Onnistunut siirtymä irti turpeesta on monen asian summa

Kuluvana talvena on uutisoitu siitä, kuinka päästökaupan hinnannousu yllätti turvealan ja kuinka turpeen käyttö vähenee jo itsestään ilman uutta lakia. On myös esitetty arvioita siitä, että turpeen käytön kieltäminen johtaisi uusiin investointeihin metsäenergiaan sen sijaan, että siirryttäisiin polttoon perustumattomiin energiamuotoihin.

Selkeä yhteinen aikataulu, investointituki polttoon perustumattomiin energiaratkaisuihin, oikeudenmukaisen siirtymän rahaston hyödyntäminen ja metsäbiomassan verotus johtaisivat hallitumpaan lopputulokseen kuin nykytila, jossa turpeen tulevaisuuden ennakointi on ollut vaikeaa. Päästökaupan hinta on noussut ennätyskorkealle tänä talvena, ja sen on ennustettu nousevan entisestään.

Asiaa on käsitellyt myös Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola aikaisemmin julkaisemassamme blogissa.

Turpeen polton lopettaminen nopealla aikataululla on tärkeää etenevän ilmastokriisin vuoksi; emme voi hukata enää yhtään vuotta viivyttelemällä ilmastotoimia. Kivihiilen energiakäyttöä koskevalla lailla asetettiin aikoinaan 10 vuoden siirtymäaika kivihiilen poltolle. Tosiasiallisesti valtaosasta kivihiilen käyttöä luovutaan vuoteen 2025 mennessä, joten myös turpeen energiakäytön kieltämiselle on perusteltua asettaa 10 vuotta lyhyempi siirtymäaika. Lyhyempi siirtymäaika on perusteltu myös yhteiskunnallisista muutoksista ja Suomen ilmastotavoitteiden kiristymisestä johtuen. Ilmastotoimilla on kiire, ja turvealaa on jo pidetty yllä verohelpotuksin liian pitkään.

Turpeesta luopumisen ei tarvitse johtaa puun polton lisääntymiseen

On todellinen uhkakuva, että turpeen käytön kieltäminen johtaa lisääntyneeseen puun polttoon. Pahimmillaan yritykset ryhtyvät polttamaan tuontipuuta. Tämä täytyy estää, sillä puuenergiasta vapautuu enemmän hiilidioksidia synnytettyä energiaa kohti kuin mitä vapautuu fossiilisista polttoaineista. Puun polttaminen ei ole hiilineutraalia, ja lisääntyvällä metsäbiomassan käytöllä olisi vaikutuksia myös metsien monimuotoisuuteen.

Olemme esittäneet lakialoitteen perusteluissa, että turpeesta luopuville yhtiöille kohdistetaan investointituki polttoon perustumattomiin uusiutuviin lämmitysmuotoihin. Vastaava tukipaketti on kohdistettu kivihiilestä vuoteen 2025 mennessä luopuville yhtiöille. Tukipaketti takaisi yhtiöiden tasavertaisen kohtelun ja varmistaisi, että turpeen poltosta ei siirrytä pelkästään biomassan polttoon vaan polttoon perustumattomat lämpöratkaisut saisivat etusijan. Siirtymistä pelkästään puubiomassan polttoon voitaisiin ehkäistä myös asettamalla biomassalle vero joko energiasisällön tai ilmastolle haitallisten jakeiden käytön osalta.

Suomesta löytyy jo hyviä esimerkkejä päästöttömistä energiaratkaisuista

Turpeen korvaajia on haettava erityisesti polttoon perustumattomista vaihtoehdoista. Näitä ovat esimerkiksi lämpöpumput, energiatehokkuus, tuulivoima, aurinkolämpö, lämmön varastointi, syvälämpö ja geoterminen lämpö. Kiinnostavia ovat myös esimerkiksi älykkäät ratkaisut energiajärjestelmän optimointiin sekä sähkön, lämmön ja jäähdytyksen sektorikytkentään, sillä maailmanmarkkinoilla on näille ratkaisuille suuri kysyntä ja Suomessa on osaamista niistä. Näiden ratkaisujen kehittäminen loisi siis taloudellisia mahdollisuuksia, mutta niiden kehittäminen vaatii toimivat kotimarkkinat.

Ilmastoystävällisiä energiaratkaisuja on listattu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämällä energialoikka.fi -sivustolla. Hyviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi Vantaalta, Kankaanpäästä, Mäntsälästä ja Vaasasta.  Irti turpeesta -kampanjablogissa polttoon perustumattomista ratkaisuista kirjoitti aiemmin Suomen ympäristökeskuksen tutkija Karoliina Auvinen.

Soitamme on tärkeää suojella turvetuotannolta

Uusia soita avataan edelleen turvetuotantoon. Lajien uhanalaistuminen jatkuu kaikissa elinympäristöissä, mutta soilla erityisen nopeasti. Yhdenkään suoluontotyypin kehityksen ei arvioida olevan myönteinen. Olemme menettäneet alkuperäisestä suoluonnostamme ison osan. Olemme kuivattaneet yli puolet alkuperäisestä suoluonnosta eri tarkoituksiin.

Turvetuotanto on yksi suolajeihin ja -luontotyyppeihin vaikuttava uhkatekijä. Soiden tilanne on sellainen, että kaikkiin soita heikentäviin toimiin on kyettävä löytämään ratkaisuja. Turpeen polttamisesta luopuminen on yksi suoluonnon tilannetta helpottava ratkaisu. Sen lisäksi poltosta luopuminen auttaa torjumaan ilmaston kuumenemista, mikä uhkaa suoluonnon lisäksi monia muitakin luontotyyppejä.

Soita säästämällä autamme myös vesistöjä, sillä vuonna 2019 julkistetun arvioinnin mukaan maamme pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä ja virtavedet liettymisestä. Turvetuotanto vaikuttaa erityisesti pieniin latvavesiin, sinne mistä vesistöt saavat alkunsa. Vesistökuormitus on suurimmillaan, kun virtaamat ovat voimakkaimpia. Tämä tarkoittaa kevätulvien ja rankkasateiden aikaa.

Turpeen kaivamisen aiheuttamilla ravinnepäästöillä voi olla alueellisesti ja paikallisesti merkittäviä vaikutuksia vesistöjen tilaan. Kiintoainekuormitus aiheuttaa alapuolisissa vesissä kalojen kutupaikkoina toimivien järvenrantojen sekä puro- ja jokiuomien pohjien liettymistä ja muita elinympäristön muutoksia. Tämän lisäksi se aiheuttaa veden samentumista. Myös humuskuormitus tummentaa vesiä. Lisäksi se esimerkiksi sitoo itseensä kaloille vaarallisia metalleja ja monia ympäristömyrkkyjä. Eloperäisen aineen hajoaminen myös kuluttaa vedestä happea.

Liisa Toopakka
Paloma Hannonen

Kirjoittajat ovat Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntijoita