Sammalenkuorinta on uusi tapa ottaa käyttöön jäljellä olevia soita

Vierailimme Pirkanmaalla Sarvinevalla, jossa suolta on kuorittu rahkasammalta. Tälle suolle ei aiemmin ole saatu turpeen kaivamiseen lupaa, mutta rahkasammalen kuorimiseen tarvitaan vain maanomistajan lupa. Alueella pesii monipuolinen lintulajisto, ja siellä on tavattu uhanalaisia perhosia.

Rahkasammalta nostetaan suon pinnasta. Tarkkaa rajaa rahkasammalen ja alemman turvekerroksen välillä ei kuitenkaan ole, joten rahkasammalta kuorittaessa kaivetaan myös helposti turvekerrosta. Myyntipuheissa kerrotaan, että sammalta nostetaan 30 sentin syvyydestä, mutta Sarvinevalla retkeillessämme huomasimme kaivamisen ulottuneen aina puoleen metriin asti. Retkellä mukana ollut Luonnonvarakeskuksen tutkija Niko Silvan totesi, ettei kaivussa oltu pysytty vain suon pintakerroksissa.

Sarvinevalla vaikutti myös siltä, että vanhoja metsäojia oli aukaistu suolla olevan menoväylän sivuilta. Ruskea vesi virtasi turvepintaisen tien vesialtaista suoraan ojaan ja siitä eteenpäin. Rahkasammalta mainostetaan myös sillä, ettei aluetta tarvitse ojittaa kuten turpeen kaivamisessa.

Rahkasammal kasvaa suolle hitaasti takaisin. Lajisto muuttuu, eikä seurantaa rahkasammalen kuorinnan vaikutuksista ole toistaiseksi tehty.

Biolan väittää, että suon tehtävä hiilinieluna jatkuu keskeytyksettä, vaikka sammal kuorittaisiin. Kasvava sammal alkaa sitoa ilmasta hiiltä, mutta suon pintakerroksen kuorinta vaikuttaa suon hiilinieluun. Suosta vapautuu kuorinnan seurauksena metaania, joka lämmittää ilmastoa. Metaani on hiilidioksidia moninverroin voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Sarvinevalta rahkasammalta kuorinut Biolaniin kuuluva EcoMoss väittää, että kun rahkasammalta ”kerätään oikein”, se suojelee suon ekosysteemiä. Mutta rahkasammalen kuorinta ei suinkaan suojele suon ekosysteemiä. Se on uusi tapa ottaa käyttöön jäljellä olevia soita. Myös niitä soita ja suon osia, jotka ovat säilyneet edes jotenkin luonnontilaisina.

Näitä tapauksia on jo useampia ja lisää tulee, ellemme saa sammalenkuorinnalle selviä rajoja. Tällaisen toiminnan tulee olla luvanvaraista. Lisäksi se pitää ohjata vanhoille turvekentille, jonne toiminnanharjoittajat voivat omalla kustannuksellaan istuttaa rahkasammalta turvekentän jälkihoitona.

Paloma Hannonen

Kirjoittaja on suojeluasiantuntija.

Lisätietoja