Sallitaanko saimaannorppien tappaminen jatkossakin? Kyllä!

Maa- ja metsätalousministeriö asetti loppuvuonna 2019 Saimaannorppa ja kalastus
-työryhmän laatimaan esitystä saimaannorpan suojelemisen ja kalastuksen yhteensovittamiseksi seuraavalle viisivuotiskaudelle. Saimaannorpan suojaksi tehty asetus päättyy tänä vuonna, joten uusi asetus ja sen pohjalta tehdyt sopimukset osakaskuntien kanssa täytyy tehdä ennen 15. huhtikuuta 2021.

Työryhmän tehtäväksi annettiin arvioida saimaannorpan suojelemiseksi asetettujen kalastusrajoitustoimenpiteiden riittävyyttä ja vaikutuksia sekä laatia ehdotuksia kalastussäännösten kehittämiseksi. Työryhmän tuli myös selvittää ja esittää muita toimenpiteitä, joilla saimaannorpan sivusaaliskuolleisuutta kalanpyydyksiin voidaan vähentää. Työryhmän tuli työssään ottaa huomioon ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys ja pyrkiä kalastus- ja suojeluintressien yhteensovittamiseen.

Työryhmässä kalastus nousi pääosaan – ei norppa

Alusta asti kävi selväksi, että työryhmätyöskentely painottuu todistelemaan kalastuksen merkityksellisyyttä niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin, eikä tavoitteena ole kalastuksen sivusaaliskuolleisuuden vähentäminen. Puheet ja esitykset saimaannorpan suojelun vahvistamisesta jäivät vähemmistöön, ja suojelupuolen merkitystä vähäteltiin. Perusteena oli se, että saimaannorppakanta on kasvanut saimaannorpan suojelustrategian (vaatimattoman) tavoitteen mukaisesti, ja välitavoite – 400 norppaa vuoteen 2025 mennessä – oli saavutettu vuosia etuajassa.

Tässä kohtaa tosin unohdettiin se, että tutkijat ovat jo vuosien ajan tuoneet esiin sen, että kannan kasvuprosenttia pitää pyrkiä nostamaan, sillä norppien geneettinen monimuotoisuus vähenee koko ajan, ja ilmastonmuutos uhkaa norpan lisääntymistä. Lisäksi unohdettiin se, että vielä kymmenen vuotta sitten välitavoitteena oli 400 norppaa vuoteen 2020 mennessä, mutta se muutettiin, kun tilanne näytti silloin huonolta. Olemme siis saavuttaneet välitavoitteen suunnilleen alkuperäisessä aikataulussa, kiitos suojelutoimien.

Suotuisan suojelun tasolla puhutaan moninkertaisesta määrästä norppia koko Saimaan alueella. Siihen tavoitteeseen ei nykyisillä tai suunnitelluilla toimenpiteillä päästä.

Pää laitetaan pensaaseen myös sen tosiasian edessä, että varsinainen tavoite, suotuisan suojelun taso, on vielä hyvin kaukana. Suotuisan suojelun tasolla puhutaan moninkertaisesta määrästä norppia koko Saimaan alueella. Siihen tavoitteeseen ei nykyisillä tai suunnitelluilla toimenpiteillä päästä. Pakoilemme siis vastuuta tulevien sukupolvien kustannuksella.

Saimaannorpan tulevaisuus näyttää hyvinkin epävarmalta leutojen talvien yleistymisen ja sen monien seurannaisvaikutusten sekä pienen ja hajanaisen kannan takia. Ei pidä myöskään ummistaa silmiä siltä, että ihmislähtöinen häiriö aiheuttaa todennäköisesti entistä enemmän ongelmia, kun sekä norppien että ihmisten määrä Saimaalla lisääntyy. Kalastukseen ja sivusaaliskuolleisuuden vähentämiseen pystymme vaikuttamaan nopeastikin, jos vain on tahtoa. Nyt tahtoa ei ole.

Kalanpyydyskuolemia tapahtuu edelleen paljon

Kaudella 2016–2020 on havaittu 23 norppien kalanpyydyskuolemaa ja lisäksi neljä tukehtumalla kuollutta norppaa. Näistä norpista 22 kuoli verkkoihin ja puolet niistä (11 yksilöä) heinäkuussa. Noin neljäsosa kaikista kuolemista tapahtui muikkuverkkoihin. Kaikki kalanpyydyskuolemat eivät tule tietoon. Metsähallituksen arvion mukaan noin 40 prosenttia norpan kuolleisuudesta tulee tietoon, joten on mahdollista, että kalanpyydyskuolleita on 2–3 kertaa niin paljon kuin havaitaan.  Lähes kaikki havaituista kalanpyydyskuolemista tapahtuu laillisen kalastuksen yhteydessä. Lainsäädäntömme siis sallii valtaisan määrän ihmisen aiheuttamia erittäin uhanalaisen saimaannorpan kuolemia ”vahinkoina” ilman minkäänlaisia sanktioita.

Suurin osa kalanpyydyksiin kuolleista norpista on kuutteja ja nuoria norppia. Niiden geneettinen varanto menetetään lopullisesti. Vain reilu 20 prosenttia kuuteista saavuttaa lopulta lisääntymisiän.

Lähes kaikki havaituista kalanpyydyskuolemista tapahtuu laillisen kalastuksen yhteydessä. Lainsäädäntömme siis sallii valtaisan määrän ihmisen aiheuttamia erittäin uhanalaisen saimaannorpan kuolemia ”vahinkoina” ilman minkäänlaisia sanktioita.

Kalanpyydyskuolemiin liittyy myös eettinen ja eläinsuojelullinen näkökulma. Onko oikein, että annamme erittäin uhanalaisen, hyvin ainutlaatuisen eläimen laillisesti kuolla kalastuksen sivusaaliina? Onko oikein, ettemme piittaa siitä, että saimaannorppa kokee pitkän ja tuskallisen kuoleman tukehtuessaan kalanpyydykseen?

Suomalaiset ja saimaalaiset haluavat suojella norpan

Syksyllä 2020 tehtyjen kyselyjen mukaan suurin osa suomalaisista ja Saimaan alueen asukkaista haluaa suojella saimaannorpan. Erityisesti heinäkuun saaminen rajoitusten piiriin on koettu tärkeäksi. Myös muikkuverkkojen lisääminen kiellettyjen pyydysten joukkoon sekä rajoitusalueiden laajentaminen saa kannatusta enemmistöltä vastaajista. Lisäksi kansalaisaloite verkkokalastuksen kieltämiseksi saimaannorpan levinneisyysalueella sai lyhyessä ajassa yli 70 000 allekirjoitusta vuonna 2019.

Syksyllä 2020 tehtyjen kyselyjen mukaan suurin osa suomalaisista ja Saimaan alueen asukkaista haluaa suojella saimaannorpan. – – Mutta näkyvätkö nämä faktat työryhmän toimenpide-esityksissä? Eivät näy.

Parhaillaan Saimaan alueella tehdään kahtakin hakemusta, joilla halutaan nostaa Saimaan statusta luonnonkauniina ja vetovoimaisena alueena: Saimaan norppasaaristoa haetaan Unescon luonnonperintökohteeksi, ja Saimaa-ilmiö toimii sateenvarjona Saimaan alueen kaupungeille ja kunnille, jotka Savonlinna kärkenä hakevat Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä. Molemmissa hakuprosesseissa saimaannorppa ja sen hyvinvointi on nostettu hyvin keskeiseen asemaan.

Norpan arvo ymmärretään laajasti niin ekologisessa, taloudellisessa kuin sosiaalisessakin mielessä, kun katsotaan hiemankin pidemmälle tulevaisuuteen. Luonnon monimuotoisuus ja ihmisten tarve virkistäytyä luonnossa ovat viime aikoina nousseet voimalla keskusteluun mukaan. Niiden merkitys kasvaa entisestään, ja se näkyy arvoissa ja asenteissa.

Mutta näkyvätkö nämä faktat työryhmän toimenpide-esityksissä? Eivät näy. Ja vaikka työryhmän asettamisessa korostettiin myös sosiaalisten vaikutusten arviointia, sitä ei ole tehty saimaannorpan suojelun näkökulmasta, sillä se ei kuulu maa- ja metsätalousministeriön tonttiin. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa keskityttiin vain kalastuksen näkökulmaan.

Kalastus on osa Saimaata jatkossakin

Vaikka verkkokalastus kiellettäisiin kokonaan saimaannorpan elinalueilla, kalastusta ei tarvitse lopettaa. Kalastustapoja täytyy toki muuttaa. Tilanne voi olla hankala erityisesti joillekin kaupallisille kalastajille, mutta suurin osa verkkokalastuksesta Saimaalla on vapaa-ajan kalastusta. Kaupallisia verkkokalastajia on loppujen lopuksi niin vähän, että heille voidaan räätälöidä sopivat tavat sopeutua uuteen tilanteeseen: rahallinen korvaus, siirtymäajat, investointituki ja erityistapauksissa poikkeuslupa verkkokalastukseen, jos muuta ratkaisua ei löydä. Tosin sillä riskillä, että kuluttajien tieto lisääntyy koko ajan, ja on mahdollista, että kuluttajat vaativat tulevaisuudessa entistä enemmän norppaturvallisesti pyydettyä kalaa.

Kuluttajien tieto lisääntyy koko ajan, ja on mahdollista, että kuluttajat vaativat tulevaisuudessa entistä enemmän norppaturvallisesti pyydettyä kalaa.

Norppaturvallisia kalanpyydyksiä kehitetään ja testataan koko ajan. Erityisesti nuoret kalastajat ymmärtävät, että Saimaan kalastuksen tulevaisuus voidaan turvata norppaturvallisella kalastuksella.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Saimaannorppa ja kalastus -työryhmän raportti ja toimenpide-esitykset luovutettiin maa- ja metsätalousministeri Jari Lepälle 21. tammikuuta 2021. Ministeri Leppä totesi heti, että heinäkuuta ei tulla esittämään rajoitusajan jatkoksi, ja muissa kohdin mennään raportin esitysten mukaan: muikkuverkkoja ei liitetä kiellettyjen verkkojen joukkoon eikä aluerajauksia tulla laajentamaan tutkijoiden ja ympäristöjärjestöjen esittämän varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Valtioneuvosto lopulta päättää uuden asetuksen sisällöstä, ja jo nyt siellä on asiasta erimielisyyttä erityisesti heinäkuun osalta.

Kansalaisaloite verkkokalastuksen kieltämiseksi ympärivuotisesti saimaannorpan levinneisyysalueilla on edelleen eduskunnassa, ja sen eteneminen tai etenemättömyys on odottanut työryhmän esitystä ja uutta asetusta. Vaikka kansalaisaloite havahdutti kansan ja siihen kertyi lyhyessä ajassa runsaasti nimiä, näytti jo viime syksy maa- ja metsätalousvaliokunnan kuulemistilaisuuksissa siltä, että aloite ei saa eduskunnassa kannatusta. Aika ei ole siihen vielä kypsä. Tämän vuoksi Luonnonsuojeluliitto – vaikkakin kannattaa ympärivuotista verkkokieltoa – ei lähtenyt työryhmässä sitä varsinaisesti esittämään vaan keskittyi yhdessä WWF:n, Itä-Suomen yliopiston ja Saimaan Norppaklubin kanssa vaikuttamaan niin, että edes heinäkuu saataisiin seuraavaksi viideksi vuodeksi rajoitusten piiriin. Ja että muikkuverkot palautettaisiin kieltolistalle ja aluerajaukset olisivat riittäviä norpan levinneisyyden reuna-alueilla. Näistä jätimme yhteisen eriävän mielipiteen raporttiin.

Valtioneuvosto lopulta päättää uuden asetuksen sisällöstä, ja jo nyt siellä on asiasta erimielisyyttä erityisesti heinäkuun osalta.

Juuri nyt on käynnissä lausuntokierros asetusluonnoksesta kalastusrajoituksista norpan suojelemiseksi. Lausumisaikaa on perjantaihin 26. helmikuuta asti. Sen jälkeen valtioneuvosto kokoontuu keskustelemaan ja päättämään asiasta. Ely-keskus ryhtyy laatimaan asetuksen sisältöisiä sopimuksia osakaskuntien kanssa, ja niillä asetukseen sisältyvillä alueilla, joissa sopimusta ei saada tehtyä, norpan turvaa suoraan asetus. Rajoitusalueen ulkopuolella saimaannorppaa ei vaarallisilta pyydyksiltä turvaa mikään, vaikka norppia näilläkin alueilla esiintyy.

Selvää on, että jatkossakin saimaannorppia tukehtuu laillisesti kalanpyydyksiin. Loppukesällä, syksyllä ja talvella. Mutta jos heinäkuu saataisiin nyt rajoitusten piiriin, kuolemien määrä pienenisi todennäköisesti melko paljon.

Kaarina Tiainen
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton saimaannorppa-asiantuntija sekä Saimaannorppa ja kalastus -työryhmän jäsen (Luonnonsuojeluliiton edustaja)

Lisätietoja