Suomen susikanta on kasvanut EU-aikana – mutta on yhä uhanalainen

22.9.2023

 

Euroopan komissiolle

Suomen susikanta on kasvanut EU-aikana – mutta on yhä uhanalainen

Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen vanhin ja suurin ympäristöjärjestö. Olemme tehneet töitä suden suojelun parissa vuosikymmeniä.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 oli ratkaiseva käänne maamme suurpetojen suojelussa. Luontodirektiivin suoja mahdollisti myös suden kannan maltillisen kasvun poronhoitoalueen eteläpuolella. Luontodirektiivin eri liitteiden suojelumerkityksen näkee Suomessa erityisen hyvin: susia on etelässä, jossa laji kuuluu liitteeseen IV(a) – ja niitä ei ole pohjoisessa, koska poronhoitoalueella on voimassa vain liite V.

Susien paluu yli sadan vuoden poissaolon jälkeen entisille elinalueilleen aiheuttaa ymmärrettävästi huolta ja pelkoa. Ihmiset eivät tiedä miten suden kanssa tulisi menetellä kohtaamistilanteissa ja kuinka kotieläimiä tulee suojata. Toistaiseksi kotieläinvahingot ovat olleet varsin vähäisiä verrattuna muuhun Eurooppaan. Rinnakkaiselon mahdollistamiseksi on tehty paljon työtä. Tällä hetkellä merkittävin yhteistyöhanke on EU:n rahoittama SusiLIFE.

Suden suojelutaso ei ole Suomessa suotuisa

Susi on ehkä maamme parhaiten tunnettu eläinlaji. DNA-seurannan ansiosta suuri osa susista tunnetaan yksilöllisesti. Suomen susien perimä ja laumarakenne tunnetaan Ruotsin ohella maailman parhaiten. Yhä useammasta sudesta tiedetään myös sen liikkeet ja esi-isät. SusiLIFE -hankkeessa on kehitetty mallinnustyökalut susikannan seurannan lisäksi myös sen tulevan kehityksen ennustamiseksi.

Tehostuneesta sudensuojelusta huolimatta susi on Suomessa edelleen erittäin uhanalainen eikä Suomen susikanta ole suotuisalla suojelun tasolla.

Suomen susikannan iso ongelma on sen jakaantuminen kahteen osaan, ja niiden välisen geneettisen yhteyden heikkouteen. Tutkimuksissa on havaittu, että läntisen Suomen susikannan geeniperimä on kaventunut vähentyneen tulomuuton johdosta.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi loppuvuodesta 2020 Luonnonvarakeskukselle (Luke) tehtäväksi tuottaa Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvon kansainvälisenä tutkimusyhteistyönä.

Tämänhetkisen tutkimustilanteen mukaan Itä- ja Länsi-Suomen susien osapopulaatiot eivät ole geneettisesti elinvoimaisia nykyisen kokoisina ja nykyisellä kytkeytyneisyydellään (tulomuuton määrä) Fennoskandian susien metapopulaatioon. Idän ja lännen susipopulaatioiden välillä ei Suomessa tapahdu riittävästi muuttoliikettä, vaan erityisesti länsisuomalaiset sudet pariutuvat pääosin keskenään. Myöskään Venäjän Karjalasta Suomeen vaeltavat sudet eivät näyttäisi asettuvan osaksi lounaisen Suomen susikantaa. Siksi sekä populaatiokokojen että tulomuuton pitäisi kasvaa, jotta sekä itäisen että läntisen susipopulaatioin lyhyen aikavälin (Ne=100) sekä myös Fennoskandian metapopulaation pitkän aikavälin (Ne=1000) elinkelpoisuus saavutettaisiin.

Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta laaditun Luken tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen ja Fennoskandian nykyiset susikantojen koot ja muuttoliike niiden sisällä ja välillä eivät siis ole riittäviä sukusiitoksen haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen ja Fennoskandian susipopulaatioissa. Muuttoliikkeen lisääminen on tärkeää niin maiden välillä kuin Suomen sisällä susikannan geneettisen elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Tulomuuttajien määrän ohella olennaista on, että nämä sudet pääsisivät Suomessa lisääntymään, jotta niillä olisi vaikutusta Suomen susikannan geneettiseen elinvoimaisuuteen. Itä-Suomen susikannan vahvistumiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta geenivirta Venäjän Karjalasta voisi ulottua Itä-Suomesta edelleen Länsi-Suomeen. Myös sisä-Suomeen tarvitaan susia luomaan geneettinen silta itäisen ja läntisen populaation välille.

Huomattakoon, että Suomi tai EU ei voi nojata suden suojelussa sen ulkopuolisten maiden, kuten Venäjän susipopulaatioon. Emme voi mitenkään vaikuttaa Venäjän susipolitiikkaan. Susien tulo Venäjältä on vähentynyt, ja rajalle tehtävät uudet aidat lisäävät rajan ylittävien susien haasteita entisestään. Suomen susikannan tulee myös itsessään olla riittävän suuri takaamaan lajin suotuisa suojelutaso sekä myös susikannan geneettinen elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä.

Suden metsästys ei ole toiminut

Susivahinkojen lisääntyessä moni paikallinen ihminen on kokenut, ettei heidän huoliinsa ja kokemiinsa tappioihin ole reagoitu riittävästi. Suomessa on koko EU-ajan voitu poistaa ongelmia aiheuttavia susiyksilöitä riistahallinnon poikkeusluvilla tai poliisin päätöksillä. Suden hyväksyttävyyden parantamiseksi toistuvasti vahinkoja aiheuttavien tai asutuksen keskuudessa liikkuvien ja häiriöitä aiheuttavien susien poistomenettelyä on sujuvoitettu.

Lisäksi susivahinkojen korvausmenettelyä on nopeutettu. Aikaisemmin korvaukset maksettiin vasta seuraavana vuonna vahingon tapahtumisen jälkeen.

Sitä vastoin aiemmin kokeiltu suden kannanhoidollinen eli kiintiömetsästys johti Suomessa susikannan romahtamiseen ja vahinkojen lisääntymiseen. Talvella 2015 kannanhoidollinen metsästys kohdistui voimakkaasti susilaumojen lisääntyviin yksilöihin, jonka seurauksen laumoja hajosi. Se johti ns. kyläsusien lisääntymiseen, kun nuorten alle vuoden ikäisten susien oli vaikea löytää ravintoa talvisesta luonnosta. Talvella 2015 myönnettiin ennätysmäärä poikkeuslupia häiriötä aiheuttavien susien poistoon.

Susien salametsästys on Suomessa vakava ongelma ja paikoin estää susikannan kasvun ja levittäytymisen. Tilanteessa, jossa Suomen susikannan geneettinen elinvoimaisuus saati kannanvahvuus eivät ole suotuisalla suojelutasolla, ja susi on edelleen erittäin uhanalainen, ei ole mahdollista sallia suden kannanhoidollista metsästystä.

SusiLIFE luo ratkaisuja suden ja ihmisen rinnakkaiseloon

Laajapohjaisessa SusiLIFE-hankkeessa, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto on mukana Uudenmaan piirinsä kautta, on edistetty ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. Hanke perustuu vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisäämiseen susialueilla.

SusiLIFE välittää tietoa suden biologiasta, susivahinkojen ennaltaehkäisystä ja susikannan seurannasta ja tutkimuksesta.

SusiLIFEssä on kehitetty käytännön toimia vahinkojen ennaltaehkäisyyn, kuten entistä parempia petoaitoja ja koiraliivejä suojaamaan metsästyskoiria. Lisäksi hanke tarjoaa apua eläintiloille kotieläinten suojaamiseksi.

SusiLIFEssä toimii myös poliisin ja erätarkastajan yhteispartio, joka ennaltaehkäisee luonnonvararikollisuutta ja susien laitonta tappamista Itä-Suomessa. Susien laiton tappaminen on hidastanut susikannan levittäytymistä ja johtanut Suomen susikannan romahtamiseen 2000-luvulla.

Piakkoin päättyvä ja hyviä tuloksia saavuttanut SusiLIFE-hanke tarvitsee jatkoa. Uusilla susialueilla tarvitaan aktiivisia toimia kohti ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. Luonnonsuojeluliitto korostaa susivahinkoja ennaltaehkäisevien toimien riittävää rahoitusta. Jatkossa myös niiden työkustannuksia pitäisi voida korvata.

Lisätietoja
– puheenjohtaja Hanna Halmeenpää, p. 050 564 4122, hanna.halmeenpaa a sll.fi
– toiminnanjohtaja Tapani Veistola, p. 0400 615 530, tapani.veistola a sll.fi

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Hanna Halmeenpää    Tapani Veistola
puheenjohtaja               toiminnanjohtaja

Lähteitä
• Luken susitutkimukset https://www.luke.fi/fi/luonnonvaratieto/tiedetta-ja-tietoa/susi
• SusiLIFE https://susilife.fi/ and in English: https://susilife.fi/en/

Lisätietoja