Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­suo­je­lu­lii­ton lausunto ah­ma­kiin­tiö­ase­tuk­sen 2021–2022 luonnoksesta

Luonnonsuojeluliitto vastustaa maa- ja metsätalousministeriön esitystä kahdeksan ahman tappamisen mahdollistavaksi asetukseksi.

Kuva: Lasse Kurkela

17.12.2021

Maa- ja metsätalousministeriölle

Viitaten lausuntopyyntöönne 23.11.2021 Dnro VN/30213/2021

Luonnonsuojeluliiton lausunto ahmakiintiöasetuksen 2021–2022 luonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä asetusesitykseen liittyy biologisia ja oikeudellisia ongelmia. Ahman metsästykselle on muita tyydyttäviä vaihtoehtoja, jotka tekevät poikkeusluvista turhia ja lainvastaisia.

Asetuksessa esitetään kahdeksan ahman kiintiötä poronhoitoalueelle Kuusamon, Suomussalmen, Hyrynsalmen, Taivalkosken, Sallan, Savukosken, Pelkosenniemen, Sodankylän, Muonion, Kolarin, Kittilän, Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnissa

Ahman suojelua tulee kehittää muilla keinoilla kuin metsästämällä.

Asetuksen biologisia ongelmia

Biologisesti koko Suomen ahmakanta ei ole suotuisan suojelun tasolla. Boreaalisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä ahmakannan suojelutaso arvioitiin luontodirektiivin vuosien 2007–2012 raportoinnissa olevan epäsuotuisa, riittämätön, mutta paraneva. Laji on tuoreessa uhanalaisuusarvioinnissa (2019) arvioitu erittäin uhanalaiseksi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vuoden 2021 alussa ahmoja oli 390–400 yksilöä, joista poronhoitoalueella noin 165 ahmaa ja poronhoitoalueen ulkopuolella todennäköisimmin noin 230 yksilöä.

Euroopassa ahmaa tavataan vain Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä, ja se on meillä tavattavista suurpedoista harvalukuisin. Suomen kanta ei saa niin riittävää täydennystä naapurimaista, että sen uhanalaisuusluokkaa olisi voitu sen takia laskea.

Ahma lisääntyy hitaasti, ja lisääntymisikäisten naaraiden tappaminen heikentää kantaa alpiinisella vyöhykkeellä. Osa poikkeusluvilla tapetuista ahmoista on juuri ollut lisääntyviä naaraita Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa. Skandinavian ahmakanta on voimaperäisen pyynnin kohteena Pohjois-Norjassa Finnmarkin läänissä. Lisäksi Suomen poikkeusluvilla näyttäisi olevan vaikutusta alpiinisen vyöhykkeen ahmakantaan. Tunturi-Lapin ahmakanta onkin pienentynyt viime vuosina. Sen sijaan poronhoitoalueen eteläpuolella ahmakanta on jatkanut hidasta kasvuaan, kun sitä ei ole poikkeusluvilla verotettu.

Asetuksen oikeudellisia ongelmia

Asetuksen perusteet ovat tänä vuonna samat kuin aikaisemmin. Tämä on ongelma myös suotuisan suojelutason kannalta, sillä muita tyydyttäviä ratkaisuja kuin poikkeuslupien myöntäminen on olemassa. Huomattakoon erikseen myös ahmaa Natura-alueilla koskeva KHO 2020:31.

Muita tyydyttäviä vaihtoehtoja metsästykselle

1) Kestävin ratkaisu eteläisen poronhoitoalueen muidenkin suurpeto-ongelmiin on siirtää poronhoitoalueen etelärajaa pohjoisemmaksi. Esimerkiksi Hallan ja Hossa-Irnin paliskuntien poronomistajille tulisi maksaa luopumiskorvauksia. Näin säästettäisiin pitkällä tähtäimellä paljon petokorvausvaroja. Samalla saataisiin lisää tilaa uhanalaisille suurpedoille ahmalle ja sudelle sekä metsäpeuralle.

2) Tehostetaan vahinkojen tarkistamista

Käsityksemme mukaan ahman porovahinkoja edelleen liioitellaan, vaikka vahinkojen sähköinen ilmoittaminen Riistavahinkorekisteriin on parantanut tilannetta. Ahman metsästyksen sijasta kannattaisi panostaa porovahinkojen tarkistamiseen maastossa. Näin on saatu ennenkin aiheettomia hakemuksia karsittua ja korvausrahat riittämään.

3) Ahmojen tappamisen sijaan niitä kannattaa siirtää

On parempi siirtää ahmoja poronhoitoalueen eteläpuolelle kuin tappaa niitä. Imettävää naarasta ei kuitenkaan pidä edes siirtää. Ahma ei ole aiheuttanut kiistoja alueilla, joille ne ovat luontaisesti siirtyneet.

4) Reviiripohjainen korvausjärjestelmä kokeiluun

Paras, yksinkertaisin ja kaikille helpoin ratkaisu siihen on esitetty reviiripohjainen korvausjärjestelmä. Reviirikohtaista korvausjärjestelmää voitaisiin kokeilla pahimmilla ongelma-alueilla tappamisen sijasta. Kokeilussa voitaisiin testata suurpetojen ja porovahinkojen määrää sekä korvausten riittävyyttä. Tätä kokeilua tulee kiirehtiä. Jos kokeilu vaatii säädösmuutoksia, niiden valmistelu on välttämätöntä aloittaa.

Lupaehtoihin selkeyttä, lupia vain riistahallinnon ammattilaisille ja kokonaiskuolleisuus hallintaan

Ahman ja suden poikkeuslupien käytössä on ammuttu ahmanaaraita ja suden alfayksilöitä. Jos poikkeuslupia halutaan antaa, näihin ongelmiin on kaksi ratkaisua:

1) Jos tappolupia myönnetään, ahmanaaraiden (ja vastaavasti susiasetuksessa suden alfayksilöiden) suojelu tulee säätää yksiselitteisiksi ja velvoittaviksi lupaehdoiksi. Esimerkiksi ahmayksilö pitäisi nukuttaa ja varmistua siitä, että kyseessä ei ole lisääntymisikäinen naaras.

2) Ahman ja suden tappolupien käyttö on aika siirtää yksinomaan Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen tai Metsähallituksen riista-ammattilaisille. Näin voidaan nykyistä paremmin varmistua, että pyynti kohdistuu oikeaan yksilöön. – Jos tämä vaatii muutoksia metsästysoikeuksia koskeviin säädöksiin, luvat voidaan rajata valtion alueille, kunnes yksityismaita koskevat säädökset saadaan valmiiksi. Samalla tulee ratkaista myös pannoituslupia koskeva ongelma, joka liittyy metsästysoikeuksiin.

3) Asetuksessa ei ole ihmisen aiheuttamaa kokonaiskuolleisuutta säätelevää säädöstä. Jos asetus annetaan, sen 3 §:ään tulee lisätä: ”Edellä 1 §:ssä säädettyyn määrään luetaan poliisin määräyksellä poistetut, liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet ahmat.”

Ahman suojelun muita kehittämiskeinoja

1) Eteläisten paliskuntien vapaata laidunnusta rajoittaa ja niille asettaa tarhauspakko. Petokorvauksia maksettaisiin silloin ainoastaan tarhan sisäpuolella tapahtuneista vahingoista. Huomattakoon, että myös MTK on tehnyt esityksen tällaisista muutoksissa eteläisellä poronhoitoalueella.

2) Salametsästyksen valvontaa, petovahinkojen maastotarkastusta ja ahmatutkimusta tulee tehostaa. Luvallisen metsästyksenkin valvonta on mahdollista, koska asetuksen alueella on vain kolme Metsähallituksen erätarkastajaa. Poronhoitoalueelle olisi korkea aika perustaa eräpoliisin virkoja.

3) Pohjoismaista yhteistyötä suurpetojen suojelussa kannattaa kehittää. Ahman suojelun edistämiseksi olisi erittäin tärkeää saada uusi LIFE-hanke toteutettua. Sillä voitaisiin selvittää lisää myös tulevia mahdollisia ahman siirtoalueita sekä tehdä ahmavalistusta. Tässä Luonnonsuojeluliitto voisi piireineen ja yhdistyksineen olla mukana.

4) Alueellista yhteistyötä kannattaa kehittää ottamalla ympäristöjärjestöt mukaan alueellisiin riistaneuvostoihin. Syyksi siirtojen vastustamiseen ei riitä, että asioita on käsitelty alueellisissa riistaneuvostoissa, joissa ei ole ympäristöjärjestöjä.

Yhteenveto

Luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi ahman rauhoittamisesta poikkeamista ja poikkeuslupien myöntämistä. Esitetyllä metsästyksellä on toisaalta vakavia biologisia ja oikeudellisia ongelmia sekä toisaalta muita tyydyttäviä vaihtoehtoja. Viime talven kokemukset osoittivat, että asetus ja lupaehdot olivat riittämättömät suojaamaan naaraita. Toimivin ratkaisu olisi siirtää poronhoitoalueen rajaa pohjoisemmaksi ja määrätä talviaikainen tarhauspakko eteläisiin paliskuntiin.

Lisätietoja

– ympäristöpäällikkö Tapani Veistola, puhelin 0400 615 530

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY

Harri Hölttä
puheenjohtaja

Tapani Veistola
ympäristöpäällikkö
va. toiminnanjohtaja

Lisätietoja

Ympäristöpäällikkö, va. toiminnanjohtaja Tapani Veistola

Jaa sosiaalisessa mediassa