Kia Aarnio: Ilmastokriisi ratkaistaan ihmisten voimalla
Ihmismielessä on psykologisia esteitä sille, ettei muutosta ekologisesti kestävään yhteiskuntaan ole vielä saatu aikaiseksi. Ilmastokriisin hillitseminen ja maailman muuttaminen vaatii sitä, että ihmiset voimaantuvat uskomaan omaan valtaansa, kirjoittaa Kia Aarnio.
Luulemme, ettei meillä ole valtaa muuttaa asioita. Mitä yhden ihmisen kasvisruokavalio tai työmatkapyöräily vaikuttaa maailman mittakaavassa, kun Kiinassa poltetaan kivihiiltä energiaksi, jolla valmistetaan muovikrääsää ja elektroniikkaa laivalasteittain? Miksi juuri suomalaisen turveyrittäjän tulisi uudelleen kouluttautua, kun yhdysvaltalaiset jatkavat saastuttavilla katumaastureilla ajamista ja Bangladeshissa jätevedet huuhdotaan jokiin? Miten suomalainen kansanedustaja voi vaikuttaa planeetan laajuiseen kriisiin, kun edes suomalaisten puolueiden kesken ei saada yksimielisyyttä riittävistä ilmastotoimista?
Usein käytetty mielikuva on, että maailman voi jakaa viiden miljoonan ihmisen joukkoihin ja todeta, että jos mikään noista ryhmistä ei tee mitään ilmastokriisin hillitsemiseksi, kaikki ovat tuomittuja planetaarisen mittaluokan tuhoon. Greta Thunbergia taas on käytetty esimerkkinä siitä, kuinka kuka tahansa voi nousta vastustamaan fossiiliyhteiskunnan rakenteita ja vetää muita mukaansa aktivismiin. Silti ihmiset epäilevät: en juuri minä kuitenkaan ole mikään Greta. Eikä edes kansainvälinen nuorten ilmastoliike ole saanut globaaleja päästöjä tippumaan, vaan ne kasvavat yhä edelleen. Ihmiskunnan ilmastokriisitietoisuus on kasvanut, mutta teot odottavat vielä toteuttajia.
Meidän on vaikea uskoa toisenlaiseen tulevaisuuteen, kun olemme eläneet talouskeskeisen ajattelun, fossiilisten polttoaineiden ja eläinperäisen ravinnon keskellä
Ihmismielessä on psykologisia esteitä sille, ettei muutosta ekologisesti kestävään yhteiskuntaan ole vielä saatu aikaiseksi. Kukaan muukaan ei tee mitään, ajatellaan, eikä itsekään haluta poiketa yhteisön tavoista. Toisten hyväksyntä on meille tärkeää. Arjessa on helpompi edetä niin sanotulla autopilotilla ja olla ajattelematta tulevaisuuden uhkia ja niiden torjuntaa. Hukkuvien jääkarhujen, sulavien jäätiköiden, veteen peittyvien katujen ja metsäpalojen kuvat lamauttavat ja passivoivat. Uskotaan, että maailma tuhoutuu ilman, että sille voi tehdä oikein mitään. Totta kai ihmiset haluaisivat mieluummin metsät kuin avohakkuut, puhtaan ilman kuin saasteet ja elävät saimaannorpat kuin verkkoihin kuolleet kuutit. Mutta taloutemme tarvitsee metsäteollisuutta, kotien lämmitys turvetta ja kivihiiltä ja ruokalautaset kalaa – tai niin me kuvittelemme. Meidän on vaikea uskoa toisenlaiseen tulevaisuuteen, kun olemme eläneet talouskeskeisen ajattelun, fossiilisten polttoaineiden ja eläinperäisen ravinnon keskellä. Identifioidumme sekasyöjiksi ja autoilijoiksi, eikä omaa identiteettiä haluta horjuttaa.
Ihmismielen esteitä voi purkaa, kun etujoukot näyttävät mallia vegaaniudesta, maata pitkin matkustamisesta ja taloyhtiön maalämpöremontista. Hyvät uutiset siitä, kuinka Saksan valtio ja öljy-yhtiö Shell joutuvat oikeudessa vastuuseen riittämättömistä ilmastotoimista, auttavat näkemään myönteisen kehityksen. Ne auttavat uskomaan, että toivoa on, jos toimitaan. Kun sähköautot ja tuulivoima ovat muuttuneet käyttökuluineen edullisemmiksi vaihtoehdoiksi kuin bensa-autot ja öljyn polttaminen lämmöksi, luonnonsuojelun arvostamisen ja käytännön ympäristötoimien välinen kuilu on aiempaa helpompi kuroa umpeen.
Se, mitä ilmastokriisin hillitseminen ja maailman muuttaminen vaatii tällä hetkellä, on se, että ihmiset voimaantuvat uskomaan omaan valtaansa.
Kuitenkaan ilmastotoimintaa estävät mielen esteet eivät ole ainoa syy, joka hidastaa maailman muuttumista paremmaksi. Yksilöiden tunteista ja muista psyykkisistä tekijöistä puhuttaessa ei huomioida riittävästi ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja heidän valtaansa. Aktivisteilla, ympäristöjärjestöillä ja alkuperäiskansojen asukkailla ei useinkaan ole yhtä paljon valtaa kuin status quon ylläpitäjillä, sillä valta kytkeytyy rahaan ja voimaan. Fossiiliyritykset ovat vuosikymmeniä käyttäneet valtavasti rahaa ja energiaa lietsoakseen denialismia ja ilmastoasioiden torjumista mielestä. Se, mitä ilmastokriisin hillitseminen ja maailman muuttaminen vaatii tällä hetkellä, on se, että ihmiset voimaantuvat uskomaan omaan valtaansa. Ihmisten tulisi myös kuvitella toisenlainen maailma, sellainen, jossa metsät huminoivat, ilma on puhdasta ja saimaannorpat hymyilevät rantakivillä. Valta on kansalla ja saamme sellaisen tulevaisuuden, jonka vaadimme.
Kia Aarnio
Kirjoittaja on psykologian tohtori ja Suomen luonnonsuojeluliiton tiedottaja