Metsäenergia ei ole ratkaisu ilmasto- ja energiakriisiin

Metsäenergiaa on tähän saakka osana EU:n uusiutuvan energian tavoitetta kohdeltu hiilineutraalina, vaikka se ei sitä todellisuudessa kuitenkaan ole. Päinvastoin. Jo vuonna 2011 Suomen ympäristökeskuksen tutkimusraportti osoitti, ettei metsäbiomassan energiakäyttö ole päästötöntä, vaan se lisää hiiltä ilmakehään. Lisäksi viimeaikaisen tutkimustiedon perusteella fossiilipäästöjen korvaaminen metsien käyttöä lisäämällä ei useinkaan riitä kattamaan samassa yhteydessä menetettyä metsien hiilinielua ja maaperän hiilivarastoa pitkälläkään aikavälillä (ks. Soimakallio ym. 2022).

Tällä hetkellä mikään ei estä ikimetsien polttoa energiaksi. Onneksi osa EU:n päättäjistä on muuttanut suhtautumistaan puun polttoon tieteellisen tutkimuksen mukaiseksi.

Euroopan parlamentti äänesti syyskuun alussa uusiutuvan energian direktiivin (Renewable Energy Directive, RED) uudistamisesta osana Euroopan unionin ilmastoneutraaliutta toimeenpanevaa Fitfor55-lainsäädäntöpakettia. Keskeinen tavoite on vahvempien kestävyyskriteerien luominen, ja erityisesti ensisijaisen puubiomassan eli suoraan metsästä kerättävän biomassan energiakäytön rajoittaminen osana tavoitetta. Tämä tarkoittaa yhteisiä pelisääntöjä sille, millaista puuta tai puunkäytön sivutuotteita saa jatkossa käyttää energiaksi uusiutuvan energian tavoitteen täyttämiseksi.

Parlamentin kanta koskee puun lämpö- ja voimalaitospolttoa, mutta sillä ei olisi vaikutusta purun, kuoren, teollisuuden sivutuotepuun tai mustalipeän kohteluun eikä puun pienpolttoon kotitalouksissa.

Parlamentin kannan mukaan ensisijaisen puubiomassan käytölle asetettaisiin katto, ja sen käyttöä vähennettäisiin asteittain vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi ensisijaisen puubiomassan suoria ja epäsuoria tukia rajoitettaisiin. Esimerkiksi Suomi tukee puun polttoa 418 miljoonan euron verotuilla vuosittain. Tämä ylläpitää epätervettä kannustetta puunpoltolle puhtaamman energia- ja materiaalikäytön kustannuksella. Lisäksi uusiutuvan energian tukea ohjautuu puun polttoon enimmillään 3,5 miljoonaa euroa vuonna 2023.

Uudistuksen avulla puun käyttöä ohjattaisiin siten jatkossa ensisijaisesti korkeamman jalostusarvon tuotteisiin samalla, kun pyrittäisiin estämään monimuotoisuudeltaan arvokkaiden ja vanhojen metsien hakkaaminen energiantuotannon tarpeisiin.

Parlamentin esitys on linjassa sen kanssa, mitä tieteellinen tutkimus sanoo ilmaston ja luonnon kannalta kestävästä energian ja metsien käytöstä (Seppälä ym. 2022, Repo ym. 2020, Seppälä ym. 2019, EASAC 2017, Repo ym. 2015). Lopullinen direktiivi neuvotellaan syksyn aikana komission, parlamentin ja neuvoston välillä.

Parlamentin kanta on selkeä viesti siitä, että tutkijoiden varoitukset on otettu vakavasti ja että tavoitteena on luopua ilmastolle ja luonnolle haitallisista energiamuodoista. Suomelle tämä tarkottaisi todennäköisesti luopumista puun polton verotuista, puun poltolle kohdistuvasta uusiutuvan energian tuesta ja kestävyyskriteerien ulkopuolisen polton siirtymistä päästökaupan piiriin. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ilmasto- ja energiastrategian pyrkimys lähes kaksinkertaistaa metsähakkeen käyttö (16–17 miljoonaan kuutiometriin vuodessa) ei siten enää olisi paperillakaan ilmastotavoitteiden mukainen.

Suomessa alati kasvavat hakkuutasot ja tukeutuminen metsäenergiaan ovat ristiriidassa Sanna Marinin hallitusohjelman ympäristötavoitteiden, uuden ilmastolain ja kansainvälisten sitoumusten kanssa. Luonnonvarakeskuksen viimeisimpien seurantatietojen mukaan maankäyttösektorimme on muuttunut päästölähteeksi, mikä vie pohjan ilmastolakiin kirjatulta hiilineutraaliustavoitteelta. Myös luonnon monimuotoisuus Suomen metsissä jatkaa edelleen heikkenemistään (ks. Auvinen ym. 2020, Hyvärinen ym. 2019). Bioenergia kytkeytyy molempiin ongelmiin, sillä hakkuut ja hakkuutähteiden korjuu heikentävät sekä hiilinieluja että metsäluonnon monimuotoisuutta (Repo ym. 2020). Hiilinielujen ja metsäluonnon tila osoittavat, miten rajallisia metsät lopulta ovat.

Sekä nykyisen että seuraavan hallituksen on otettava tutkimustieto tosissaan ja korjattava menneisyyden energiapolitiikan virheet.

Bioenergian käyttö ei ratkaise energiamurrosta. Jotta jatkossa vältämme nykyisen kaltaiset energiakriisit, tulee meidän ennen kaikkea vauhdittaa siirtymää uusiutuvaan, poltoon perustumattomaanja hajautettuun energiantuotantoon. Huoltovarmuutta ei voida enää rakentaa polttamisen varaan. Suomen metsien käytössä täytyy priorisoida erityisesti korkeamman jalostusarvon tuotteita, sillä puuta ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen fossiilisten raaka-aineiden ja energian korvaavaan käyttöön (ks. Majava ym. 2021). Tämä ei ole järkevää siis vain ilmaston ja luonnon, vaan myös talouden kannalta. (ks. Berg-Andersson ym. 2022)

Päivi Tikkakoski ja Hanna Aho

Kirjoittajat työskentelevät suojeluasiantuntijoina Suomen luonnonsuojeluliitossa

 

Lisätietoja