Mitä hallitusohjelma tarkoittaa ympäristön kannalta?

Suomen luonnonsuojeluliiton arvion mukaan Petteri Orpon hallitusohjelma ei onnistu – joistakin hyvistä toimenpiteistä huolimatta – pysäyttämään luontokatoa Suomessa eikä se riitä Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomi rikkoo sekä kansainvälisiä sitoumuksiaan että omaa ilmastolakiaan, ellei ympäristötoimia tehosteta ja rahoitusta lisätä.

Ongelmallista on muun muassa se, että päätösten ilmastovaikutuksia ei ole arvioitu vaikka on selvää, että esimerkiksi bensiinin hinnan alentaminen lisää päästöjä. Hallitusohjelmassa ei myöskään puututa luontokadon pääsyyllisiin, maa- ja metsätalouteen. Lisäksi luonnonsuojelun rahoitusta leikataan suhteessa jopa enemmän kuin kehitysyhteistyörahoitusta, vaikka rahoitus olisi pitänyt tutkijoiden mukaan kymmenkertaistaa Marinin hallituksen luvuista. Lisää ympäristöleikkauksia löytyy maa- ja metsätalousministeriön puolelta. Rahaa olisi kuitenkin ollut, koska miljardiluokan ympäristölle haitallisiin tukiin ei puututa lainkaan.

Hallituksella on mahdollisuus korjata näitä puutteita tulevissa budjettiriihissään sekä esimerkiksi biodiversiteettistrategiasta päättäessään. Luontokato uhkaa ruoantuotantoa ja terveyttä, ja ilmaston kuumeneminen entisestään kiihdyttää luontokatoa. On siis iso pettymys, ettei hallitus ole ottanut ihmiskunnan suurimpia kohtalonkysymyksiä tosissaan. Ympäristö vaatii lisää rahaa ja toimia.

On myös selvää, että osa hallitusohjelman kirjauksista ei ole toteuttamiskelpoisia teknisesti eikä oikeudellisesti. Esimerkiksi jakeluvelvoitteen kompensoimisessa kannustetaan jakeluyhtiöitä rikkomaan lakia, mikä ei oikeusvaltiossa voi missään nimessä mennä läpi.

Pakkasen puolelle jäädään

Hallitusohjelman kokonaissaldo uhkaa jäädä miinukselle, ellei ympäristötoimia ja rahoitusta lisätä. Muuten menetämme aikaa luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisemiselta. Ympäristötavoitteiden saavuttamisesta tulee hitaampaa ja sitä kautta epävarmempaa – ja ajan mittaan merkittävästi kalliimpaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että suomalaisten elinolosuhteiden säilyminen hyvänä on koko ajan epävarmempaa. Tällainen politiikka on vastuutonta.

Vaikka Orpon hallituksen tavoitteena oli massiiviset leikkaukset, leikkaukset eivät yltäneet ympäristölle haitallisiin miljarditukiin. Ne ovat tutkitusti tehottomia, eikä yhteiskunnan ole mitään järkeä tukea suurilla summilla ympäristön ja ilmaston tuhoamista. Tähän Luonnonsuojeluliitto on erityisen pettynyt.

Hallitusohjelma ei ohjaa kysyntää ja kulutusta kohti ilmasto- ja luontoystävällistä arkea. Ohjelmaa leimaa myös vahva usko tulevaisuuden teknologioihin. Vaikka teknologia on tietenkin isossa roolissa ilmastokriisin torjumisessa, iso osa ohjelman mainitsemista tekniikoista ei yksinkertaisesti ole vielä valmiita käyttöön edes tällä hallituskaudella. Päästövähennyksiä ei näistä ole siis tulossa vielä aikoihin. Siksi hallituksen pitäisikin nyt keskittyä välittömästi käyttökelpoisiin keinoihin eli hiilinielujen ja -varastojen vahvistamiseen sekä maa- ja metsätalouden ja liikenteen päästövähennyksiin.

Tekniikan lisäksi ohjelmassa uskotaan vahvasti vapaaehtoisuuteen, mutta kun kannustimia esimerkiksi ilmastotekoihin heikennetään, epävarmuus päästövähennyksistä kasvaa. Ihmiskunnan kohtalonkysymyksen ratkaisu ei voi olla kiinni vapaaehtoisuudesta.

Kaikesta voi loppujen lopuksi päätellä sen, että Orpon hallitus perääntyy osasta ilmastotoimia. Rahoitusta leikataan ja hallitus aikoo tukea autolla ajamista kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen sijasta. Nämä ovat selkeitä arvovalintoja, joita ei voi selittää kestäväksi. Fossiilisten tuontipolttoaineiden tukeminen verovaroilla vuonna 2023 on käsittämätöntä.

Hallitusohjelma siirtääkin ilmastopolitiikan painopistettä pois fossiilisten polttoaineiden ja turpeen polton vähentämisestä nyt kohti päästöjen talteenottoa teollisuuslaitosten piipunpäistä tulevaisuudessa. Tämä on juuri sellaista ilmastopolitiikkaa, josta tutkijayhteisö varoittaa, sillä päästövähennykset kuluvalla vuosikymmenellä ovat kaikkein tärkeimpiä kuumenemisen hillitsemiseksi.

Hallitus ei ole myöskään sitoutunut luontokadon torjunnan kansainvälisiin sopimuksiin. Ohjelmassa todetaan, ettei luonnonsuojelua tehdä pinta-alaperustaisesti, vaan parhaat kohteet suojellaan – korostetaan vapaaehtoisuutta, mutta samalla leikataan rahoitusta.

Kannatettavat asiat

• Ilmasto- ja ympäristöministerin salkkuun tulee myös energia-asiat työ- ja elinkeinoministeriöstä. Tämä on erinomainen uudistus.
• Biokaasun tuotantoa halutaan lisätä ja sen aikaansaamiseksi pitäisi olla kannustava rahoitus. Keinot puuttuvat ohjelmasta.
• Hallitus valmistelee poikkihallinnollisesti kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian ja sen toimintaohjelman. On tärkeää, että edelliseltä hallitukselta kesken jäänyt työ viedään maaliin. Strategian päivitys on kirjattu uuteen luonnonsuojelulakiin.
• Valtion vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu. Tämä EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyvä velvoite tulee toteuttaa viipymättä. Päätösten pohjana voidaan käyttää jo olemassa olevia kriteeristöjä.
• Metso- ja Helmi-ohjelmien jatkaminen. Tämä on kuitenkin niin sanotusti minimivaatimus hallitusohjelman luontotoimissa. Luonnonsuojelun rahoitus kuitenkin vähenee kolmanneksella Marinin hallitukseen verrattuna, joten rahoitusta täytyy lisätä budjettiriihessä ja biodiversiteettistrategian yhteydessä.
• Valtion retkeilyalueet kootaan selkeäksi kokonaisuudeksi Metsähallituksen Luontopalveluiden alle, jolloin niitä voidaan kehittää kansallispuistojen kaltaisena brändinä. Tämä on iso asia esimerkiksi Evolle, jonka hakkuut voidaan vihdoin lopettaa, kun metsien tuottovaatimukset poistuvat siirron myötä. Tämä on erinomainen kirjaus ja Luonnonsuojeluliiton vanha vaatimus. 
• Saamelaiskäräjälaki tuodaan eduskuntaan. Luonnonsuojeluliitto on kannattanut saamelaiskärjälakia ja alkuperäisoikeuksien huomioon ottamista muissakin laeissa.
• Tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-investoinnit, jotka lisäävät energia- ja resurssitehokkuutta sekä vähentävät energiantarvetta.
• Hallitus valmistelee myös toimintamallin, joka mittaa bruttokansantuotteen rinnalla kokonaiskestävyyttä eli hyvinvointia, talouden kannattavuutta ja ympäristön tilaa. Tätä olemme vaatineet kauan!
• Tavoite siitä, että uusiutuvan energian osuutta energiantuotannossa kasvatetaan ja edistetään toimia, joiden avulla fossiilisista polttoaineista luovutaan sähkön ja lämmön tuotannossa viimeistään 2030-luvulla. Keinot kuitenkin puuttuvat vielä.
• Onnistuessaan hyvä asia: Yhteensovitetaan joustavaa tuotantoa ja kulutusta sekä parannetaan järjestelmäintegraatiota jousto- ja varastointiratkaisuin. Hallitus parantaa kannustimia lämmön ja muun energian kausivarastointiin sähkötarpeen vuodenaikaerojen lieventämiseksi muun muassa poistamalla kaksinkertaisen verotuksen kaikista sähkön varastointimuodoista. Hallitus edistää mahdollisuuksia sähkö- ja lämpövarastojen rakentamiseen myös lyhytaikaisten kulutusjoustojen saamiseksi.
• Hallitus jatkaa kaasu- ja sähköautolatausverkoston kehittämistä ja käyttövoimamuutoksen helpottamista erityisesti raskaassa liikenteessä.

Hyvä idea, mutta toteutus puuttuu

• Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomesta tehdään luontopositiivinen yhteiskunta. Luonnonsuojeluliitto ei kuitenkaan löytänyt ohjelmasta keinoja tämän toteuttamiseen.
• Saimaannorppakannan kasvun edellytykset turvataan. Todellisuudessahan kannan kasvun turvaaminen vaatii kalastusrajoitusten laajentamista, joten toivotaan, että hallitus on todella sitoutunut kirjaukseensa. 
• Ympäristöhallinnon alueellinen uudistus ja yhden luukun -periaate voivat olla kannatettavia uudistuksia, mutta se riippuu täysin toteutuksesta. Samalla hallitus haluaa sujuvoittaa luvitusta, mikä haiskahtaa säästöiltä ja säästöt puolestaan vaarantavat luotettavan luvituksen. Sujuva ja oikeusvarma luvitus ja lupavalvonta edellyttää vahvaa, riippumatonta ja kunnolla resursoitua ympäristöhallintoa.
• Uuden energia- ja ilmastostrategian ja kehittyvän teknologian avulla on mahdollista saada aikaan investointeja, joiden myötä päästövelkaa lyhennetään 2030-luvulla. Tämä tarkoittanee esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoa, eikä tämän teknologian hyöndyntämisen aikajänne tai todelliset ilmastovaikutukset ole vielä tiedossa.
• Hallitusohjelmassa puhutaan myös vetytaloudesta. Tästäkin puuttuu konkretia, kuten mittakaava. Jos mittakaava on todella iso, se tarkoittaa lisää  tuulivoimaloita, jolloin luonnon ja ihmisten kantokyky voi tulla vastaan.

Ympäristön kannalta vahingolliset päätökset

• Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta loppuu, eli päätösten tiedepohja heikkenee.
• Ohjelmassa sanotaan Montrealin sopimuksen ja EU:n biodiversiteettistrategian vastaisesti: “Kokonaispinta-alaan perustuvat suojelutavoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia, vaan luonnonsuojelu on kohdennettava suojeluarvoltaan parhaimpiin kohteisiin.
• Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaa ei uusita, vaikka hiilinielujen romahdus ja ilmastolain tavoitteiden täyttäminen sitä vaatisi.
• Metsähallituksen hakkuut pysyvät ennallaan tai jopa kasvavat. Tämä on todella vastuutonta ilmasto- ja luontotavoittreiden kannalta. 
• Bioenergialle ei tule veroa tai uutta lainsäädäntöä, vaikka ilmastohaitat ovat isot ja kilpailu puusta on kiihtynyt.
• Kuntien ilmastosuunnitelmien pakollisuus poistetaan ilmastolaista. Tämä on askel taaksepäin Suomen ilmastotyössä.
• Tuulivoiman tielle kasataan uusia esteitä: säätövoimavelvoite tai kapasiteettimekanismi voivat huonosti toteutettuna hyydyttää tuulivoimainvestointeja.
• Hallitus pyrkii varmistamaan, että Suomen LULUCF-velvoitteet ovat oikeassa suhteessa muihin EU-maihin, ohjelma lausuu. Vuoteen 2030 asti tavoitteet on kuitenkin sovittu eikä neuvotteluvaraa ole. 2030 jälkeisestä kaudesta neuvottelut vasta alkavat.
• Alueidenkäyttölain uudistuksen kirjauksessa ei ole mainittu ympäristötavoitteita ollenkaan.
• Turun tunnin rata, joka ei ole edes yhteiskuntataloudellisesti kannattava, pirstoo luontoyhteyksiä. Tämän satojen miljoonien eurojen varat voisi käyttää luontokadon torjumiseen!
• Maakuntalentojen tukemista jatketaan, vaikka niiden tukeminen pitäisi yksinkertaisesti lopettaa.
• Luonnonsuojelu on seuraavat neljä vuotta vapaaehtoisuuden varassa, eikä rahoitusta ole riittävästi.
• Kasvu- ja kuiviketurve määritellään strategisesti tärkeäksi raaka-aineeksi ja turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Kasvu- ja kuiviketurpeelle pitää Suomenkin löytää pikaisesti ympäristön kannalta kestäviä vaihtoehtoja. Se ei toteudu, mikäli jatkamme niiden tukemista entiseen tapaan. Siirtymän varmistamiseksi kosteikkoviljelyn kannusteet täytyy turvata.
• On järjetöntä, että “liikenneväylien rahoituksessa ja sen kohdentamisessa kiinnitetään huomiota maa- ja metsätalouden tarpeisiin”, kun kävelyn ja pyöräilyn rahoitusta vähennetään.
• Polttoturpeen saatavuus halutaan turvata “siirtymäkauden aikana” huoltovarmuuden kannalta. Kirjaus on huono, koska turpeen polttaminen on erittäin haitallista ilmastolle ja luonnolle eikä se edes säily hyvin.
• Kehitysyhteistyöleikkaukset iskenevät myös kansainvälisiin ympäristöhankkeisiin ja kansainväliseen ilmastorahoitukseen, jolla edistetään ilmastonmuutokseen hillintää ja sopeutumista kehittyvissä maissa, ilmaston kuumenemiselle kaikista haavoittuvimpien parissa.
• Luvitusta heikennetään: viranomaisen valitusoikeutta toisten päätöksistä rajoitetaan ja määräajoista tulee tiukat. Luonnonsuojeluliiton mielestä tässä on perustuslaillisia haasteita.
• Ei hehtaaritavoitetta metsien suojelulle, vaan kohdennettu suojelu. Tämän rahoitus on hämärän peitossa ja lisäksi linjaus on Suomen kansainvälisten sitoumusten vastainen.
• Turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi. Turvepellot ovat erityisen haitallisia ilmaston kannalta, eikä niiden määrä ole Suomen huoltovarmuuden kannalta olennainen. Turvepelloilla tulee siirtyä kosteikkoviljelyyn tai ne pitää ennallistaa.
• “EU:n ei pidä rajoittaa suomalaisen metsän käyttöä, eikä kansallisilla tulkinnoilla pidä vaikeuttaa elinkeinojen toimintaedellytyksiä.” Suomen ei pidä jarruttaa EU:n yhteisiä linjauksia luontokadon ja ilmastokriisin torjumiseksi.
• Joukkoliikenteeltä sekä leikataan että sen alv-kantaa korotetaan 10 prosentista 14 prosenttiin. Tilanteessa, jossa VR:n ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla HSL:n hinnat ovat nousseet, alv-nosto on vastuuton ja eriarvoistava.
• Jakeluvelvoitteen kompensaatiomalli on LULUCF-asetuksen vastainen, koska asetuksen artikla 12 mukaan maankäyttösektorin yksiköitä voi käyttää taakanjakosektorilla vain jos maankäyttösektorilla on ylijäämää. Suomelle ei ole tulossa ylijäämää vaan mittava alijäämä.
• Jakeluvelvoitteen kompensaatiomalli myös kannustaa lainrikkomiseen.
• Hallitus keventää 100 miljoonalla eurolla polttoaineen hiilisisällön verotusta.
• Hallitus leikkaa energianeuvonnasta, eli siitä perustyöstä, jolla edistetään energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvan energian käyttöönottoa kotitalouksissa.
• Hallitus aikoo selvittää varovaisuusperiaatteen vaikutukset, vaikka varovaisuusperiaate on ympäristöoikeuden vakiintunut, oleellinen oppi. 

Epäselvät ja tulkinnanvaraiset kirjaukset

• “Osana päästövelan lyhen­tämisohjelmaa hallitus selvittää ja ottaa käyttöön ohjauskeinot, joilla varmistetaan suurten teollisten lähteiden ilmakehään päätyvien hiilidioksidipäästöjen loppuminen 2030-luvun puoleenväliin mennessä”. Kirjaus on periaatteessa hyvä ja sillä varmistettaisiin kaikista hankalimpien teollisten päästöjen talteenotto. Mutta hallitusohjelman perusteella tämä ylläpitää metsien kestämätöntä käyttöä ja on pois luonnon hiilinielujen korjaamisesta , jolloin toteutuksen ilmastovaikutus jäänee vaatimattomaksi tai saattaa olla jopa haitallinen.
• Hallitus turvaa ”energiahuollon kannalta strategisten mineraalivarojen” saannin. Emme tiedä, mitä tämä tarkoittaa.
• Hallitus kehittää vapaaehtoista ekologista kompensaatiota muun muassa selkeyttämällä sääntelyä hyväksytyin yhteisin kriteerein sekä mahdollistamalla sen soveltamisen osana ympäristöluvitusta.
• Hallitus selvittää luonnon kartoituksissa saatujen tietojen hyödyntämistä kompensaatiomarkkinoiden kehittymiseksi.
• Hallitus mahdollistaa kansallispuistojen rahoituspohjan vahvistumisen vapaaehtoisten käyntimaksujen muodossa ja selvittää mahdollisuuksia hyödyntää yhteistyöyrityksiltä perittäviä maksuja.
• Puun käytössä pyritään mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen. Tämä voi tukea maltillisesti hiilinieluja.
• Metsäbiotalouden tiedepaneelin toiminta vakiinnutetaan.
• Päivitetään toimialojen vähähiilisyystiekartat.
• Hiilipäästöjen ja -nielujen hinnoittelua ja markkinoita kehitetään. Voi olla hyvä asia, mutta kaikki riippuu toteutuksen tasokkuudesta ja hintasäätelyn pakollisuudesta.
• Hallitus selvittää markkinaehtoisia ja kustannustehokkaita ratkaisuja, joiden kautta maan- tai metsänomistaja voisi saada korvausta esimerkiksi metsien tuhkalannoituksesta tai maatalousmaan ilmastotoimista ruoantuotantoa vaarantamatta. Herää kysymys, mitä kaikkia toimia ollaan ottamssa mukaan ja perustuvatko kriteerit ilmastovaikutus.asto- ja luontohyötyihin.
• Otetaan käyttöön metsänhoitorästienhoito- ja lannoituskampanjat ja hiilirikkaiden kohteiden korvaus Metso-rahoituksen puitteissa. Hiilirikkaiden kohteiden korvaus on hyvä maanomistajille ja voi parantaa tarjottujen kohteiden laatua, mutta vaatii Metso-rahoituksen kasvattamista, sillä muuten suojeluun saatava pinta-ala pienenee! Lannoituksella ja harvennuksilla ei hiilinielun romahdusta pelasteta.
• Mineraalistrategia päivitetään. Tämä riippuu toimeenpanosta.
• Rakentamislaki korjataan niin että “hallinnollinen taakka kevenee, byrokratia vähenee”. Jos hallitus aikoo keventää uuteen rakentamislakiin kirjatusta uudisrakennusten vähähiilisyysvelvoitteesta, tämä on ilmaston kannalta heikennys.  

Vesistöille halutaan paljon hyvää, mutta samalla edistetään vesivoimaa

Hallitusohjelma on ristiriitainen vesiluonnon osalta. Toisaalta ohjelmassa on kiitettävän paljon vesistöjen ja vaelluskalojen tilannetta parantavia kirjauksia, mutta kaikkea vesitetään vesivoiman lisärakentamisella.

Hyviä vesiasioita ohjelmassa ovat:

• Hallitus parantaa vaelluskalojen elinolosuhteita muun muassa ennallistamalla virtavesiä. Nousu-ohjelmaa jatketaan ja kehitetään. Nousun rahoituksesta ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tietoa.
• Hallitus käynnistää uuden vapaaehtoisen suojelun ohjelman myös meriluonnolle. Rahoituksesta ei ole tietoa.
• Vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä palautetaan luonnontilaan.
• Nykyaikaiset kalatalousvelvoitteet toteutetaan myös pienten patojen osalta.
• Hallitus päivittää vesilakia siten, että vanhojen vesilupien päivityksen lisäksi niin sanotuille nollavelvoitelaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.
• Hallitus vastaa vesipuitedirektiivin vaatimuksiin kansallisella lainsäädännöllä.
• Hallitus sujuvoittaa kalatiehankkeiden etenemistä sekä mahdollistaa kokeiluja ja pilotointeja vesistöissä.
• Hallitus jatkaa vesiensuojelun tehostamisohjelmaa.
• Heinäveden Palokin koskien ennallistaminen uhanalaisten kalakantojen elvyttämiseksi. Samalla edistetään alueen kestävää matkailua.
• Saaristomeren suojelulle on oma lukunsa hallitusohjelmassa. Keinot kuitenkin puuttuvat. Saaristomerta kuormittaa erityisesti maatalous.
• Luonnonsuojeluliitton ajanut Helsingissä 20 vuotta lumen mereen kippaamisen kieltoa ja nyt kielto on vihdoin hallitusohjelmassa!
• Alusten huuhtelu-, ruokajäte-, rikkipesuri- ja käymäläjäteveden purku mereen kielletään Suomen aluevesillä.

Erittäin huonot vesiasiat:

• Hallitus aikoo vahvistaa myös vesivoiman toimintaedellytyksiä. Vesilain päivittämisen yhteydessä aiotaan huolehtia siitä, että “kansantaloudelle ja yleiselle edulle tärkeät hankkeet ovat edelleen mahdollisia”. Tämä on huolestuttava kirjaus, koska Suomen virtavesien luonto ja vaelluskalakannat eivät kestä enää yhtään uutta vesivoimalaa!
• Hallitus selvittää uusien, vesivoimatehoa lisäävien hankkeiden kiinteistöveroluokituksen määräaikaista keventämistä. Sähköjärjestelmän kannalta tärkeimmät vesivoimakohteet tunnistetaan, jotta yhteiskunnallisia intressejä voidaan yhteensovittaa yhä paremmin. Mahdollista lisävesivoiman rakentamista suunnataan sellaisiin vesistöihin, jotka on jo valjastettu sähköntuotantoon. Vesivoimalla tuotetun tehon korotusmahdollisuuksia parannetaan kriisitilanteita ajatellen. Jos hallitus haluaa parantaa vaelluskalojen ja virtavesien tilaa, uusille vesivoimaloille ei ole Suomessa sijaa.
• Luonnonsuojelulain päivityksen yhteydessä viime eduskunta velvoitti vastauksessaan, että lähteet, purot  ja kalkkilammet pitäisi lisätä vesilakiin. Tätä ei ole nyt ohjelmassa.
• Fosforiasetuksen karjanlantapoikkeuksesta tehdään pysyvä. Huono asia vesistöille. 

Hiilinielukirjaukset ovat löysiä

Hiilinielujen pelastaminen oli Luonnonsuojeluliiton ja tutkijoiden arvion mukaan uuden hallituksen tärkeimpiä ja kiireellisimpiä tehtäviä. Hallitus ei tarttunut tähän.

• Metsien kiertoaikojen (maltillinen) pidentäminen on toki kannatettavaa, mutta ohjelmassa ei kerrota, miten se aiotaan tehdä. Kiertoaikoja saisi kasvattaa reilumminkin.
• Metsälain päivitystä pohditaan mm. sidosryhmien kanssa ja metsänomistajan etua kuunnellen. Uudistusten tavoitteena tulee olla ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen ja sidosryhmätyössä on oltava ympäristöjärjestöt mukana.
• Maankäytönmuutosmaksun käyttöönoton arviointi. Lainsäädäntötyö on jo edennyt ja maksun käyttöönotto tulee varmistaa nopeasti, jotta metsäkatoa saadaan hillittyä kansainvälisten sitoumusten mukaisesti.
• Metsäojituksen ympäristö- ja vesistövaikutuksia vähennetään. Metsätalouden ympäristö- ja vesistövaikutusten pienentäminen on tärkeää. Samalla kuin vähennetään jo aiheutettuja haittoja, pitäisi metsäojituksista  luopua.
• Turvepeltojen päästövähennyspotentiaali. Kun toisaalla ohjelmassa sanotaan, että “Turvepeltoja käytetään jatkossakin huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamiseksi”, kirjaus on vähintäänkin epäselvä.
• Ojittamattomien turvemaiden raivauksessa pelloiksi luovutaan, kun se on mahdollista. Kirjaus on löysä, sillä raivauksesta pitäisi luopua heti.

Lajit eivät saa suojelua

Suomen luonnon lajeilla ei mene hyvin, sillä joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Hallitusohjelmassa tähän ei kuitenkaan puututa, vaan lajeja koskevat kirjaukset liittyvät lähinnä metsästykseen.

• Valkoposkihanhi ja merimetso joutuvat hallitusohjelmassa tähtäimeen: ne siirretään metsästyslakiin ja niitä saisi syödä. Luonnonsuojeluliiton mielestä tämä on nurinkurista: ampumislupien tarkoitus on ollut pelotella niitä pois viljelyksiltä ja kalanpyydyksiltä, eikä päin vastoin houkutella pataan pistettäväksi. 
• Susien kannanhoidollinen metsästys on taas listalla. Mutta se ei ole edennyt tähänkään asti, koska tuomioistuimien mukaan ehdot sen toteuttamiseksi eivät ole täyttyneet.
• Variksen ja naakan ampumista halutaan lisätä. Se on nytkin sallittua, mutta saaliit eivät ole suuret, koska ne ovat usein liian älykkäitä jäädäkseen ampumapaikoille.
• Hallitus haluaa hallien päitä lisää pölkylle. Mutta hyljekiintiöt ovat jo nyt niin suuret, ettei niitä saada ammuttua täyteen. Lisäksi hylkeitä saa ampua kiintiön päälle pyydyksiltä niin paljon kuin haluaa, jolloin hallikoiraista saa eräänlaista tapporahaakin. Tässä kirjauksessa ei siis ole oikein järkeä. 

Lopuksi

Kokonaisuudessaan Orpon hallitusohjelma on paljon Rinteen/Marinin hallitusohjelmaa (2019) huonompi ja vain vähän Sipilän hallitusohjelmaa (2015) parempi. Se ei ole edellisen hallituksen kaltainen, ympäristöasioiden maailmanluokan edelläkävijä, vaan osin jopa jarruttaa luontokadon ja ilmastokriisin torjuntaa.

Tästä hallituksen työ kuitenkin vasta alkaa. Lopputulos riippuu toimeenpanosta ja lisätoimista. Esimerkiksi Sipilän hallitus leikkasi alussa luonnonsuojelulta suhteessa vielä enemmän kuin tämä hallitus, mutta lisäsi rahoja lähes lähtötilanteen tasolle loppukaudella. Luonnonsuojeluliitto tekee siksi hallitukselle rakentavia uusia aloitteita ympäristöasioiden parantamiseksi.