Kia Aarnio / Psykologien ilmastorintama: Ihminen muuttuu, kun muut tukevat muutosta

Miten me muutumme? Suomalaisten elämä on tänään erilaista kuin se oli vaikkapa vuosina 1821, 1921 tai 2001. Naiset saavat nykyään käyttää housuja, kodeissamme on juokseva vesi ja internet. Asiat ovat edistyneet ja kehittyneet, ja olemme pitkään kollektiivisesti uskoneet, että suunta jatkuu aina vain parempaan. Ihmiskunnan teknologinen ja taloudellinen voittokulku on saanut meidät riemuitsemaan: Olemme kukkulan kuninkaita! Ja järven ja metsän ja suon kuninkaita! Olemme ottaneet luonnosta enemmän ja enemmän kiinnittämättä huomiota siihen, että kasvulla on rajat. Planeetalla on rajat.

Ihmismieli haluaa lisää ja enemmän, koska tällainen haluaminen on ollut evolutiivisesti järkevää. Kun ruokaa ja muita resursseja on ollut rajallisesti tarjolla, niitä on kannattanut haalia niin paljon kuin mahdollista. Nykyään ruokatarjonnan runsaus aiheuttaa kuitenkin ylipaino-ongelmia ja luonnonresurssien ylikäyttö ympäristöongelmia. Kohtuullistaminen on vaikeaa, koska pelkäämme, että siten jäämme vaille jotain hyvinvoinnillemme tärkeää. 

Kun ihminen haluaa säilyttää planeetan elinolosuhteet ja nauttia kauniista hillasuosta, hän lienee valmis allekirjoittamaan kansalaisaloitteen soiden puolesta ja turpeen käytön lopettamiseksi.

Ihmiskunta seisoo uuden vuoden alussa, ja sen olisi laadittava lupauksia siitä, miten kohtuullistaa elämäntapansa. On myös löydettävä tarpeeksi motivaatiota, jotta lupaukset pystytään pitämään vuoden loppuun ja seuraaviin vuosiin asti. Planeetan säilyttäminen elinkelpoisena herättää biologisia, psyykkisiä ja sosiaalisia motiiveja: meillä on biologinen motiivi säilyä hengissä ja psyykkisiä motiiveja luonnonsuojeluun, kuten vaikkapa metsäkävelystä nauttiminen.

Monilla on myös ympäristöongelmiin liittyviä sosiaalisia motiiveja, kuten halu edistää yhteistä hyvää. Kun kaikki motiivit vetävät meitä samaan suuntaan, toimimme todennäköisesti niiden mukaisesti. Jos sen sijaan jokin motiiveista vetää vastakkaiseen suuntaan, toiminnan edellytykset heikkenevät. Esimerkiksi sosiaalinen motiivimme voi olla halu kuulua ryhmään, ja jos muut ympärillämme eivät ole toistaiseksi allekirjoittaneet kansalaisaloitetta turpeen käytön lopettamiseksi, yksilö itsekään ei välttämättä tee niin. Ihminen ei halua ristiriitoja muiden kanssa eikä joutua ryhmän ulkopuolelle – evolutiivisesti esivanhempamme ovat saaneet maksaa sellaisesta kalliin hinnan. 

Kun ihminen haluaa säilyttää planeetan elinolosuhteet ja nauttia kauniista hillasuosta, hän lienee valmis allekirjoittamaan kansalaisaloitteen soiden puolesta ja turpeen käytön lopettamiseksi. Näiden lisäksi hänen on hyvä nähdä, että näin toimimalla hän liittyy kasvavaan, hyvää tavoittelevaan joukkoon. Kansalaisaloite turpeen energiakäytön lopettamiseksi on jo kerännyt lähes kolmekymmentätuhatta kannattajaa, ja mitä useampi sitä kannattaa ja mitä useampi jakaa muille tiedon allekirjoittamisestaan, sitä helpommaksi tulee seuraavankin ihmisen tulla mukaan ja liittyä kestävän elämäntavan puolustajiin. Näin vahvistuu sosiaalinen motiivi toimia ympäristöystävällisesti.

Ihminen muuttuu, kun muutokselle on hyvä syy, sille on toteuttamismahdollisuuksia, ja siihen saa kannustusta. Turpeesta luopuminen on välttämätöntä Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen toteutumiseksi, ja Suomen luonnonsuojeluliiton alulle panema kansalaisaloite on hyvä tapa saada asia etenemään eduskunnassa. Enää tarvitaan kannustusta: allekirjoita siis ja kerro muille tehneesi niin. Ei pelätä muutosta, sillä se tulee joka tapauksessa.

Allekirjoita lakialoite turpeen energiakäytön lopettamiseksi!

Kia Aarnio 

Kirjoittaja on oppikirjailija ja Psykologien ilmastorintaman aktiivi ja Irti turpeesta -kampanjatiedottaja