Luontokadon torjuntaan tähtäävä kokous alkaa Kanadassa

Ensi viikolla käynnistyy suuri kansainvälinen kokous, jonka tavoitteena on hyväksyä uusi, maailmanlaajuinen kehys, jonka avulla luontokato saadaan pysäytettyä ja maailman monimuotoisuuskehitys käännettyä luontokadosta luonnon elpymiseksi vuoteen 2030 mennessä. Tavoiteltu kehys on nimeltään post-2020 Global Biodiversity Framework, eli GBF.

Kokous, CBD COP15, järjestetään Kanadan Montrealissa 7.–19. joulukuuta. Suomen luonnonsuojeluliitosta kokoukseen osallistuu suojeluasiantuntija Alisa Pihlaja. Kokous on tärkeä etenkin siksi, että käsillä on kriittinen hetki luontokadon pysäyttämiseksi. Siksi on erittäin tärkeää sopia kansainvälisesti yhteisistä tavoitteista, jotta luontokato saadaan käännettyä luonnon elpymiseksi.

GBF:ää oon valmisteltu osapuolikokousten välissä, ja se sisältää viisi päämäärää, jotka on tarkoitus saavuttaa 2050 mennessä. Kehys sisältää myös 22 kunnianhimoista, mitattavissa olevaa tavoitetta, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Kehyksellä pyritään rakenteelliseen yhteiskunnan muutokseen, koska nykyinen talousmallimme pohjautuu luonnon köyhdyttämiseen.

Käytännössä itse teksti on vielä täynnä avoinna olevia kohtia, ja osapuolilla on eriäviä näkemyksiä muun muassa siitä, mitä päämääriin ja tavoitteisiin tulee sisältyä. Ehdotetuissa muotoiluissa on runsaasti hajontaa: on ehdotettu esimerkiksi, että luontopositiivisuus tulee saavuttaa 2030 mennessä. Tämä tarkoittaisi, että ihmistoiminnan vaikutus luontoon on joko neutraali tai positiivinen ja olemme päässeet luonnon heikentymisen tieltä jo reilusti elpymisen suuntaan. Kehykseen on ehdotettu myös paljon laveampia muotoiluja, joissa vuosiluvut tai prosentit ovat pienempiä ja velvoittavuudeltaan heikompia.

On tärkeää sopia muun muassa siitä, että 30 prosenttia maa-, sisävesi-, ja merialueista suojellaan, heikentyneitä ekosysteemejä ennallistetaan, varoja ohjataan monimuotoisuuden elpymistä tukevaan toimintaan ja monimuotoisuudelle haitalliset tuet lakkautetaan. Lisäksi maankäytön negatiiviset vaikutukset ekosysteemeihin tulee tunnistaa, kuten myös luontopohjaisten ratkaisujen tuomat mahdollisuudet. On tärkeää sisällyttää GBF:ään seuranta- ja toimintamekanismi, jolla varmistetaan toimien tehokas ja nopea toimeenpano ja seuranta. Nämä asiat sisältyvät muun muassa EU:n yleiseen neuvottelukantaan, johon myös Suomi on sitoutunut.

Miksi luonnon monimuotoisuus on elintärkeää?

Luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä kaikelle elämälle maapallolla. Ihminen on riippuvainen toimivista ekosysteemeistä saadakseen puhdasta ilmaa, makeaa vettä, ruokaa, energiaa, lääkkeitä ja vakaan ilmaston. 75 prosenttia maailman ruokakasveista on riippuvaisia pölytyksestä ja noin puolet maailman väestöstä käyttää terveydenhuollossa ensisijaisesti luontoperäisiä lääkkeitä.

Monimuotoisuus tuo luonnolle sopeutumiskykyä, mikä on olennaista myös ilmaston kuumentuessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana on tehty runsaasti tutkimuksia luonnon monimuotoisuudesta, ja niistä on pääteltävissä, että tarvitsemme nopeita ja tehokkaita toimia. Ekosysteemit ovat lähellä romahtamista ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen uhkaa myös ihmiskunnan tulevaisuutta maapallolla.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen lisää epävarmuutta tulevaisuudessa ja pahentaa myös muiden globaalien kriisien, kuten ilmastokriisin ja ruokakriisin tilaa.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on tunnistettu maailman talousfoorumin tekemässä tutkimuksessa ”maailmanlaajuisesti vakavimpien riskien” kärkijoukkoon. Lisäksi uraauurtava tutkimus luonnon taloudellisesta arvosta, vuonna 2021 julkaistu Dasgupta-raportti, on tehnyt selväksi, että ihmiskunta ja talous ovat riippuvaisia ​​terveestä luonnosta, ja luonto on myös tunnustettava pääomaksi. Raportin mukaan luontokato aiheuttaa jo nyt vakavia vaikutuksia maailmantalouteen.

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on ongelma niin globaalisti kuin Suomessakin. Suomen luonnon uhanalaisuudesta kertovan Punaisen kirjan mukaan 11,9 prosenttia tutkituista 48 000 lajista Suomessa on uhanalaisia. Luontotyypeistä puolestaan noin puolet on valtakunnallisesti uhanalaisia, metsäluontotyypeistä melkein 80%.  Luontokato jatkuu kaikissa elinympäristöissä.

Suomalaista luontoa voidaan suojella pääasiassa vain täällä meillä, meidän omilla toimilla. Luontokato on kuitenkin rajat ylittävä ongelma, sillä suomalainen kulutus aiheuttaa luontokatoa myös muualla. Ratkaisuun tarvitaan laajoja uudistuksia, uutta sääntelyä, haitallisen sääntelyn purkamista, uusia innovaatiota, monialaista, monikansallista yhteistyötä sekä nopeita, globaalilla tasolla tehtäviä sitovia päätöksiä.

Joulukuussa järjestettävässä YK:n luontokokouksessa on elintärkeää sopia näistä yhteisistä tavoitteista ja toimintasuunnitelmista, jotta turvaamme tulevaisuuden myös meille ihmisille.

Alisa Pihjala
Kirjoittaja on suojeluasiantuntija. 

Lisätietoja