesimääriä. Riittämätön hulevesien hallinta lisää hulevesien kulkua viemäreihin jolloin ylijuoksutukset jätevesienpuhdistamoilta lisääntyvät.
Kokemuksiemme mukaan M-alueille pitää voida antaa maisematyölupia. Niillä voidaan muuttaa avohakkuita erirakenteishakkuiksi, jolloin vaikutukset esimerkiksi maisemaan ovat pienempiä.
Ilmastonmuutos
Myös ilmastonmuutoksesta olisi aika antaa oma kohta sisältövaatimuksiin. Sellaista ei ole nykylain 39 §:ssä eikä ollut KRL 29 §:n lausuntoluonnoksessakaan. Yleiskaava voisi kuitenkin olla tehokas keino ilmastonmuutoksen hillinnässä (päästöt, hiilivarastot/nielut, yhdyskuntarakenne, turhan liikenteen välttäminen jne.) ja siihen sopeutumisessa.
– Myös kiertotalouden kannalta esimerkiksi nykyisen rakennuskannan uudelleen käytön ja tehostamisen mahdollisuudet voisivat nousta yleiskaavatasollakin harkittaviksi asioiksi.
Lisätietoja
– toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola@sll.fi
– ympäristöoikeuden asiantuntija Janni Saari-Kontkanen, p. 044 493 8719, janni.saari-kontkanen@sll.fi