Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Kasvukausi lähenee – minne jäi rahkasammalen korjuun kes­tä­vyys­si­tou­mus Green deal?

Kun rahkasammalen korjuun ongelmia pohtinut työryhmä päätti työnsä vuoden alussa, jäi toiminnan kestävyyden varmistaminen edelleen alan yritysten varaan. Toimialan vapaaehtoisesta sääntelystä eli Green dealista ei ole kuitenkaan kuulunut vielä mitään, vaikka rahkasammalen laajamittaisen korjuun ja hyödyntämisen suunnittelu jatkuu. Rahkasammalta korjaavien yritysten kestävyyspuheelle odotetaan nyt katetta.

Kuvassa on Sarvinevan suo, josta on korjattu rahkasammalta.
Rahkasammalen kuorinta käytännössä tuhoaa suon pintakasvillisuuden ja saattaa lisätä reunaojiin päätyvän veden määrää ja siten vesistökuormitusta. Kuva Kihniön Sarvinevalta Pohjois-Pirkanmaalta. Kuva: Sll Pirkanmaan piiri.

Rahkasammalen korjuun ongelmat nousivat julkisuuteen vuonna 2020, kun Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piiri kuvasi rahkasammalen korjuun osin tuhoaman Sarvinevan suon. Piiri teki myös ympäristöministeriölle (YM) aloitteen toiminnan asettamisesta luvanvaraiseksi.

Aloitteen ja julkisuuden seurauksena YM käynnisti selvitykset toiminnan säätelystä ja ympäristövaikutuksista. Ministeriö myös perusti työryhmän pohtimaan rahkasammalen korjuun vaikutuksia sekä olemassa olevia ja mahdollisia uusia ohjauskeinoja.

Ministeriön asettaman työryhmän loppuraportin mukaan rahkasammal ei ole uusiutunut juuri lainkaan nykyisillä korjuualueilla, eivätkä toimijoiden väitteet rahkasammalen nopeasta uusiutumisesta näytä kestävän tarkempaa tarkastelua. Selvitysten mukaan korjuuta on tehty myös koskemattomilla, luonnontilaisilla suonosilla, kuten maakunnallisesti arvokkaalla Sarvinevalla. Tällä hetkellä toimintaa ei siis voida sanoa kestäväksi ilmaston, saati suoluonnon kannalta.

Rahkasammaleen korjuuseen koskevaan lainsäädäntöön ei saada tällä vaalikaudella enää muutoksia, sillä asia ei ole hallitusohjelmassa.

Rahkasammaleen korjuuseen koskevaan lainsäädäntöön ei saada tällä vaalikaudella enää muutoksia, sillä asia ei ole hallitusohjelmassa.

Rahkasammalen korjuun ympäristövaikutukset -yhteistyöryhmään osallistui tutkijoita, toiminnanharjoittajia ja sidosryhmiä. Luonnonsuojeluliiton edustajana ryhmän työhön osallistui Paloma Hannonen.

Rahkasammaleen korjuuta tekevät toimijat ovat laatineet rahkasammaleen korjuulle itsesääntelyohjeet, joiden he katsovat riittävän toiminnan kestävyyden varmistamiseen. Rahkasammalta esimerkiksi kasvualustoina ja kuivikkeena hyödyntävät yritykset mainostavat rahkasammalta nopeasti uusiutuvana, kestävänä vaihtoehtona turpeelle.

Näin ei ministeriön selvityksen mukaan ole. Raportissa todetaan, että nykymenetelmillä rahkasammal ei ole uusiutunut korjuualoilla juuri lainkaan.

Tavoitteena korvata turve rahkasammalella

Samaan aikaan toimiala suunnittelee ja kehittää rahkasammalen todella laajamittaista hyödyntämistä. Esimerkiksi Geologinen tutkimuskeskuksen (GTK), Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) kaksivuotinen RahKoo-hanke suunnittelee rahkasammalen laajamittaista korjuuta ja kasvatusta. Hankkeen ajatuksena on, että rahkasammalta voitaisiin käyttää kasvualustoissa turpeen korvaajana joko yksin tai muiden materiaalien kanssa. Hankkeen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Hankkeen mukaan tämä olisi mahdollista, koska Suomessa on paljon vajaatuottoisia ojitettuja soita ja turvekenttiä. On selvää, että kun toiminnan tavoitteena on laajentaa turpeenlouhinnan mittaluokkaa merkittävästi, lainsäädännöllinen ohjaus ja ympäristölupamenettely on otettava käyttöön.

Esimerkiksi GTK:n soiden luonnontilaisuusluokittelun ongelmana on, että koko laaja suo luokitellaan yhtenä kokonaisuutena. Tällöin osittain ihmistoiminnan muuttama suo luokitellaan muuttuneeksi, vaikka suolla olisi pienempiä, luonnontilaisen kaltaisina säilyneitä osia. Etenkin raskaasti ojitetulla alueella nämä suon osat voivat olla paikallisesti merkittäviä elinympäristöjä uhanalaiselle suolajistolle. Ne voivat toimia lukuisille lajeille myös tärkeinä astinkivinä ja kulkuyhteyksinä muiden sopivien elinympäristöjen välillä.

Kuvassa näkyy Sarvinevan suota.
Suokasvillisuus pidättää vettä sekä suodattaa ravinnevalumia ja suon metaanipäästöjä. Suon pintakasvillisuus tarjoaa elinympäristön monimuotoiselle hyönteislajistolle, mistä suolla pesivät linnut saavat ravintoa. Kuva: Sll Pirkanmaan piiri.

Ympäristölupamenettely varmistaisi, että rahkasammalen ja pintaturpeen oton vaikutukset ympäristöön ja luonnon monimuotoisuuteen arvioidaan kohdekohtaisesti. Tällöin Sarvinevan tapaisia “virheitä” ei tapahdu.

Pirkanmaan piirin nostettua Sarvinevan tapauksen julkisuuteen, maakunnallisesti arvokkaalla suolla nostoa tehneen Ecomoss -yhtiön omistaja Biolan Group käynnisti oman selvityksen tehdystä korjuusta. Selvityksen tuloksena Biolan Group myönsi, että nostoa on tehty myös suon luonnontilaisella osalla ja pyysi anteeksi tapausta.

Yhtiö ilmoitti kuitenkin jatkavansa rahkasammalen korjuuta luontoarvoiltaan vastaavilla soilla. Se lupasi ainoastaan, ettei nostoa tehdä täysin tai lähes luonnontilaisilla suoaltailla (GTK:n luonnontilaisuusluokka 5 ja 4), joita löytyy käytännössä vain suojelualueilta.

Tällä hetkellä rahkasammaleen keräys edellyttää vain maanomistajan lupaa.

Mikä Green deal?

Green deal on vapaaehtoinen sopimus, jonka yritys tai julkinen sektori voi solmia valtion kanssa ilmastonmuutoksen tai luontokadon torjumiseksi. Sopimusten avulla voidaan täydentää nykyisiä lakeja tai asettaa lainsäädäntöä kunnianhimoisempia tavoitteita. Sopimukset ovat lainsäädännön muuttamista nopeampi ja joustavampi tapa sitouttaa toimijoita kestävämpiin ja tehokkaampiin toimintamalleihin.

Nyt yritysten on aika toimia mainospuheidensa mukaisesti eli kestävästi ja vastuullisesti.

Rahkasammalen korjuun toimialalla Green dealia ei ole kuitenkaan kuulunut. Miten toimiala vastaa työryhmän raporttiin? Kuinka havaitut ongelmat korjataan?

Nyt yritysten on aika toimia mainospuheidensa mukaisesti eli kestävästi ja vastuullisesti. Siirtyminen ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan edellyttää kestämättömistä tuotantotavoista ja materiaaleista luopumista.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtäviä toimia, kuten turpeen käytöstä luopumista, ei tule kuitenkaan tehdä soiden monimuotoisuuden kustannuksella. Näin on vaarassa käydä, jos rahkasammaleen korjuuta ei aleta säädellä.

Anne Hirvonen
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija ja Pirkanmaan piirin aluesihteeri

Jaa sosiaalisessa mediassa